Majoneesi ja sitruuna-tillimajoneesi

Majoneesi on yllättävän helppoa ja nopeaa valmistaa. Itse tehty majoneesi ei sisällä turhia lisäaineita ja se on raikkaan tuoretta. Majoneesia voi käyttää sellaisenaan tai siihen voi sekoitella mieleisiään makuaineita. Minä valmistin kalalle sitruuna-tillimajoneesin, jonka maku yllätti iloisesti perheeni lisäksi appivanhempani. Kaikki pitivät siitä!

Majoneesin tekemisen tärkeimmät säännöt ovat: huoneenlämpöiset ainekset ja öljyn lisääminen erityisen hiljakseen. Minulla on kokemusta myös öljyn lisäämisestä ronskein ottein ja siitä seuranneesta majoneesin juoksettumisesta, näin siis kokkailuni alkutaipaleella, jolloin opettelein omin neuvoin ruoanlaittoa, aikaa ennen internettiä.

Kesäisen raikas sitruuna-tillimajoneesi sopii erinomaisesti kalan ja kasvisten kanssa. Ajattelin seuraavaksi kokeilla sitä grillatun fenkolin kera. Olen grillannut fenkolia aikaisemmin folion sisällä, mutta tällä kertaa testaan fenkolilohkojen suoraa grillausta - fenkoli on meidän perheen herkkua.

Majoneesi

2         keltuaista (tai 1 kokonainen kananmuna sauvasekoittajaa käyttäessäsi)
2 dl     rypsiöljyä tai muuta miedon makuista kasvisöljyä (ei oliiviöljyä)
1 rkl    valkoviinietikkaa tai 1,5 rkl sitruunan mehua
2 tl      Dijon-sinappia
suolaa ja valkopippuria

Käsin tai koneella vispaten:
Kaikkien ainesten tulee olla huoneenlämpöisiä. Mittaa kulhoon kaikki muut ainekset öljyä lukuunottamatta. Vispaa ainekset kevyesti sekaisin. Aloita öljyn lisääminen kastikkeeseen teelusikalta valuttaen tippa kerrallaan, koko ajan vispaten. Vähitellen, kun kastike alkaa saostua, voit alkaa lisäämään öljyä ohuena nauhana. Älä lisää öljyä liian paljon kerrallaan, ettei kastike juoksetu. Kun öljy on lisätty, tarkista maku ja lisää mausteita tai etikkaa tarvittaessa. Laita valmis majoneesi jääkaappiin viilentymään, jolloin sen maku asettuu kohdilleen. Tarjoa kylmänä.

Sauvasekoittajalla pikamajoneesi:
Mittaa kaikki ainekset korkeaan sekoituskulhoon. Surauta majoneesi valmiiksi pumppaamalla sauvasekoittajaa kevyesti ylös-alas. Tarkista maku.

VINKKI:
Jos majoneesi juoksettuu, lisää joukkoon 1-2 rkl kuumaa vettä ja sekoita majoneesi tasaiseksi. Jos tämä ei auta, kaada puhtaaseen kulhoon keltuainen ja lisää sen joukkoon juoksettunut seos ohuena nauhana koko ajan vispaten.

Sitruuna-tillimajoneesi

1,5 dl majoneesia
0,5     sitruunan kuoriraaste
0,5 dl tilliä hienonnettuna
1 rkl   sitruunan mehua
suolaa ja mustapippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Tarkista maku. Anna makujen tekeytyä jääkaapissa puoli tuntia.

Paistetut silakat etikkaliemessä

Ylijääneistä paistetuista silakoista saa hurmaavan hyviä marinoimalla ne etikkaliemessä. Paistetut silakat etikkaliemessä on perinteinen herkku, jonka voi varta vasten valmistaa vaikka noutopöydän tai brunssin antimiksi. Nämä silakat sopivat niin leivän, salaatin kuin lämpimien kasvisten kera tarjolle. Maku on niin muikean hyvää, nuoleskelen vieläkin tyytyväisenä huuliani. Etikkaisuutta ei kannata pelätä, sillä se ei mielestäni ole lainkaan liian donminoiva.

Se mikä tulee huomioida silakoita valmistaessa, on yön yli menevä marinointiaika. Silakat paistetaan ja laitetaan marinoitumaan tarjoilua edeltävänä päivänä. Usein tämä tietenkin helpottaa kiireisen kokin elämää, onhan jo yksi osa kokonaisuutta valmistettu päivää aikaisemmin ja voidaan nostaa juhlapäivänä suoraan tarjolle. Jos taas tekee etikkaliemen ylijääneille silakoille, lientä kannattaa valmistaa vain puolet reseptin ohjeesta, kuten minä tein. Lientä kannattaa varautua keittämään hieman lisää, mikäli silakat eivät kaikki peity liemeen. Liemi itsessään on kirpakka, mutta yhdessä silakan ja ihanien punasipulien kanssa makuyhdistelmä on jälleen suomalaista huippua! Miten minulla onkin mielikuva, että Ruotsin hovissakin paistetut silakat etikkaliemessä olisi suurta herkkua?

Paistetut silakat etikkaliemessä

1 kg   kokonaisia silakoita
1,5 dl manteli-, ruis- tai tattarijauhoja
1,5 tl  suolaa
1 tl     kuivattua tilliä
vähän valkopippuria

marinadi:
7 dl  vettä
2 dl  väkiviinaetikkaa
1 dl  erytritolia tai 0,75 sokeria
4      laakerinlehteä
16    maustepippuria kevyesti murskattuina
2      punasipulia renkaiksi siivutettuna

Perkaa kalat, huuhtele ja valuta ne hyvin. Sekoita jauhot, suola, tilli ja valkopippuri syvällä lautasella. Kääntele kalat jauhoissa ja laita ne pinoon toiselle lautaselle tai leivinpaperin päälle. Anna paneerauksen kuivahtaa 5-10 minuuttia. Paista silakat reippaassa määrässä rasvaa, matalalla lämpötilalla molemmin puolin kullanruskeiksi.

Laita kalat laakeaan kulhoon jäähtymään. Sekoita kattilassa marinadin ainekset, myös sipuli. Kiehauta liemi ja varmista, että sokeri on sulanut. Anna liemen jäähtyä. Kaada jäähtynyt liemi kalojen päälle. Laita kansi tai kelmu kulhon päälle ja nosta se jääkaappiin maustumaan. Silakat ovat valmiita tarjottavaksi seuraavana päivänä.

kun käyttää leivittämiseen mantelijauhoja mantelijauheen sijaan, liemeen ei irtoa näin paljon murua

Paistetut silakat

Rapeat ja kullanruskeiksi paistetut silakat ovat ihmeellisen herkullisia. Juuri pyydetyt silakat ovat parhaimmillaan voissa paistettuina - suomalaista perinneruokakulttuuria hienoimmillaan. Saavat vulgaarit ja kriminellit italialaispoliitikot olla asiasta ihan mitä mieltä hyvänsä!

Poikaseni kävi isovanhempiensa kanssa eilen silakkapilkillä ja saivat hyvän saaliin, josta riitti myös meille sopiva annos. Anoppini sanoikin, että silakkaa tuli mukavasti, mutta he kalastivat vain sen verran kuin kuin kalaa tarvittiin. Silakka on myös edullinen kala ostaa ja se on WWF:n kalaoppaassa mainittu vastuullisen kuluttajan suosimana kalana. Äitini osallistui aikanaan tähän vastuullisuuteen raskausaikanaan Jyväskylässä, syömällä runsain määrin paistettuja silakoita yliopiston ruokalassa. Paistetut silakat olivat hänen raskausaikansa intohimo, hän tosin pitää niistä edelleenkin.

Silakka on pehmeä kala ja sen perkaaminen on mahdottoman helppoa. Peukalolla kalan niska poikki ja pää pois. Sen jälkeen etusormella vatsa auki ja kaavi sormella sisälmykset pois. Vielä helpomman tavan olen oppinut kalaguru-anopiltani: saksilla perkaus. Leikkaa keittiösaksilla silakan pää poikki. Avaa kalan maha saksilla leikkaamalla (reunasta tulee siisti!) ja kaavi sormilla sisälmykset pois. Helppoa ja nopeaa! Perkaamisen päätteeksi kala huuhdellaan juoksevan kylmän veden alla. Silakkaa ei suomusteta ja keskikokoisen kypsennetyn silakan voi syödä pyrstöineen, ruotoineen ja selkärankoineen. Rapeaksi paistetut pyrstöt ovat herkkua. Rouskis!

Tuore silakka on siitä hassu, että se vähän käpristyy paistaessa. Silakoita ei kannata paistaa liian kuumalla, vaan vähän maltilla, kauniin värisiksi molemmin puolin. Ylimääräistä kääntelyä kannattaa välttää, koska silakka menee melko helposti rikki. Paistolasta on parempi työväline kääntelyyn kuin paistopihdit. Minä tiedän, koska kokeilin kumpaisiakin ;)

Perinteisesti paistetut silakat paneerataan ruisjauhoissa, mutta käyttämällä esimerkiksi mantelijauhoja silakoista saa muun muassa gluteenittomia. Käytin tällä kertaa mantelijauhetta, mutta kuten kuvista huomaa, se kyllä toimii, mutta ei leviä nätisti vaan hieman kökkeröisesti. Jos silakoita sattuisi jäämään yli niistä kannattaa valmistaa niin ikään perinneherkkua: paistettuja silakoita etikkaliemessä.

paistettujen silakoiden pyrstöt ovat rapsahtavan ihanaa herkkua!

Paistetut silakat

1 kg kokonaisia silakoita

panerointi:
1,5 dl manteli- tai ruisjauhoja
1,5 tl  suolaa
1 tl     kuivattua tilliä
vähän valkopippuria

Perkaa kalat, huuhtele ja valuta ne hyvin. Sekoita jauhot, suola, tilli ja valkopippuri syvällä lautasella. Kääntele kalat jauhoissa ja laita ne pinoon toiselle lautaselle tai leivinpaperin päälle. Anna paneerauksen kuivahtaa 5-10 minuuttia. Paista silakat reippaassa määrässä rasvaa, matalalla lämpötilalla molemmin puolin kullanruskeiksi.

Kuohkea valkuaiskokkeli eli munakokkeli valkuaisista

Valkuaiskokkeli on kepeää ja hyvää. Sitä voi valmistaa, kun haluaa ruokaa kananmunista ilman keltuaista tai jonkin ruoan valmistamisesta on jäänyt yli valkuaisia. - Ei mene valkuaiset hävikiksi unohtuessaan lasiin jääkaapissa. Tyttöseni kehui kokkelia hyväksi ja sanoi, että näyttää ihan pop cornilta ;)

Vuosia sitten Floridassa nauttiessamme aamiaista dinersissa, viereisessä pöydässä aterioi neljän hengen äänekäs hopeatukkajengi - elegantteja eläkeläisiä vähän kulahtaneiden kuulokojeiden kera. Yksi heistä tilasi valkuaiskokkelia, joka oli minulle silloin vielä täysin tuntematon herkku. Tarjoilija valisti, että heidän valkuaiskokkeli on hyvin kuohkeaa. Fiini herrasmies tilasi sitä ja minä seurasin mielenkiinnolla minkälaista apetta pöytään tuodaan. Vau, miten hyvältä se näytti! Päätin opetella tekemään sitä itsekin.

Valkuaiskokkelin voi tehdä vaahdottamattakin valkuaisia, jolloin se on kiinteämpää. Vaahdottamalla siitä saa hauskan pehmeitä ja kuohkeita pikku valkuaispalleroita. Paistaessa valkuaisvaahtoa se saa paikoitellen vähäsen väriä, mutta se ei haittaa. Kun valkuaisvaahto alkaa saamaan väriä, kannattaa lieden lämpötilaa laskea lisää. Kokeilin myös paistaa kokkelin ilman rasvaa. Kokkeli tarttui tiukemmin pannun pintaan, kun rasva ei ollut helpottamassa irtoamista. Vaikka kokkeli paistetaan hyvin matalalla lämmöllä, se valmistuu melkoisen nopeasti. Lisukkeeksi voi laittaa melkein mitä kaapista löytyy kuten graavi-, lämminsavu- tai kylmäsavukalaa, silliä, halstrattuja silakoita, vihanneksia tai ruisleipää, sitten onkin makoisa aamupala tai brunssi valmis!

Kuohkea valkuaiskokkeli
yhdelle

2-3 kananmunan valkuaista
ripaus suolaa ja mustapippuria

koristeeksi:
ruohosipulia silputtuna

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon ripaus suolaa. Kuumenna vähän rasvaa pannulla.  Alenna lieden lämpöä alhaiseksi ja kumoa valkuaisvaahto pannulle. Käänetele lastalla valkuaisvaahtoa varovaisesti, voit käyttää nuolijaa irroittamaan vaahdon lastasta takaisin pannulle. Kun vaahto kypsyy vähän, voit vähitellen aloittaa varovaisesti jakamaan vaahtoa pienempiin palluroihin samalla vaahtoa käännellen. Valkuaiskokkeli on valmista, kun se saanut sopivan rakenteen ja on kypsynyt. Ripottele ruohosipuli valmiin annoksen päälle. Mausta halutessasi pippurilla.

tämä on toinen valkuaisvaahto samassa kulhossa ja samoilla vispilöillä vaahdotettu kuin edellinenkin vaahto

Kananmunan valkuaisten vaahdottamisen perusasiat:
Valkuaisten vaahdottamiseksi vispilöiden ja sekoituskulhon tulee olla täysin puhtaat ja kuivat. Jos reseptissä käytetään valkuaiset ja keltuaiset erikseen, vaahdota valkuaiset aina ennen keltuaisten sekoittelua muihin aineksiin (jotta sekoitusvälineet ovat vaahdottaessa kuivat ja puhtaat). Valkuaisten tulee olla huoneenlämpöisiä (jääkaapista otettaessa niiden täytyy olla huoneenlämmössä useamman tunnin ajan - kepulikonsti kananmunan huoneenlämpöön saattamiseksi on laittaa ne hanakuumaan veteen hetkeksi lämpenemään). Vahdottaessa valkuaista, niissä ei saa olla pisaraaraan keltuaista tai vaahdottominen voi epäonnistua.

Vaahdotin kokeeksi kaksi annosta valkuaisvaahtoja, valmistamalla valkuaiskokkelin vaahdottamisten välissä. Käytin vaahdottamiseen samoja pesemättömiä vispilöitä ja sekoituskulhoa kuin ensimmäisellä vaahdottamiskerralla. Mielestäni vaahdosta tuli ainakin lähes yhtä hyvää. Päätelmä tästä: jos vaahdottaa valkuaista useamman annoksen peräkkäin, voi käyttää samoja puhdistamattomia välineitä vaahdottamiseen. Tämä pätee vain valkuaisten kohdalla, kun vaahdottelee tai sekoittaa mitä muuta tahansa valkuaisten vaahtoutuminen samoilla puhdistamattomilla välineillä epäonnistuu.

Raakamarinoitu punasipuli ja fetasalaatti

Marinoitu punasipuli on kirpakkaan hyvää ja sopii erinomaisesti salaatteihin. Kun ottaa lusikalla hieman marinointilientä salaatin päälle, ei tarvita kuin hyvää oliiviöljyä ja salaatti on saanut maukkaan kastikkeen. Marinoitu punasipuli sopii myös erilaisiin papusalaatteihin, couscouseihin ja sillin kera.

Käytin marinointiin vaaleaa balsamicoa, mutta tumma balsamico ja punaviinetikka toimivat samoin. Tummemmat etikat antavat sipulille vähän enemmän väriä. Vaalean balsamicon kanssa väri jää kuultavan vaaleanpunaiseksi. Jos haluaa sanoa nätisti vaalean balsamicon ja punasipulin luomasta väristä, voisi ehkä kutsua niitä raikkaan värisiksi.

Minun piti alun perin tehdä vuohenjuustosalaatti, johon käyttäisin marinoitua sipulia. Samalla aterialla kuitenkin tarjosin jo alkuruokana vuohenjuusto-nokkoscappuccinoa, joten vaihdoin pääruoan kanssa tarjottavaan salaattiin juustoksi fetan. Grillattu halloumi oli myös yksi vaihtoehto. Marinoitu punasipuli sopii siis useimpien juustojen kaveriksi.

Fetasalaattiin käytin edellisenä päivänä uunikuivattuja tomaatteja. Koska tomaatit ovat öljyyn säilötty, voi niiden maustamaa öljylientä käyttää salaattikastikkeen osana. Ne molemmat sopivat salaattiin oivasti. Tuore tomaatti toimii tietenkin hyvänä vaihtoehtona. Tällöin salaatin kostuttamiseen käytetään oliiviöljyä pullosta.

Raakamarinoitu punasipuli

2 punasipulia, puolikkaat hyvin ohuiksi siivutettuina

liemi:
0,75 dl tummaa tai vaalea balsamicoa
0,75 dl kylmää vettä
1rkl      erytritolia tai sokeria
2 tl       suolaa
5-7       maustepippuria

Kiehauta vesi ja sokeri. Kun maketusaine on liuennut veteen, nosta kattila pois levyltä ja anna sokeriliemen jäähtyä. Sekoita liemen ainekset keskenään. Lisää joukkoon sipulisuikaleet. Kaada sipulit liemineen kannelliseen rasiaan tai purkkiin. Lientä tulisi olla juuri sen verran, että sipulit peittyvät. Anna maustua jääkaapissa vähintään tunti. 

Fetasalaatti

100 g fetajuustoa
sekoitus erilaisia salaatinlehtiä
kolmannes kurkkua, paloiteltuina
uunikuivattuja tomaatteja öljyssä ja niiden öljylientä
raakamarinoitua punasipulia ja tilkka sen lientä
timjamia, basilikaa tai  rosmariinia hienonnettuna
mustapippuria

Levitä revityt salaatinlehdet tarjoilulautaselle. Ripottele niiden päälle kurkku, tomaatit ja marinoitu sipuli. Kostuta salaatti tomaattien öljyliemellä ja punasipulien liemellä. Murentele salaatin päälle juusto. Rouhi päälle mustapippuria ja ripottele lopuksi yrttisilppu.

Uunissa kuivatut tomaatit öljyyn säilöttynä

Uunissa on kätevä kuivattaa tomaattia. Tomaatit saavat kuivattaessa arominsa tiivistymään ihanasti ja niitä on helppo käyttää ruoanlaitossa salaateista vaikkapa kastikkeisiin tai paistoksiin. Reseptissä mainitaan kirsikkatomaatit, mutta samalla tavalla voi kuivattaa isompiakin tomaatteja siivutettuina tai ohuehkoina lohkoina.

Kun tomaatteja saa edullisesti tai kaapissa on liian paljon kypsiä tomaatteja, joita ei ehdi käyttää, on sopiva aika kuivattaa tomaatteja öljyyn säilöttäväksi. Tosin, en ehkä säilyttelisi näitä itse kuivatettuja tomaatteja viikkoa pidempään jääkaapissa. Tein juhannuksena fetasalaatin, johon käytin tuoreen tomaatin sijaan näitä kuivattuja tomaatteja öljyssä. Kun käyttää laadukasta oliiviöljyä, voi tomaattien öljylientä käyttää muun muassa salaatin kastikkeena yhdessä mieleisensä etikan kanssa. Lisäksi kuivattuja yrttejä voi käyttää tuoreiden sijaan tomaattien maustamiseen.

Minä roiskin yrtit ja mausteet ronskisti tomaateille niin, että mausteita oli myös pitkin leivinpaperia. Tässä asiassa saa olla uskollien omalle tyylilleen, ripottelemalla mausteet huolellisesti kunkin tomaatin päälle tai suurpiirteisesti kuten minä tein.

valkosipuleista poistetaan kuoret kuivattamisen jälkeen, muttei haittaa ,vaikka poistaisi ne jo ennen uuniin laittoa ;)

Uunissa kuivatut tomaatit öljyyn säilöttynä

500 g kirsikkatomaatteja
sormisuolaa
mustapippuria
0,5 dl lipstikkaa, salviaa  tai timjamia hienonnettuna
3-4 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä

Halkaise tomaatit ja laita ne leivinpaperilla päällystetylle pellille leikkauspinta ylöspäin. Laita myös valkosipulinkynnet leivinpaperille. Ripottele tomaattien päälle sormisuolaa, mustapippuria ja lipstikkaa. Kuivaa tomaatteja 100 asteessa kiertoilmauunissa tai 120 asteessa tavallisessa uunissa pari tuntia, kunnes ne hieman käpristyvät reunoilta ja tuntuvat nahkeilta. Jos et käytä kiertoilmauunia, pidä puukauhaa uuniluukun välissä, jotta kosteus pääsee haihtumaan.

Kumoa uunikuivatut tomaatit ja valkosipulit lasipurkkiin. Kaada päälle oliiviöljyä sen verran, että tomaatit peittyvät. Anna jäähtyä ennen jääkaappiin laittamista. Valmista tarjottavaksi jääkaappikylmänä.

Vuohenjuusto-nokkoscappuccino

Vuohenjuusto-nokkoscappuccino on herkullinen vaahtokeitto, joka on erinomainen alkuruoka kesällä. Nokkonen on lähiruokaa parhaimmillaan. Keiton voi tehdä lähes valmiiksi jo edellisenä päivänä - vain vuohenjuusto lisätään kuumennettavaan keittoon suolan ja pippurin lisäksi. Maitovaahto tulee tehdä juuri ennen tarjoilua. Maitovaahto ei kestä odottamista, kuten kuvasta näkee ;)

Tein keiton harjoitteluna juhannusta varten, jotta silloin minun ei tarvitse miettiä ainesten määriä ja sopivaa makuyhdistelmää. Maistelimme tyttöseni ja Kuopion Tsubun kanssa keittoa ja tosi hyväksi havaitsimme, tyttöjen sanoja lainatakseni. Voimme jopa suositella vuohenjuusto-nokkoscappuccinoa.

Tänä juhannusaattona meidän illallisella nautitaan alkuun kupilliset vuohenjuusto-nokkoscappuccinoa. Pääruokana tarjoamme grillatua sisäfilettä, sienikastiketta, mozzarella-tomaattisalaattia, feta- tai halloumijuustosalaattia raakamarinoidun punasipulin kera, marinoituja porkkanoita ja uusia perunoita. Jälkiruoaksi teen mansikkaisen Britakakun, luultavasti. Tosin ruokalista sattaa joustavasti muuttua tästä hieman. Juhannuksen perinteisen kala-aterian herkuttelemme jo juhlallisella lounaalla keskikesän juhlan alkuun.

Keitto sinällään on helppo valmistaa. Hieman puuhastelua tulee nokkosten keräämisestä ja sen esikäsittelystä. Kävin eilen keräämässä nokkoset harjoituskeittoa ja juhannusta varten. Juhannuksen nokkoset laitoin pakkaseen ryöppäämisen jälkeen. Otan sitten torstaina pakkasesta ja keitän keiton valmiiksi. Viimeistelen keiton perjantaina ennen ruokailua. Näin keräät nokkosia.

matkalla kuppeihin

Vuohenjuusto-nokkoscappuccino
4:lle

runsas 1 dl ryöpättyä ja puristettua nokkosta (reilu 1 l  tuoretta nokkosta) tai 150 g pakastepinaattia
150 g vuohenjuustoa (kuoretonta)
1        sipuli hienonnettuna
2        valkosipulinkynttä hienonnettuina
0,5 l   kasvis-, kana- tai lihalientä
3 dl    kermaa
1 dl    valkoviiniä
0,5 dl lipstikkaa tai persiljaa
suolaa ja valkopippuria tai mustapippuria

päälle:
2 dl rasvatonta maitoa

Nokkosen käsittely:
Huuhtele nokkoset huolella pesualtaassa tai isossa vadissa. Ryöppää niitä 3-5 minuuttia runsaassa vedessä. Kaada nokkoset siivilään (älä heitä ryöppäysvettä pois*) ja huuhdo niitä kylmällä vedellä hetki. Purista nokkosista ylimääräinen vesi pois. Voit pakastaa nokkosen tässä vaiheessa tai silputa sen ja valmistaa siitä ruokaa.

Kuullota sipulia kattilassa ja lisää joukkoon valkosipuli. Lisää kattilaan kasvisliemi, kerma,  ryöpätty nokkonen, lipstikka ja valkoviini. Keitä viisi minuuttia. Surauta keitto tasaiseksi sauvasekoittajalla. (Voit tehdä tähän asti valmiiksi aikaisemmin). Murustele vuohenjuusto keittoon. Kun keitto on uudelleen kiehahtanut ja juusto on sulanut, mausta suolalla ja pippurilla.

Kuumenna maito toisessa kattilassa koko ajan vispilällä vispaten, kunnes se on täyteläistä vaahtoa. Annostele keitto kuppeihin ja nostele lusikalla maitovaahto annosten päälle. Tarjoa heti.

Vinkki:
Keitto on suhteellisen juoksevaa ja sopii kupista tarjottavaksi. Jos haluat siitä hieman tuhdimman, sekoita kerman joukkoon kolme keltuaista, lisää munakerma kovasti vispaten kuullotettujen sipulien ja valkosipulien joukkoon. Jatka vispaamista ja jatka reseptin mukaan lisäämällä kasvisliemi, ryöpätty nokkonen, lipstikka ja valkoviini. Hauduta keittoa miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen 10 minuuttia. Surauta keitto tasaiseksi sauvasekoittajalla. (Voit tehdä tähän asti valmiiksi aikaisemmin). Murustele vuohenjuusto keittoon. Kun keitto on uudelleen kiehahtanut ja juusto on sulanut, mausta suolalla ja pippurilla. Tee maitovaahto edellä olevan ohjeen mukaan. Tästä riittää kolmelle ruokailijalle lautasellinen keittoa.

*Ryöppäysveden voit käyttää kasviesi tai hiustesi hyvinvointiin: suihkuttamalla sitä kasveihin pötiäiset ja muut kirput saavat kyytiä sisäkasveilla ja puutarhassa, tunkion parannusaineena ja hiuksia hoitavana huuhteluvetenä. Nämä tiedot lainattu Hortoilublogista.