Kuoreton pekoni-broilerimakkara kelmussa kypsennettynä

Makkaraa voi tehdä ilman suolta käyttämällä kelmua ja kypsentämällä makkarat vesihauteessa. Mieleni teki itse tehtyä tuoremakkaraa, mutta kaupasta ei saanut possun suolta ilman ennakkotilausta. Onneksi olin makkarakurssilla kuullut, että homma onnistuu ilmankin. Makkaroista tulee makkaran näköisiä, mutta vähän ryppyisiä. Voi olla, että joku kädentaitaja saa näistä siloisia makkaroita, mutta eivät ne pikkiriikkiset rypyt mitään haittaa.

Pekoni-broilerimakkarat ovat melko suolaisia, koska pekonissa on suolaa melkoisesti. Jos haluat itse säätää suolaisuuden, käytä rasvaista siankylkeä ja lisää makkaramassaan suolaa oman maun mukaan. Minusta pekoni-broilerimakkara oli tirskahtelevan hyvää!

Käytin saksia apuna kun poistin makkaroista kelmut. Huomioi, että makkarat ovat hyvin kuumia uunista otettaessa ja niistä valuu kuorittaessa vähän kuumaa lientä. Makkarat ovat vesihauteessa kypsentämisen jälkeen vähän valjun värisiä. Ne voi heti syödä sellaisenaan, mutta paistamalla ne pannulla niihin saa kauniin värin ja lisää makua.

Miten niin vesihaudutetut tuoremakkarat ovat valjun värisiä ja ryppyisiä?

Käytin makkaranpursottamiseen kaupasta ostettavaa pursotuspussia. Laitoin pursotuspussin korkeareunaiseen kannuun, käärien hieman pussin reunoja ulospäin. Lusikoin makkaramassan pussiin ja painelin kepeästi ylimääräisiä ilmoja pois. Laitoin pussin täyttöpäähän pussinsulkijan – ei välttämätön, mutta vähentää pursotuksen mahdollista sotkuisuutta. Leikkasin pussin päähän kohtuullisen ison reiän. Reikä ei tietenkään saa olla niin iso, että pursottaessa makkaramassasta tulee liian paksua pötköä. Jos reikä on vähän liian pieni, voi massaa pursottaa toisen pötkylän ensimmäinen viereen kelmulle ja muotoilla  kelmuun käärimisen jälkeen makkaroista pyöreitä. Massan voi toki lusikoida pötkylän malliseksi, mikäli sinulla ei ole pursotuspussia. Sikke Sumarilla on aiheesta video.

Makkarat voi myös kypsentää suoraan pannulla ilman kelmua ja uunissa kypsentämistä. Pursota tällöin makkarapötkylät suoraan kuumalle pannulle. Makkaroista voi tällöin tulla hieman kulmikkaita, mutta rypyttömiä.

Olen käynyt kahdella makkarakurssilla,  joilla valmistimme useita ihania tuoremakkaroita. Viime syksynä ja jälleen tänä syksynä. Kursseilla teimme kaikki makkarat suoleen. Tällä hetkellä blogista löytyy täman kertaisen pekoni-broilerimakkaran lisäksi vasta pähkinäinen kalkkunamakkara, joka sopii myös (pikku)joulupöytään, mutta tavoitteenani on laittaa reseptejä tänne blogiin lisää. Mieheni toi mökiltä sähkökäyttöisen savustimen, joten olen ajattellut kokeilla makkaran kypsentämistä savustamalla. Meillä on kotona ja mökillä kummassakin puilla lämmitettävät savustuspöntöt, mutta näin viileillä keleillä niiden kuumentaminen on vaivalloisempaa.

Pekoni-broilerimakkara

400 g broilerin lihaa paloiteltuna
170 g pekonia silputtuna tai rasvaista siankylkeä
6        aurinkokuivattua tomaattia (noin 50 g) pieneksi kuutioituna
0,5 dl basilikaa silputtuna
mustapippuria

vesihaudetta varten:
kaksi uunivuokaa, joista pienempi mahtuu isomman sisään (isompi vuoka voi olla myös syvä uunipelti)
kiehuvaa vettä

Laita broileri ja pekoni monitoimikoneeseen, jossa leikkuuterä tai käytä lihamyllyä lihan hienontamiseen. Anna monitoimikoneen silputa liha karkeaksi massaksi tai jauha lihat kahteen kertaan. Lisää lihamassan joukkoon aurinkokuivattu tomaatti ja basilika. Rouhi mukaan mustapippuria. Anna monitoimikoneen sekoittaa ainekset tai jauha lihamyllyssä kertaalleen. Tee massasta pieni pihvi ja paista koepala. Tarkista maku.

Levitä pöydälle tuorekelmu pitkä pala, mutta älä leikkaa sitä vielä. Pursota tai levitä lusikalla makkaramassasta kolme, neljä senttiä kelmun alkupäästä poikittain halutun paksuinen pötkö makkaraa, jättäen ainakin kolme senttiä kelmun sivuihin tyhjää. Kääri makkaraa ensin kierros kelmuun, käännä sitten sivulla oleva kelmu makkaran päälle ja kääri lopuksi makkaraa muutama kierros kelmuun. Leikkaa kelmu veitsellä tai saksilla poikki ja levitä kelmua seuraavaa makkaraa varten. Makkaraa voi kevyesti pyöritellä pöytää vasten, jotta sen saa kauniin pyöreäksi. Jatka tekemällä loput makkarapötkylät valmiiksi.

Lado makkarat vieretysten vuokaan, joka mahtuu vähän isomman vuoan sisään. Kuumenna uuni 200 asteeseen, nosta isompi vuoka uuniin ja kaada siihen kiehuvaa vettä. Vettä tarvitaan sen verran, että kun pienempi vuoka on isomman sisällä, vesi nousee noin kolme senttiin*. Nosta makkaravuoka isomman vuoan sisään. Kypsennä makkaroita vesihauteessa 20–30 minuuttia. Makkaran kypsyyden voi tarkistaa pistämällä cocktailtikulla makkaroita. Mikäli makkarasta tihkuva neste on kirkasta, makkara on kypsä.

Poista makkaroista kelmut. Makkarat ovat valmiita syötäväksi, mutta niihin saa lisämakua ja väriä paistamalla ne vielä pannulla.

* Kelmuun käärityt makkarat ovat siis pienemmässä uunivuoassa ja vesi isommassa vuossa. Makkaroita ei laiteta suoraan veteen.

Meksikolainen broileri

Tuotetestaus

Tacomaustetut broilerin fileet siipiluulla ovat meheviä ja hyviä! Fileet ovat tyylikkäitä, lihaisia ja sopivat vaativaampaankin ruokapöytään tarjolle. Jo ruokaa syödessäni ajattelin, että tämä resepti on pakko jakaa blogissa, niin ihanaa se oli.

Olen tekemässä yhteistyöpostausta toisesta Jyväbroilerin tuotteesta parin viikon sisällä. Sain samassa lähetyksessä kokeiltavaksi broilerin fileitä siipiluulla. Sellaisia fileitä, joissa on mehevä liha ja söpö siipiluu. Ajattelin käyttää fileet heti, etteivät ne turhaan kylmiössä vanhene. Voi jestas – spontaanisti luotu resepti olikin niin hyvä, että se piti laittaa tänne blogiinkin. Siipiluullisten fileiden hauskuutta on myös se, että ne ovat näyttävän näköisiä.

Meillä tykätään hyvin paljon meksikolaisesta ruoasta, joten makumaailma tähän ruokaan tulee sieltä. Broilerin olen maustanut mausteöljyllä, jossa on muiden muassa itse tekemääni tacomaustetta, joka on hyvin monikäyttöistä. Blogistani löytyy lukuisia esimerkkejä tacomausteen käyttämiseen. Olen liittänyt tacomausteen reseptin alimmaiseksi, ettei sen takia tarvitse surffailla sivulta toiselle. Nimesin tämän ruoan meksikolaiseksi kanaksi mausteseoksen takia. Tämä ei ole autenttinen meksikolainen resepti, vaan ihan oma luomus meksikolaisittain maustaen.

Lihalämpömittari on kätevä määrittämään, että broileri on kypsää. Kun broilerin sisälämpötila on 75 astetta, se on kypsää ja silti ihanan mehukasta. Jos et omaa lämpömittaria, kypsyyden voi todeta pistämällä lihaa cocktailtikulla. Kun lihasta tihkuva neste on kirkasta, broileri on kypsä.

myös syvä uunipelti ja ritilät sen päällä toimivat 

Meksikolainen broileri

6:lle

6 kpl broilerin filettä siipiluulla (noin 1,3 kg)

mausteöljy:
0,5 dl öljyä
1 rkl   tacomaustetta
1 tl     suolaa
0,5 tl  mustapippuria rouhittuna

Ota broilerinfileet huoneenlämpöön puoli tuntia ennen kypsentämistä. Sekoita mausteöljy. Kuivaa fileiden pinta talouspaperilla. Sudi mausteöljyä fileiden pintaan.

Asettele fileet uuniritilälle ja laita uuniin pelti sen alle tai käytä ritilävuokaa.  Työnnä lihalämpömittari yhden fileen paksuimpaan kohtaan. Kypsennä fileitä 200 asteessa noin 40 minuuttia, kunnes niiden sisälämpötila on 75 astetta tai toteat kypsyyden pistämällä cocktailtikulla filettä ja ulos tuleva neste on kirkasta. Voit myös paistaa fileiden pintaan kullankeltaisen pinnan ennen uunissa kypsentämistä. Anna fileiden vetäytyä viisi minuuttia ennen tarjoilua.

Tacomauste

3 rkl chilijauhetta tai 1,5 rkl tulista chilijauhetta
3 rkl juustokuminaa
2 rkl savustettua paprikajauhetta tai paprikajauhetta
1 rkl jauhettua korianteria
1 rkl sipulijauhetta
1 rkl valkosipulijauhetta
1 rkl kuivattua oreganoa
1 rkl kuivattua meiramia
2 tl   cayennepippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Laita mausteseos ilmatiiviiseen purkkiin ja säilytä auringolta suojattuna.

Käytä pintamausteena lihalle, kanalle, kalalle tai kasviksille. Käytössä tarvitsest noin 1 tl /100 g jauhettua lihaa. Kastikkeisiin maun mukaan.

*****

Broilerin fileet siipiluulla tarjosi Jyväbroiler

Kyssäkaali-lihapata

Kyssäkaali sopii lihapataan ja tuo vaihtelua pataruokiin. Näin kaupassa ihanat kyssäkaalilaatikot. Niissä oli upeita vihertäviä ja liiloja kyssäkaalipalleroita. Molemman väriset kaalit maistuvat samoilta ja kuorittuina näyttävät samoilta. Kyssäkaali maistuu hyvältä raakana naposteltuna, keitoissa, padoissa ja muusina.

Lapseni sanoi minulle, että taas meillä on pataruokaa. Minusta meillä ei ole pataruokia ollenkaan liian usein ja vastasin, että meilläpä ei ole taas jauheliharuokaa. Päädyin tekemään pataruokaa juuri siksi, että meillä syödään mielestäni aivan liian usein jotain helppoa jauhelihasta. Jauhelihassa ei ole mitään vikaa, mutta tällä kertaa halusin tehdä jotain kokolihasta ja pataruoka on ihanan helppoa valmistaa, vaikka kypsymiseen menee toista tuntia. Paisteista saa muutoinkin monipuolisesti erilaisia ruokia. Sisäpaistin lisäksi voi käyttää paahto- tai ulkopaistia. Lihan kypsentämiseen menee tällöin hieman enemmän aikaa, reilut pari tuntia.

Kyssäkaali-lihapata

800 g naudan sisäpaistia
1        kyssäkaali noin 400 g kuorittuna ja kuutioina
1        sipuli hienonnettuna
1–2    valkosipulinkynttä hienonnettuina
3 dl    olutta tai lihalientä
sekä tarpeen mukaan vettä tai lihalientä
0,5 dl lipstikkaa tai persiljaa
8        maustepippuria
1        laakerinlehti
suolaa

Huuhtele liha kylmällä vedellä ja kuivaa se talouspaperiin. Poista lihasta kalvot. Pilko liha kuutioiksi. Ruskista kuutiot pannulla. Kumoa ne pataan. Kuullota sipulia pannulla minuutin ajan ja kääntele valkosipuli joukkoon. Kumoa ne lihakuutioiden joukkoon. Lisää pataan kyssäkaali, olut, lipstikka, maustepippurit ja laakerinlehti. Kääntele padan ainekset sekaisin. Lisää pataan vettä tai lihalientä sen verran, että ainekset juuri peittyvät. Peitä pata kannella.

Kypsennä ruokaa uunissa 175 asteessa noin puolitoista tuntia. Mausta suolalla.

huovutetut neulotut tossut isälle

Hyvää isänpäivää!

Punainen merimiespihvi eli punajuuri-lihapata

Punainen merimiespihvi saa värinsä punajuuresta, jota punaviini vielä vähän syventää. Merimiespihvi ei ole nimestään huolimatta pihvi vaan lihaisa pataruoka, joka kypsyy kaikessa rauhassa uunissa. Perinteiseen merimiespihviin käytetään perunaa, sipulia, paistia ja olutta. Muutin reseptin punaiseksi vaihtamalla perunan punajuureen ja oluen punaviiniin. Näin halloweenin aikaan padatkin saavat olla punaisia! Ilokseni lapsenikin kehuivat pataa hyväksi, joten voi hyvillä mielin suositella sitä punajuuren ystäville. Ihanan mehevää ja hyvää ruokaa!

Olen pitänyt reseptin mahdollisimman yksinkertaisen käyttämällä siinä raakoja punajuuria. Pataan voi käyttää myös kypsennettyjä punajuuria, jolloin ruoan kypsymisaika nopeutuu jonkin verran lihan laadusta riippuen. Punajuuria käsitellessä, kuorittaessa, siivuttaessa tai raastaessa, kannattaa käyttää kumihanskoja, jotta kädet eivät turhaan värjäänny punaisiksi.

Annoksesta tulee iso, joten sen voi tehdä pienempänä. Meillä nelihenkisessä perheessä siitä riitti kahteen tuhtiin ateriaan. Pata on ihanaa ihan sellaisenaan, mutta sen kanssa sopii etikkasäilykkeet, sinihomejuusto ja paahdetut auringonkukan- tai kurpitsansiemenet.

Reseptiä voi muokata vaihtamalla punajuuren muihin juureksiin kuten juuriselleriin, nauriiseen, lanttuihin tai niiden yhdistelmiin. Liemenä näissä ei-punaisissa padoissa käyttäisin lihalientä ja olutta tai valkoviiniä. Vähän vastaavan reseptin olen tehnyt säilötyistä ankanreisistä ja nauriista; ankka-naurisvuoka. Blogista löytyy myös muita pataruokien reseptejä.

Punainen merimiespihvi

6–8:lle

900 g naudan sisä-, paahto- tai kulmapaistia
800 g punajuurta (raakana) kuorittuina ja  ohueksi siivutettuina
3        sipulia puolirenkaiksi siivutettuna
2–3    valkosipulia hienonnettuina
1 dl    lipstikkaa, persiljaa tai timjamia hienonnettuna
2        laakerinlehteä
10      maustepippuria
suolaa

liemi:
noin 7 dl vettä tai lihalientä
3 dl    punaviiniä

koristeluun:
lipstikkaa silputtuna

Huuhtele liha kylmällä vedellä ja kuivaa se talouspaperiin. Poista lihasta kalvot. Tarkista lihassyiden suunta ja leikkaa liha poikkisyin ohuiksi viipaleiksi. Ruskista lihaviipaleet useassa erässä. Ripottele niiden pintaan kevyesti suolaa.

Kuullota sipulia pannulla parin minuutin ajan lempeällä lämmöllä. Lisää joukkoon valkosipuli ja kääntele sitä muutaman kerran. Laita pannu sivuun.

Lado lihaviipaleita, sipulia ja punajuurisiivuja pataan vuorotellen kerroksittain, jättäen päällimmäiseksi kerrokseksi punajuurisiivut. Ripottele väleihin lipstikkaa. Lisää joukkoon laakerinlehdet, maustepippurit ja punaviini. Lisää lopuksi vettä sen verran, että päällimmäinen kerros ja liemi ovat samalla tasalla.

Hauduta pataa kannen alla uunissa 175 asteessa noin kaksi tuntia, kunnes punajuuri ja liha ovat kypsyneet.

Syksyn lehdet ovat kauniita!

Halloween: jauheliha-kasvispiirakka

                                                      Kaupallinen yhteistyö: KWV Classic collection -viinit & Blogirinki

Halloweenia varten voi leipoa pellillisen jauheliha-kasvispiirakkaa, jonka värit sopivat teemajuhlaan: oranssia, liilaa ja vihreää. Piirakka on juuri sopivan ruokaisaa, tuhtia ja vähän hupsu. Jos tekee piirakan vakaville vierailijoille, paprika pilkotaan piirakan joukkoon tai silputaan se tasaisesti koristeeksi piirakan pinnalle. Kasviksia ja mausteita voi vaihdella maun ja sesongin mukaan.

Halloween-aterian ja punaviinin yhdistäminen on jo viides Hiidenuhman keittiössä ja Hannan soppa -blogien yhteistyökampanjaa Arvid Nordquistin KWV Classic Collection -viinien parissa. Voit myös selailla aikaisempia Hiidenuhman keittiön ja Hannan sopan viinikampanjan postauksia.

Halloweenin viiniksi valikoitui KWV Classic Collectionin Pinotage-punaviini. Minusta sen maku oli juuri sopivan täyteläinen ja jälkimaku miellyttävä. Viinin luumuinen, hennon savuinen ja mausteinen mehevyys sopii monen ruoan seuraan; muun muassa grilliruoan, possun, naudan sekä mausteisten ja lihaisten makkaroiden kera. Pidän tämän mielessä myös silloin, kun teen seuraavan kerran itse makkaroita.

KWV Classic Collection Pinotage on saanut kestävän kehityksen sertifikaatin. KWV:llä on nykyään noin 30 sertifikoitua viininviljelijää.  Tämän sertifikaatin vaatimuksia ovat muun muassa ettei kemikaalien jäämiä saa olla sadonkorjuun aikaan viljelyksillä, luonnollisempiin tuholaistorjuntakeinoihin siirtyminen, veden puhdistaminen ja käyttäminen, kierrättäminen, energiatehokkuus, turvalliset työolosuhteet ja elintarviketurvallisuus. Tilojen toimintaa seurataan ja varmistetaan, että ne ovat sertifikaatin arvoisia.

Aurinkoisuutta ja iloisuutta piirakkaan saa oransseista paprikakurpitsoista ja porkkanaisesta piirakkapohjasta. Pohjaa varten voi porkkanat keittää täysin kypsiksi ja soseuttaa sauvasekoittajalla tai ostaa kaupasta valmista porkkanasosetta. Käytin piirakkapohjaan porkkanoiden lisäksi mantelijauhoja, jonka voi vaihtaa mihin tahansa jauhoon tai jauheeseen kuten auringonkukan- ja kurpitsansiemenistä tehtyyn jauheeseen. Tämä siemenjauhe syntyy helposti monitoimikoneen S-muotoisella leikkuterällä surauttelemalla. Piirakkapohjana voi lisäksi käyttää mitä tahansa mieluista piirakkapohjaa, joka riittää koko pellille.

Porkkanainen piirakkapohja on makean oloinen, joten jos et pidä makeudesta, voit vaihtaa porkkanan juuriselleriin tai punajuureen. Porkkanaisesta piirakkapohjasta saa leivottua pelti- tai teeleipää. Taikinapallo taputellaan leivinpaperille tasaiseksi pellin kokoiseksi levyksi tai useammaksi erilliseksi pyöreäksi leipäseksi. Ne paistetaan 200 asteessa, kunnes ovat kypsyneet. Kokeilin pohjaa näinkin ja perheeni kommentoi, että leipäsissä maistuu kaneli, vaikkei sitä ollut niissä lainkaan.

Esivalmistellessani kasviksia iloiset Halloween-värit oranssi, liila ja vihreä oikein hehkuivat kulhossa! Piirakan teko kannattaa aloittaa pohjan tekemisellä. Tämän jälkeen silputaan tai raastetaan vihannekset ja otetaan valmiiksi kaikki muut ainekset. Sitten piirakka onkin jo melkein valmis.

Asuimme nuoruudessani Yhdysvalloissa. Muistan kun äitini touhusi innoissaan pieniä herkkupusseja Halloween keppostelijoille ja oli maskeerannut itsensä ja pukeutunut noidaksi. Ovikellon soidessa hän säikytteli naapuruston lapsia ja jakoi hykerrellen herkkuja. Minä olin teininä hieman vaivaantunut, niinkuin sen ikäisen kuuluukin olla, mutta tykkäsin kuitenkin äidin touhusta ja hassusta juhlasta. Pidän edelleen Halloweenista ja laitoin lapsiani pienempänä keppostelemaan. He pukeutuivat velhoiksi, noidiksi ja aaveiksi. Ensimmäiseksi kerraksi olin kirjoittanut lapsille nipun karkeaan kierrätyspaperista tehtyihin lappusiin, joissa kerroin lyhyesti  Halloweenin historiaa ja siitä, mitä se nykyään on iloisten Halloween-toivotusten kera. Leikin itse pyromaania ja poltin lappusten reunoja aavemaisemmiksi ja kiedoin karkealla paketointinarulla lappuset rullalle. Opastin lapsia kysymään ensin lupaa, saako hassutella; toisin sanoen esittää kysymyksen karkki vai kepponen, ja tämän luvan saatuaan antamaan vastavuoroisesti Halloween-lappusen. Meidän naapurustossa asuu ainakin yksi perhe, joka ei pidä lasten virpomisista tai Halloween touhuista ja siksi olikin tärkeää kysyä aina lupaa yhteiseen hassutteluun. Lisäksi lapseni eivät myöskään saaneet tehdä mitään oikeita kepposia, vain harmittomia ja suttaamattomia jekkuja.

Loka-marraskuun vaihteeseen osuvaa Halloweenia pidän hauskana hömppäjuhlapäivänä, joka piristää tämän vuodenajan pimeyttä, harmaata ankeutta ja vesisateisia päiviä. Se katkaisee synkän syksyn ja antaa hyvän syyn järjestää hassuttelevat juhlat. Aikuisetkin saavat luvan leikkiä!

Huikean hauskaa ja iloista Halloweenia!

Halloween: jauheliha-kasvispiirakka

pellillinen

Porkkanainen piirakkapohja

4 dl porkkanaa soseena
4 dl mantelijauhoja tai siemenjauhetta*
100g voita huoneenlämpöisenä
1 rkl psylliumia**
n. 1 tl   suolaa

Sekoita jauhoihin ensin  suola ja psyllium. Nypi porkkanasose ja voi taikinaan. Painele taikinapallo leivinpaperin päällä syvemmän pellin kokoiseksi tasaiseksi levyksi. Siirrä leivinpaperi taikinalevyn kanssa pellille.

* siemenjauhetta saa jauhamalla monitoimikoneen leikkuuterällä esimerkiksi auringonkukan ja kurpitsansiemeniä.
**psyllium on intialaisen ratamonsiemenen kuorijauhetta, jota myydään vähittäiskaupoissa maustehyllyjen luona. Se saa turvotessaan taikinan pysymään koossa.

jauheliha-kasvistäyte:
400g  jauhelihaa
2        punasipulia silputtuina
2–3    valkosipulia hienonnettuina
250g  punakaalia raasteena tai ohuina suikaleina
1        kesäkurpitsa raasteena
2        porkkanaa raasteena
1 dl    punaviiniä
0,5 dl lipstikkaa tai timjamia hienonnettuna
2 tl     juustokuminaa
1 tl     paprikajauhetta
0,5 tl  cayennepippuria
0,75 tl suolaa
mustapippuria

päälle:
5 dl    kermaa
4        kananmunaa
200 g juustoraastetta

koristeeksi:
1–2 oranssia paprikaa pystysuunnassa siivutettuina

Ruskista jauheliha. Lisää jauhelihan joukkoon sipuli ja anna sen kuullottua. Kääntele joukkoon valkosipuli. Mausta jauheliha lipstikalla, juustokuminalla, paprikajauheella, cayennepippurilla, suolalla ja mustapippurilla. Siirrä maustettu jauheliha hetkeksi toiseen astiaan.

Kuullota pannulla punakaalia, porkkanaa, kesäkurpitsaa. Kun kasvikset ovat hieman pehmentyneet, lisää joukkoon jauheliha ja punaviini. Anna punaviinin haihtua lähes kokonaan.

Levitä täyte pohjan päälle. Sekoita kulhossa kerma, kananmunat ja juustoraaste. Levitä seos täytteen päälle. Asettele paprikasiivut piirakan päälle. Voit leikellä ylijäävästä paprikasta silmiä, neniä ja suita paprikakurpitsoille. Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia kunnes pinta saa kauniin värin.

*****

Yhteistyössä KWV Classic Collection -viinit

Postausta saa mielellään kommentoida, mutta Valviran alkoholimainontaa koskevan ohjeistuksen mukaisesti alkoholiin liittyvät kommentit poistetaan.

Ihanan punainen punajuuri-jauhelihakastike ja sille variaatioita

Punajuuri-jauhelihakastike on syksyn ja talven helppoja ja huikean herkullisia arkiruokia. Se valmistuu suhteellisen helposti ja on yksinkertaisen hyvää. Ehdottomasti yksi syksyn herkkuruoistani!

Tein reseptistä vaihtoehtoja sisältävän. Siitä voi valita oman maun ja jääkaapin sisällön mukaisesti, miten kastikkeen toteuttaa. Itse en tarvitsisi kermaa kastikkeeseen, mutta lasten mielestä se on lempeämpää herkkua kerman kera. Kastikkeeseen voi lisätä myös muita juureksia kuten porkkanan tai palan juuriselleriä raastettuna. Punajuuria käsitellessä kannattaa käyttää muovikäsineitä, jotta kädet eivät värjääntyisi.

Punajuuri-jauhelihakastike

400 g jauhelihaa
2-3     punajuurta kuorittuna ja karkeaksi raastettuna (raasteena noin 3 dl)
1        sipuli hienonnettuna
1–2    valkosipulia hienonnettuna
yhteensä 4 dl nestettä: vettä/lihalientä + kermaa/kookoskermaa tai pelkästään tomaattimurskaa
0,5 dl lipstikkaa tai persiljaa hienonnettuna
0,5 dl meiramia tai oreganoa hienonnettuna
1 rkl balsamiviinietikkaa tai viinietikkaa
1 rkl soijaa
suolaa ja mustapippuria

Paista jauheliha kypsäksi. Laske lieden lämpötilaa ja lisää pannulle sipuli. Kuullota sipulia minuutin ajan. Lisää valkosipuli ja kääntele se jauhelihan joukkoon. Lisää punajuuriraaste ja etikka. Kääntele kasvikset sekaisin jauhelihaan. Lisää joukkoon neste ja soija. Mausta mustapippurilla ja lipstikalla. Anna kastikkeen hautua kevyesti kiehuen puoli tuntia, kunnes punajuuri on kypsää. Sekoita joukkoon suola ja meirami. Tarkista maku.

*****

Jälkikirjoitus:
Olen huomannut, että arkiruoat jäävät usein laittamatta tänne blogiin, koska en ehdi kuvat niitä. Nyt olen päättänyt, että pyrin nappaamaan jonkinlaisen kuvan nopsasti kännykällä näistä arjen ruoista. Näin saan kirjattua ihanan reseptin (kamalan) kuvan kera. Ainakin meidän perheessä arkiruoat häviävät padoista ja kattiloista lähes sillä hetkellä, kun ne ovat valmiita. Yleensä ei siis mahdollista laittaa ruokaa nätisti esille.

Jauhottomat wieninleikkeet ja parsakaalisalaatti

Äiti, tämä pihvi on tosi hyvää, sanoi lapseni maistellessaan jauhotonta wieninleikettään. Kerroin, että lapsuudessani 1970-luvulla wieninleike oli mielestäni hyvää ja todella juhlavaa ruokaa. Hyvää se on edelleenkin, eikä erityisen konstikasta valmistaakaan.

Itävaltalaiset wieninleikkeet, Wiener Schnitzelit tehdään perinteisesti vasikan sisäpaistista, mutta Suomessa leikkeisiin käytetään yleensä porsaan ulkofilettä ja toisinaan naudan sisäpaistia. Minä ostin edullisesti possun ulkofilettä ja päädyin valmistamaan leivitettyjä leikkeitä. Wieninleikkeet paneroidaan perinteisesti kahdesti; ensin vehnäjauhoilla ja sitten kananmunakylvyn jälkeen korppujauhoilla. Jauhottomat wieninleikkeet on sen sijaan paneroitu mantelijauhoilla, munalla, perunakuitujauheella ja mausteilla. Mantelijauhojen sijaan voi käyttää pähkinä-, siemen- tai kookosjauhoja. Jauhottomuudella tarkoitan sitä, ettei reseptissä ole käytetty perinteisten viljojen jauhoja – toinen tapa nimetä nämä leikkeet olisikin ollut: viljattomat wieninleikkeet.

Koska palaute kotona oli niin vastaanottavaista, taidan tehdä erilaisia leikkeitä jatkossakin. Erilaisten leikkeiden juju on siinä, että itse leike on sama, lisukkeet, koristeet ja nimet vaihtuvat. Sen lisäksi, että reseptin tavalla voi tehdä erilaisia leikkeitä, voi samaa leivitystä käyttää kanan, lihan ja kasvisten kanssa. Myös mausteita voi tietenkin vaihdella. Italialaista meininkiä saa korvaamalla osan perunakuituhiutaleista parmesaanilla. Blogistani löytyy useita erilaisia paneroituja ruokia, kuten avokadoja, kesäkurpitsaa, kanaa, kalaa, siskonmakkaraa ja munakoisoa. Paneroimalla voi myös tehdä erilaisia nugetteja.

Tarjosin lisukkeena syysherkkuani parsakaalin kukintoja vinegretin kera. Se on helppo ja ihan mielettömän hyvää. Itse tykkään syödä parsakaalin raakana, mutta kukinnot voi yhtä hyvin höyryttää napakan kypsiksi. Missään tapauksessa parsakaalia ei kannata keittää liian pehmeäksi.

Jauhottomat wieninleikkeet

700 g porsaan ulkofilettä tai naudan sisäpaistia noin1,5 cm siivuina

panerointiin
2 dl    Pofiberiä eli perunakuitujauhetta
2–3    kananmunaa
1,5 dl mantelijauhoja
0,5 tl  paprikaa
0,5 tl  suolaa
0,25 tl valkopippuria

koristeeksi jokaiselle leikkeelle
sitruunan siivu
anjovis
kapriksia tai yksi iso kapris
(persiljaa silputtuna hyvin hienoksi)

Nuiji fileet ohuksi kelmun välissä. Sekoita isolla laakealla lautasella mantelijauhoihin paprika, suola ja valkopippuri. Mittaa yhdelle laakealle lautaselle Pofiber ja riko kahden kananmunan rakenne rikki syvällä lautasella. Pidä kolmas kananmuna esillä ja käytä tarvittaessa.

Kääntele fileet yksi kerrallaan molemmin puolin ensin mantelijauhoissa, sen jälkeen kananmunassa ja lopuksi Pofiberissä. Voit laittaa paneroidut fileet pinoon. Anna fileiden levähtää muutama minuutti, jotta panerointi pysyy paremmin niiden päällä paistaessa.

Paista fileet melko runsaassa rasvassa kypsiksi. Käännä fileitä vain kerran, kun olet saanut kauniin paistopinnan. Fileitä mahtuu pannulle vain yksi tai kaksi kerrallaan, joten laita ensin valmistuneet kannelliseen kulhoon tai folion sisään, jotta ne pysyvät lämpiminä. Voit halutessasi laittaa kulhon uuniin 100 asteeseen.

Kun laitat wieninleikkeet tarjolle, koristele ne sitruunan siivulla, jonka päälle pyöräytät anjoviksen keräksi ja sen sisään kapriksia. Hienoa persiljasilppua voi ripotella päälle.

Parsakaalisalaatti

yhden parsakaalin kukinnot hieman lohkottuina
(halutessasi höyrytä kukintoja 2–3 minuuttia tai laita tuoreeltaan)

kastike
0,25 dl oliiviöljyä*
0,25 dl balsamiviinietikkaa*
ripaus suolaa ja pieni rouhaisu mustapippuria
(halutessasi valkosipulia hienonnettuna)

Kumoa parsakaalin kukinnot kulhoon. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Kaada kastike parsakaalin päälle. Kääntele kukintoja, jotta saat kastikkeen tasaisesti lisukkeen joukkoon. Anna maustua hetki jääkaapissa tai huoneenlämmössä.

*0,25 dl = 1 rkl (15 ml) + 2 tl (5ml + 5 ml)        1 rkl = 3 tl