Minä keräilen matkoilta makumuistoja. Olen siekailematon herkuttelija ja mutustellessani jotain erinomaista ryhdyn aina pohtimaan, miten voisin itse toteuttaa samankaltaisen nautinnon kotona. Näin siis jälleen kävi. Kotona italialaiset pavut maistuivat ehkä vieläkin paremmalle kuin NYCissä, koska sateisen synkkänä syyskuun iltana amerikkalaisen vahva ja onnellinen aurinko paistoi keittössäni onnistuttuani toteuttamaan tämän annoksen. Ihan törkeän hyvää!
Chilirouheen (Crushed Red Pepper/Red Pepper Flakes) kanssa kannattaa olla varovainen, jottei se peitä alleen kaiken muun makuja. Tuo 1 mm on mielestäni juuri sopiva määrä, ainakin omasta maustepurkistani ;)
Italialaiset vihreät pavut
150 g vihreitä papuja
2 tomaattia pieneksi paloiteltuina
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
0,5 dl vettä
1 mm chilirouhetta
suolaa ja mustapippuria
Valmistele kaikki ainekset valmiiksi. Poista pavuista kannat. Kuullota valkosipulia nopeasti oliiviöljyssä. Lisää joukkoon tomaattisilppu ja pyöräyttele sitä hetki pannulla. Lisää vesi, pavut ja chilirouhe. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna papupaistoksen kypsyä kannen alla 7-10 minuuttia, muutaman kerran vihanneksia pyöräytellen.
Tuota täytyy kokeilla heti! Oikein hyvä lisuke tai ihan sellaisenaankin. Välillä kaipaa vaihtelua, kun ei syödä perunaa, pastaa enkä riisiä.. :)
VastaaPoistaKyllä, hyvää sellaisenaankin. No, nyt kun mainitsit, täydennän noita avainsanoja lisäämällä kasvisruoan mukaan. Minusta vihreät pavut ovat todella hyviä perunan, pastan tai riisin vaihtoehtoja - paaaljon terveellisempää lisäksi!
PoistaVihreät pavut on ihania. Meillä usein oman maan papuja paistetaan pannulla oliiviöljyssä valkosipulin ja chilin kanssa. Täytyy joskus tehdä tällaisia tomaattisiakin versioita.:)
VastaaPoistaVihreät pavut ovat todellakin herkkua! Taidan laittaa ensi vuonna meillekin niitä kasvamaan.
PoistaMinä taidan taas kokeilla tuota valkosipuli & chiliversiota. Kiitos vinkistä :)
Herkullinen ohje kaikessa yksinkertaisuudessaan! Mä olen samanlainen makumatkaaja. Ennen reissua guuggeloin parhaat ruokapaikat, torit, hallit yms. Ruoka on vaan loistava tapa tutustua maahan.
VastaaPoistaKiitos Anna!
PoistaVähän mietin kehtaanko tunnustaa tuota makumatkailua. Kiva kuulla, että joku muukin on samaa maata :)
Tuo Union Squaren maatilatori on minullekin tuttu Nykin ajoistani. Kiva resepti;itsekin pidän eniten pavuista juuri tomaattisessa kastikkeessa:)
VastaaPoistaMaatilatorin olen löytänyt ihan vahingossa. Parin korttelin päässä puistosta sijaitsee Fishs Eddie http://www.fishseddy.com/, jossa minun on ihan pakko käydä aina New Yorkissa piipahtaessani. Fishs Eddiessä myydään kaikenlaista ihanaa, astiaa ja muuta aiheeseen liittyvää härpäkettä. Mieheni taas käy lasten kanssa samaan aikaan Union Squarella sijaitsevassa Paragon Sports -urheililiikkeessä. Puistoa ympäröi muutoinkin valtavasti kaikkia ihania kauppoja kuten Whole Foods luomuruokakauppa ja lastenvaatekauppa Children's Place (0-12 vuotiaille). Nämä meidän perheen vakkarit sillä suunnalla. Niin ja se tori ;)
PoistaOih - ihan innostuin, koska Nykki on niin monipuolinen ja sieltä löytyy kaikkea ja kaikille. Yksi ehdottomista suosikkikaupungeistani!
Nykki on kyllä ihana! Isoisäni syntyi siellä ja asuin siellä puolisen vuotta ,mikä oli ihan kivaa ja antoisaa,mutta en välttämättä haluaisi siellä enään asua.Vierailla kylläkin!
VastaaPoistaJoko neljäsosa amerikkalaisena saa amerikan passin?
PoistaMe mieheni kanssa haaveillaan, että eläkkeellä muuttaisimme Floridaan (kuten monet muutkin eläkeläiset). Siinä mielessä voisin ajatella asuvani nyt Nykissäkin. Ainoa pikku juttu näissä haaveissa on lapset. Ei kait ihminen pysty muuttamaan lastensa luota maailman ääriin, vai voiko?
Ei saa koska isoisä antoi kansalaisuutensa pois.Hänen vanhempansa nimittäin menivät joskus 1800-luvun lopulla sukuloimaan jenkkeihin,ja silloinhan ei heti tultu takaisin.Olivat siellä joitakin vuosia ja muuttivat sitten takaisin Suomeen,mitä olen aina ihmetellyt! Lapsia oli 13 joista isoimmat jäivät Yhdysvaltoihin,ja jonka johdosta minulla on paljon sukua siellä.Isoisä jäi myös mutta muutti sitten nuorena miehenä takaisin Suomeen,ja joutui luopumaan samalla Yhdysvaltain kansalaisuudesta... Miamissakin olen asunut;Nykin jälkeen ja siellä viihdyin paljon paremmin,vieläkin kaipailen. Lasten kannalta tosiaankin hankalaa,minunkin ainokaiseni on siellä Suomessa,ei kauhean helppoa se etäisyys.Onneksi on sentään Skypet ja vastaavat...
PoistaHauska juttu nuo sukulaiset tuolla Ameriikassa ja sukuloimiset entisaikoina ;)
PoistaNyt kun ryhdyin tarkemmin ajattelemaan ,minullakin on (kaukaista) sukua eli mummoni serkkuja jossain USA:n itärannikolla. Ja meilläkin osa kävi asumassa ja muutti takaisin - ettei me Yaelian oltaisi sukua ;) Ei vaan, niinhän sitä juuri 1800-luvun lopulla vaihteessa paljon Amerikkaan muutettiin muutoinkin Suomesta ja muualtakin Euroopasta. Ja osa palasi takaisin kotimaahansa - jota ihmettelen minäkin.
Äh, näissä omissa höpinöissäni unohdin tietenkin kommentoida tuota lapsiasiaa. On tämä maailma siinä mielessä muuttunut ehkä parempaan, että Skypet sun muut sähköpostit on keksitty. Kun asuin nuoruudessani 80-luvulla perheeni kanssa Stamfordissa, Connecticutissa, nauhotimme sukulaisille mankalla kasetille jouluterveiset Suomeen sukulaisille. Lisäksi kirjoitmme kirjeitä harvakseen. Nyt yhteydenpito on helpompaa. Voin kuitenkin kuvitella, että tieto siitä, että oma lapsi/lapset on kaukana, tuntuu haikealle. Elämä on monien valintojen juttu ja lapsetkin jatkavat aikuisina elämäänsä. Äiti on on lapsilleen aina äiti.
PoistaKylläpä karkasin kauas vihreistä pavuista ;)
Tuosta unohtui vielä että puolet isoisän sisaruksista syntyi Jenkeissä,siis tuolla samalla matkalla sukulaisia tervehtimään;D
VastaaPoistaAi jai, kun saat mut nauramaan. Sellaista se sukulointi merten takana oli. Reissut kesti kauan ja perhe sen kun kasvoi :D
PoistaEnnen oli toista;D
VastaaPoistaJeps. :)
PoistaHei! Kiitos taas tästä(kin) reseptistä, kokeilin ja tykkäsin. Tein myös tuota tomaattikeittoa ja ihastuin täysin. Enää ei ole niitä päiviä, että "mitä tekisin ruuaksi.." nyt on niitä päiviä, että tekisinkö tätä vai tuota vai sitä... =) niin paljon to do -listalla näitä sun vinkkejä..
VastaaPoistaKiitos!
t. Salli
Ihana kuulla, Salli :) Kiva, että olet löytänyt kokeilemisen arvoisia reseptejä.
PoistaOn ilo bloggailla, kun siitä joku muukin saa jotain ;)
Vihreää papua käytän ihan älyttömästi omassa keittiössäni. Myös parivuotiaani on oppinut melkein preferoimaan sitä vaikka on tarjolla muutakin lisukevaihtoehtoa ;) Kiva simppeliresepti sen ympärille on aina tarpeen, kiitti :)
VastaaPoistaEi kestä :)
VastaaPoistaPavut on kyllä mielettömän ihania, kaikki ne mutta vihreät erityisesti. Ja ihana resepti, kiitos taas :)
VastaaPoistaNäin on, pavut ovat niin nam, että :)
PoistaKiitos Milma!