Rapeat ja kullanruskeiksi paistetut silakat ovat ihmeellisen herkullisia. Juuri pyydetyt silakat ovat parhaimmillaan voissa paistettuina - suomalaista perinneruokakulttuuria hienoimmillaan. Saavat vulgaarit ja kriminellit italialaispoliitikot olla asiasta ihan mitä mieltä hyvänsä!
Poikaseni kävi isovanhempiensa kanssa eilen silakkapilkillä ja saivat hyvän saaliin, josta riitti myös meille sopiva annos. Anoppini sanoikin, että silakkaa tuli mukavasti, mutta he kalastivat vain sen verran kuin kuin kalaa tarvittiin. Silakka on myös edullinen kala ostaa ja se on WWF:n kalaoppaassa mainittu vastuullisen kuluttajan suosimana kalana. Äitini osallistui aikanaan tähän vastuullisuuteen raskausaikanaan Jyväskylässä, syömällä runsain määrin paistettuja silakoita yliopiston ruokalassa. Paistetut silakat olivat hänen raskausaikansa intohimo, hän tosin pitää niistä edelleenkin.
Silakka on pehmeä kala ja sen perkaaminen on mahdottoman helppoa. Peukalolla kalan niska poikki ja pää pois. Sen jälkeen etusormella vatsa auki ja kaavi sormella sisälmykset pois. Vielä helpomman tavan olen oppinut kalaguru-anopiltani: saksilla perkaus. Leikkaa keittiösaksilla silakan pää poikki. Avaa kalan maha saksilla leikkaamalla (reunasta tulee siisti!) ja kaavi sormilla sisälmykset pois. Helppoa ja nopeaa! Perkaamisen päätteeksi kala huuhdellaan juoksevan kylmän veden alla. Silakkaa ei suomusteta ja keskikokoisen kypsennetyn silakan voi syödä pyrstöineen, ruotoineen ja selkärankoineen. Rapeaksi paistetut pyrstöt ovat herkkua. Rouskis!
Tuore silakka on siitä hassu, että se vähän käpristyy paistaessa. Silakoita ei kannata paistaa liian kuumalla, vaan vähän maltilla, kauniin värisiksi molemmin puolin. Ylimääräistä kääntelyä kannattaa välttää, koska silakka menee melko helposti rikki. Paistolasta on parempi työväline kääntelyyn kuin paistopihdit. Minä tiedän, koska kokeilin kumpaisiakin ;)
Perinteisesti paistetut silakat paneerataan ruisjauhoissa, mutta käyttämällä esimerkiksi mantelijauhoja silakoista saa muun muassa gluteenittomia. Käytin tällä kertaa mantelijauhetta, mutta kuten kuvista huomaa, se kyllä toimii, mutta ei leviä nätisti vaan hieman kökkeröisesti. Jos silakoita sattuisi jäämään yli niistä kannattaa valmistaa niin ikään perinneherkkua: paistettuja silakoita etikkaliemessä.
 |
| paistettujen silakoiden pyrstöt ovat rapsahtavan ihanaa herkkua! |
1 kg kokonaisia silakoita
panerointi:
1,5 dl manteli- tai ruisjauhoja
1,5 tl suolaa
1 tl kuivattua tilliä
vähän valkopippuria
Perkaa kalat, huuhtele ja valuta ne hyvin. Sekoita jauhot, suola, tilli ja valkopippuri syvällä lautasella. Kääntele kalat jauhoissa ja laita ne pinoon toiselle lautaselle tai leivinpaperin päälle. Anna paneerauksen kuivahtaa 5-10 minuuttia. Paista silakat reippaassa määrässä rasvaa, matalalla lämpötilalla molemmin puolin kullanruskeiksi.
Herkullinen saalis ja lopputulos:-)
VastaaPoistaPieni kalastelu omaksi iloksi on kyllä mukavaa! Bonuksena vielä tuoretta ja ihanaa kalaruokaa.
PoistaMoikka, sulla on aivan ihana blogi ja kivat reseptit. Vinkkinä vaan tähän, että tattarijauho toimii melkein yhtä hyvin kuin ruisjauho ja on gluteenitonta. Jos ei ihan niin tarkkaan seuraa LCHF-ää...
VastaaPoistaKiitos Tarja :) - Ihan punastun näteistä sanoista.
PoistaOlet oikeassa tattarijauhojen suhteen. Silakan panerointiin voi käyttää jauhoja kuin jauhoja. Kannattaa kokeilla itselleen mieluisimpia jauhoja. Jauheet sen sijaan ovat turhan murukkaita, jolloin lopputulos ei ole yhtä nätti (katso minun kuvia!), mutta maku niilläkin tulee erinomainen. Ajatukseni olikin, että paistettuja silakoita voi valmistaa, vaikka jostain syystä ei ruisjauhoja haluaisi käyttää - taikka haluaa niitä nimenomaan käyttää. Herkullisia silakoita kaikki ;)
Kiitos vinkistä. Mantelijauho sopii todella hyvin silakoiden panerointiin. Hyvä resepti :-)
VastaaPoista