Manteli-kukkakaalicouscous ja minttu-jogurttikastike

Ihan huikean hyvää ja autuaallisen aromaattista couscousia kukkakaalista. Tosin - jos ei tiedä syövänsä kukkakaalia, couscous menee täydestä. Makumaailma sopii joulun aikaan, koska mausteina muun muassa kanelia, inkivääriä ja paahdettua pähkinää. Minttu-jogurttikastike on raikas klassikkolisuke couscousille.

Innostuin rouhimaan kukkiksesta couscousia Karppisiskojen postattua juttua Ravintolapäivästä. Voi että, mikä suksee - välittömästi ponnahti ykkössuosikikseni, tämä herkku.  Kukkiscouscous on siitäkin mainio, että se maistuu ihanalta sekä kuumana että  kylmänä (popsin aamusella kulhollisen intohimoisesti nautiskellen). Kukkiscouscousista saa siten myös törkeän hyvää salaattia. Maistan jo suussani salaatin, jossa on kukkiscouscousia ja kikherneitä. Toisin sanoen tämä on lisukkeiden aatelia ensi kokeilukerrasta lähtien ja hurjan muuntelukelpoinen resepti.

En ole itse tätä reseptiä keksinyt, vaan ideaa olen hakenut useastakin lähteestä kuten marokkolaiseen couscousin reseptistä, Herkku & Koukku -blogin kukkakaalicouscousista ja Appelsiineja & Hunajaa -blogin raakaruokaversiosta. Olen aikaisemmin raastanut kukkakaalin riisiksi koneella, mutta leikkuuterän käyttäminen on mielestäni näppärämpää. Jatkossa tällä mennään niin kukkisriisin kuin -couscousin suhteen.

Tarjosin toissapäivänä manteli-kukkakaalicouscousia algerialaisten lihapullien ja kaneli-tomaattikastikkeen kera. Ihana yhdistelmä! Eilen taas tein minttu-jogurttikastikkeen couscousille ja paistoin paloiteltua grillibalkania. Vaikkei makkara mitään laaturuokaa olekaan, maistui se oivalle couscousin ja kastikkeen kera. Tyttöseni on samanlainen herkuttelija kuin minäkin ja tykkäsi couscousista hirmuisasti ;)

höpsö kuva aamupalasta ;)

Manteli-kukkakaalicouscous

1     kukkakaali (minulla oli 1 kg)
1 dl (60 g) mantelirouhetta tai -lastuja
1     sipuli hienonnettuna
1     valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 tl  kanelia
1 tl  juustokuminaa
1 tl  jauhettua inkivääriä
0,5 dl minttua, korianteria tai persiljaa siputtuna
(1 rkl sitruunamehua)
suolaa ja mustapippuria

Leikkaa kukkakaalista kukinnot erikseen. Laita ylijäävät lehdet ja kukkakaalin keskusosa talteen kasviskeittoa varten. Surauttele kukinnot kahdessa erässä monitoimi- yleiskoneen leikkuterällä muruksi, kukkakaalicouscousiksi.

Paahda mantelirouhe kuivalla pannulla vaalean ruskeaksi. Nosta sivuun odottamaan. Kuullota sipulia ja valkosipulia korkealaitaisessa pannussa pari minuuttia. Lisää joukkoon kaneli, juustokumina ja inkivääri. Lisää vähän rasvaa ja kumoa joukkoon kukkiscouscous. Kypsennä couscousia samalla sitä käännellen noin 10 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää lopuksi minttusilppu (ja sitruunamehu).

Minttu-jogurttikastike

2 dl    maustamatonta jogurttia
2 dl    kurkkua raastettuna (purista ylimääräistä vettä pois)
0,5 dl minttua silputtuna
1        valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 tl    sokeritonta siirappia (vaahterasiirapin makuista) tai hunajaa
suolaa ja mustapippuria

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Anna makujen tasaantua puoli tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua.

Algerialaiset lihapullat kanelisessa tomaattikastikkeessa

ihanaa!

Kanelia ja minttua lihapullissa, nam. Joulun tehdessä tuloaan ja lumisateen ihanasti leijaillessa, maistuu algerialaiset lihapullat tomaattikastikkeessa mahtavalta. Ne sopivat niin perheelle arkena tai kuin pikkujouluihin pieniksi cocktaillihapulliksi pyöriteltyinä.

Ihanan aromaattista ruokaa! Lihapullien kera sopii mainiosti jouluisasti maustettu, aivan ihana manteli-kukkakaalicouscous. Minun oli ihan pakko tarkistaa lihapullien makua niiden kypsyessä pannulla. Piti oikein komentaa itseni, etten napostellut koko annostani suoraan pannulta. Lapset pitivät ruoasta ja tyttöseni kehui sitä erityisen hyväksi :)

Lihapullien hauskuus on siinä, että niistä löytyy loputtomasti mahdollisuuksia muunteluun. Lapsiperheessä jauheliha on usein arjen peruselintarvike, josta saa nopeasti ruokaa. Tällöin on hyvä, että löytyy vaihtelua.

Algerialaiset lihapullat
3:lle

400 g naudan tai lampaan jauhelihaa
1        kananmuna
1        sipuli silputtuna tai raastettuna
2        valkosipulinkynttä hienonnettuina
0,5 dl minttua, korianteria tai persiljaa hienonnettuna
1 tl     kanelia
1 mm cayennepippuria
suolaa ja mustapippuria

Kuullota sipulia ja valkosipulia pari minuuttia pannulla. Anna niiden vähän jäähtyä. Sekoita jauhelihan joukkoon kananmuna, minttu, kaneli ja cayennepippuri. Lisää sipulit. Mausta suolalla ja pippurilla.

Pyörittele jauhelihataikinasta öljyisin käsin lihapullia isolle lautaselle tai voipaperin päälle. Paista lihapullat kypsiksi pannulla tai uunissa 225 asteessa noin 17 minuuttia. Kaada kanelinen tomaattikastike lihapullien päälle.

Kanelinen tomaattikastike

1 prk (400g) kuorittuja tomaatteja liemineen
2 dl    kanalientä
1        sipuli silputtuna
2        valkosipulinkynttä hienonnettuina
1        kanelitanko
0,5 dl minttua, korianteria tai persiljaa hienonnettuna
suolaa ja mustapippuria

koristeluun:
yrttisilppua

Kuullota sipulia ja valkosipulia kattilassa pari minuuttia. Kumoa tomaatit liemineen joukkoon. Möyhennä kauhalla tomaatteja karkeasti pienemmiksi paloiksi. Lisää kastikkeeseen kanaliemi ja kanelitanko. Hauduta kastiketta puoli tuntia. Mausta kastike suolalla ja pippurilla. Poista kanelitanko Lisää lopuksi minttusilppu. Kaada kastike lihapullien päälle.

vain kaksi päivää sitten näytti tältä ;)

Jälkikirjoitus:
Eilen lumi teki tuloaan ja tänään sataa lunta. Se on etelän ensilumi. Toissa päivänä aurinko paistoi ja nostimme veneen vesiltä. Onneksi. Paatti on nyt pakattu pressun sisään ensi kesää odottamaan. Tänään veneen kanssa puuhastelu ei olisi ollut näin auvoisaa ;)

Italialaisittain täytetty porsaan sisäfile

possurulla menossa uuniin

Pienellä puuhastelulla saa possun sisäfileestä maukkaan täytetyn possurullan. Aikaa on syytä varata vähän reilummin, sillä ensin lihat saavat huilia huoneenlämmössä tunnin ajan, sen jälkeen väkerretään fileistä täytetty porsaan sisäfilerulla, paistetaan pannulla, kypsennetään uunissa ja lopuksi liha saa vielä tasaantua folion sisällä.

Halusin vähän vaihtelua possun sisäfileelle täyttämällä sen. Koko perhe tykästyi ruokaan. Laitoin possun kanssa samaan vuokaan kasviksia, mutta ensi kerralla laitan ne omaan vuokaansa. Possusta lähtee näet vähän nestettä, joka ei näytä nätiltä uunikasvisten kanssa. Muutoin samanaikainen lihan ja kasvisten kypsytys on järkevää. Käytin tällä kertaa kasviksina kesäkurpitsaa, sipulin, valkosipulinkynsiä ja kirsikkatomaatteja. Omassa vuoassa niiden päälle kannattaa lorauttaa pieni tilkka öljyä, ropsauttaa mustapippuria ja vähän sormisuolaa.

Hiukan liian innokkaasti laitoin juustoa. Sitä ei kannata laittaa aivan päähän saakka, koska se tursuaa yli jo pyörittäessä possufileitä rullaksi. Makuyhdistelmä pesto, mozzarella ja aurinkokuivatut tomaatit toimii aina. :)

Italialaisittain täytetty porsaan sisäfile

n. 1 kg (2 kpl) porsaan sisäfilettä
suolaa ja mustapippuria
1 dl    pestoa
8        aurinkokuivattua tomaattia siivutettuina
200 g mozzarellaa siivuina

lisäksi:
paistilankaa tai cocktailtikkuja

Ota fileet huoneenlämpöön tuntia ennen paistamista. Poista fileistä kalvot. Halkaise fileet pitkittäissuunnassa kahdelta vastakkaiselta sivulta siten, että saat fileistä levyt. Nuiji avattuja fileitä kelmun välissä ohuiksi levyiksi. Levitä levyt vierekkäin, hieman limittäin. Ripottele levyille suolaa ja pippuria. Levitä levyjen päälle pesto. Jaa mozzarellasiivut levyjen päälle siten, että 1/3 pitkittäisosa jää tyhjäksi. Ripottele tomaattisiivut juustojen päälle. Pyöritä fileet tiukalle rullalle kääretortun tapaan aloittaen juustoreunasta.

Kiinnitä  filerulla cocktailtikuilla tai paistilangalla. Työnnä mahdollisesti pursuavia täytteitä varovasti rullan sisään. Paista rullan pintaan nätti paistopinta pannulla. Laita rullan paksuimpaan kohtaan lämpömittari ja kypsennä possurullaa uunissa 200 asteessa, kunnes sen lämpötila on 70-75 astetta. Anna levätä folion sisällä 10 minuuttia ennen tarjoilua.

ihan päihin ei kannata laittaa juustoja, ne tursuavat yli ;)

Rusinakakku

Sain pari päivää sitten mukavaa palautetta ja samalla toiveen muuttaa vehnättömäksi kommentoijan perinteisen rusinakakun. Makoisa haaste houkutti oitis toimintaan ja minulla oli vieläpä sopivasti aikaa sille. Rusinakakku päätyi mantelijauhoihin ja siitä tuli herkullista. Hurraa!

Olen leiponut hiljattain kuivakakun, joka mureni harmittavasti. Pohdin tällöin, että seuraavalla kerralla kuivakakkua leipoessani käytän sidosaineena ainakin psylliumia. Jauhoja sekoittaessani lisäsin joukkoon lisäksi ksantaania, joka on hyydykeaine ja soveltuu muun muassa kakkutaikinoihin. Ksantaani lisätään aina jauhoihin. Psyllium neuvotaan lisäämään nesteeseen, mutta lisään sen tapauskohtaisesti joko nesteeseen tai kuiviin aineisiin. Tällä kertaa kakku ei murentunut ja olen sen rakenteeseen erittäin tyytyväinen.

Mantelijauhoilla on oma mukava, mutta hieman dominoiva makunsa. Jotta muut maut tulisivat esille, niitä täytyy vahvistaa. Kardemummaa lisäsin omaan reseptiini hieman alkuperäistä enemmän ja sitä voi halutessaan lisätä oman maun mukaisesti vielä hitusen ;)

Rusinoissa on hiilareita melkoisesti, joten omaan hiilaritietoiseen reseptiini vähensin niiden määrää alkuperäisestä reseptistä yhden desilitran. Hiilareita on edelleen jäljellä, mutta harkitusti. Makeutukseen käytin sokeritonta siirappia, joka sopii rusinoiden makuun hienosti sekä Sukrintomua. Siirappi ja Sukrin eivät ole aivan yhtä makeita kuin sokeri ja sen vuoksi niitä tarvitaan alkuperäisohjetta hieman enemmän.

Lämmin kiitos nimimerkille Joulun makua kotiin herkullisesta resepti jakamisesta ja erinomaista joulun odotusta kaikille!

Rusinakakku

2 dl    rusinoita
2 dl    vettä
200 g voita paloiteltuna
2 dl    sokeritonta siirappia
2 dl    Sukrintomua
(tai makeutukseen yhteensä 3 dl sokeria)
4 dl    mantelijauhoja
2 tl     soodaa
1,5 tl  kardemummaa
1 tl     psylliumia
1 mm ksantaania
2        kananmunaa

koristeluun:
Sukrintomua (tai tomusokeria)

Keitä rusinoita vedessä 8 minuuttia. Lisää voi kuumaan rusinaveteen sulamaan. Anna jäähtyä. Lisää joukkoon siirappi. Yhdistä kuivat ainekset: Sukrintomu (sokeri), mantelijauhot, sooda, kardemumma, psyllium ja ksantaani. Sekoita jauhoseos ja kananmunat huolella haaleaan rusina-voiseokseen. Kumoa taikina voideltuun kakkuvuokaan (tarvittaessa käytä vuoan jauhottamiseen Pofiberiä tai mantelirouhetta) ja tasoita pinta. Paista kakku uunin alaosassa 175 asteessa noin tunnin. Anna kakun levätä vuoassa liinalla peiteltynä viisi minuuttia. Kumoa kakku tämän jälkeen varovasti ja anna sen jäähtyä ennen viipalointia.

Hurraa, kaunis kakku!

Siemenillä paneroitu kala ja korianteri-limekastike

Mieheni piipahti Nauvossa nostamassa venettämme vesiltä. Kotiin hän toi tulleessaan tuliasena reilusti tuoretta siikaa. Ihanaa - kiitokset appivanhemmilleni! Olin jo aikeissa paistaa fileet sellaisenaan, kun tyttöseni tarkisti minulta, että teethän äiti sellasta herkullista paneroitua kalaa, teethän? Tottakai teen, vastasin. Eihän näin mukavaan kysymykseen voi muutoin vastatakkaan :)

Olen aikaisemmin paneroinut siemenillä kalaa paistellessani wasabi-seesampaneroituja ahvenia. Seesaminsiement sopii yksikseen kalan panerointiin täydellisesti. Kun laitoin seoksen joukkoon myös isompia siemeniä, paneroinnista tuli parempi täydennettäessä sitä Pofiberillä (voi korvata korppujauhoilla). Pannulla paistaessa siemenet paahtuvat kalan pinnalla ihan hillittömän hyvän makuisiksi; lapsetkin ottivat kalaa lisää ja nautiskelivat herkkuruoasta!

Kalan kaveriksi sopii mielestäni erinomaisesti paheellinen hyvyys: kerman, voin ja keltuaisten suurustama kastike. Olen tehnyt sitä aikaisemmin sitruunaisena, mutta tällä kertaa tein limetistä ja korianterista. Niiden maku sopii oivasti siementen kanssa. Lapset kyselivät syödessään, että onko kastiketta vielä lisää. Juu ei ;) Ihanaa, että ruoka maistui niin hyvin!

Siemenillä paneroitu kala

600-800 g siian fileitä
2               kananmunan valkuaista (tai yksi kananmuna haarukalla sekoiteltuna)
1 dl           Pofiberiä tai korppujauhoja
0,5 dl        seesaminsiemeniä
0,5 dl        auringonkukansiemeniä
0,5 dl        kurpitsansiemeniä
1 tl            pellavansiemeniä
suolaa ja valkopippuria

halutessasi:
1 limen mehu kalan voiteluun ennen suolaa ja valkopippuria

paistamiseen:
rasvaa

Levitä kalafileet voipaperille. Ripottele molemmin puolin niiden pintaan suolaa ja pippuria. Sekoita siemenet ja Pofiber lautasella. Kumoa valkuaiset toiselle lautaselle. Kastele fileet valkuaisliemessa ja kääntele se sen jälkeen siemensekoituksessa. Ana paneroidun kalafile odottaa 10 minuuttia voipaperin päälle paistamista. Paista fileet rasvassa kauniin ruskeiksi ja kypsiksi.

Korianteri-limekastike

4      kananmunan keltuaista
4 dl  kermaa
50 g voita 
2      limen mehu
n. 0,5 tl makeutta ( esim. Sukrintomua tai sokeria)
1 dl  korianteria silputtuna 
suolaa ja valkopippuria

Vatkaa keltuaiset ja kerma sekaisin. Sulata voi kattilassa. Kaada keltuaiskerma voin joukkoon ja vispaa reippaasti. Kuumenna kastike ja jatka koko ajan vispaamista. Kun kastike on saostunut, lisää limen mehu. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Lisää hyppysellinen makeutta maun mukaan - kastike saa jäädä pehmeän kirpakkaaksi. Lopuksi höystä kastike korianterilla.

Jälkikirjoitus:
Meillä leivottiin eilen kolmatta kertaa pipareita viikon sisällä. Tällä kertaa lasten luomuksiin ilmestyi koristeluita. Naapurin tyttönen kehui, että piparitaikina maistuu meillä niin hyvältä, kun se on itse tehtyä taikinaa ;)

Sienipasteijat

Leivoin hiljattain ihanalla ruis-rahkavoitaikinalla punasipulipiiraita. Ne maistuivat kaikin puolin herkullisilta ja havaitsin pohjataikinan erinomaisuuden. Nyt käytin taikinaa sienipasteijoiden kuoriksi. Ilokseni pasteijatkin onnistuivat :)

Olen huomannut, etten ruoan suhteen ole kohtuuden ihminen. En osaa tehdä pieniä annoksia. Tein täytettä tuplaten alla olevaan reseptiin nähden, koska pelkäsin sen loppuvan kesken. Voin vain todeta, ei tarvitse liioitella ;) Jos täytettä jää yli, sen voi laittaa munakkaan joukkoon, nautiskella leivän päällisenä tai jauhelihapihvin höysteenä.

Taikina on tavallista vehnäjauhoista  valmistettua taikinaa herkemmin rikkoutuvaa. Pienellä kärsivällisyydellä ja tarvittaessa paikkailuilla saa kauniita pasteijoita aikaiseksi. Taikinaa pystyy taputtelemaan ehjäksi. 

Heti uunista otettaessa pasteijat ovat murenevaisia. Jäähtyessään ne muuttuvat napakammaksi ja ovat syötävissä jopa käsin. Täytteen aineksia on helppo vaihdella sen mukaan, mitä kotoa löytyy. Keitetyn kananmunan voi vaihtaa raejuustoon, tofuun, kypsiin papuihin tai linsseihin . Kermaviilin mieleiseensä kostukkeeseen kuten kaurakermaan tai ranskankermaan. Pasteijat ovatkin erittäin muuntelukelpoisia.

Sienipasteijat

12 kpl

ruis-rahkavoitaikina:
125 g voita
1,5 dl mantelijauhoja
1 dl    ruisjauhoja (tai gluteenitonta jauhoseosta)
1 tl     psylliumia
1 tl     leivinjauhetta
1 mm suolaa
125 g (0,5 prk) maitorahkaa (vaihtoehtoisesti kaurakermaa tai juoksevaa tofua)

täyte:
0,5 l   sieniä silputtuna (tai kaksi pientä kourallista kuivattuja sieniä, turvotetaan vedessä ja silputaan)
0,5     sipuli silputtuna
0,5 dl kermaviiliä
1        kovaksi keitetty kananmuna silputtuna
0,5 dl persiljaa tai lipstikkaa silputtuna
(1 tl    sienisuolaa)
(0,5    suolakurkku hienoksi siputtuna)
suolaa ja musta- tai maustepippuria

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää voi nyppimällä jauhoihin. Sekoita joukkoon rahka. Kun taikina on kunnolla vaivattu sekaisin, muovaa taikinasta pötkylä. Laita taikinapötkö pitkittäin kelmun päälle, taita taikinan päälle kelmua siten, että taitteeseen jää muutama sentti tyhjää tilaa. Painele taikinaa kelmun päältä noin puolen sentin paksuiseksi levyksi. Taittele kelmun reunat taikinan päälle. Laita taikinalevy jääkaappiin kovettumaan tunniksi. (Taikinan voi myös pakastaa tässä vaiheessa.)

Kuullota sieniä ja sipulia rasvassa. Kaada ne kulhoon. Lisää joukkoon kermaviili, kananmuna, persilja ja sienisuola. Mausta suolalla ja pippurilla.

Ota taikinalevy jääkaapista. Levitä yksi lisäleveys kelmua työpöydälle, avaa taikinalevy kelmusta, nosta taikina pois kelmusta ja levitä taikinan ympärillä olleesta kelmusta puolet työpöydällä olevan kelmun kanssa vierekkäin, vähän päällekkäin. Laita taikina kelmujen keskelle. Käytä ylijäänyttä kelmua taikinan päällä ja kauli taikinaa kelmujen välissä ohueksi levyksi. Leikkaa taikinalevystä 12 pyöreätä tai neliskanttista paloja. Kauli aina ylijäävästä taikinasta uusi levy. Irroittele taikinapalat kelmusta ja nosta ne leivinpaperin päälle. Levitä kaikille taikinapaloille ruokalusikkallinen täytettä. Painele pasteijat varovasti reunoista kiinni. Voitele halutessasi kananmunalla.

 Paista pasteijoita noin 14 minuuttia 225 asteessa uuni keskiosassa, kunnes ne saavat kauniin värin.

Jälkikirjoitus:
Tein eilen tämän talven (?) ensimmäisen piparkakkutaikinan. Sellaisen tavallisen lapsia varten. Poikaseni totesi, että on odottanut piparkakkujen leipomista yli vuoden, sillä edellisen kerran hän leipoi niitä viime vuonna marraskuun 5. päivä. Aikas söpöä, että hän muistaa jopa päivämäärän. Taitaa piparien leipomiset olla erityisen tärkeä perinne! Hyväntuoksuista joulun odotusta kaikille jouluihmisille :)

Ruusukaali-lammaskeitto

osa keitosta jäi vielä kattilaan liedelle

Viikonloppuisin on mahdollisuus keitellä rauhassa kunnon liemiä ja pitkään haudutettuja keittoja. Lammaskeitto on maukas ja herkullinen keitto. Ruusukaalit antavat keitolle hieman ilmettä ja lempeää makuansa.

Keittoluista otetaan keittämisen lopuksi talteen lihat, jotka palautetaan paloiteltuina keittoon. Keittoluista ei kuitenkaan saa riittävästi lihaa keittoon ja siksi on hyvä olla muutakin lihaa. Lihaksi voi valita lihaisaa osaa lampaasta, jonka kypsennysaika on pitkä ja kypsyy luiden keittämisen yhteydessä. Tai valita lampaan jauhelihaa, joka paistetaan pannulla ennen keittoon lisäämistä. Itse turvauduin kinkkusilppuun, kun huomasin lihan riittämättömyyden. Luista voi ennen keittämistä leikellä rasvaa pois, mutta se ei ole välttämätöntä. Lampaan rasva ei maistu kaikkien suuhun ihan parhaalta mahdolliselta ;)

Ruusukaalit ovat kauniita kokonaisina, mutta niitä on kivempi syödä keitossa halkaistuina. Jos ruusukaalit ovat pikkiriikkisiä, voi ne jättää kokonaisiksi. Voi ne jättää muutoinkin kokonaisiksi, mutta silloin ne ovat melko isoja suupaloja. Ruusukaalit kypsyvät nopeasti. Jos niitä keittää vähän pidempään, niiden väri haalistuu, kuten ylemmästä kuvasta näkee, meillä keitto joutui odottamaan ruokailjoita. Makuun sillä ei ole merkitystä.

Vielä on pakko mainostaa, että keitto on todella herkullista (minulta loppuu adjektiivit kesken). Lapset söivät keittoa myös seuraavana päivänä erittäin tyytyväisinä. Tyttöseni jopa totesi, että on parempi syödä kotona kunnollista ja terveellistä ruokaa kuin käydä pikaruokapaikoissa - olin ylpeä tyttösestä ja onnellinen hänen sanoistaan!

kun ruusukaalia ei keitä pitkään, se säilyttää heleän värinsä

Ruusukaali-lammaskeitto

lihaliemi:
n. 1 kg lampaan keittoluita
2          laakerinlehteä
1 tl       kokonaisia maustepippureita
200 g   lampaanrintaa, -paistia tai -jauhelihaa (tai kypsää kinkkua pieneksi paloiteltuna)

1          kyssäkaali pieneksi paloiteltuna
0,5       juuriselleri pieneksi paloiteltuna
pala      lanttua pieneksi paloiteltuna
2          sipulia hienonnetuna
1          porkkana pieneksi paloiteltuna
2          valkosipulinkynttä hienonnetuina
400 g   ruusukaalia
1 dl      persiljaa hienonnettuna
suolaa

koristeeksi:
persiljasilppua

Laita keittoluut ja lampaanliha viiden litran kattilaan. Lisää päälle kylmää vettä niin paljon, että luut ja lihat peittyvät (jauhelihaa tai kinkkua ei lisätä vielä). Kuumenna kiehuvaksi ja kerää pinnalle kertyvä vaahto pois. Anna tämän jälkeen keittoliemen kiehua hiljalleen kannen alla tunnin ajan.

Nosta luut ja lihat liemestä jäähtymään. Irroittele luista lihat ja hienonna pieniksi paloiksi. Poista isosta lihapalasta kalvot ja leikkaa liha pieniksi paloiksi. Kumoa lihasilppu lihaliemen joukkoon. (Lisää paistettu jauheliha tai kinkkupalat liemeen). Lisää liemeen kyssäkaali, juuriselleri, lanttu, sipuli, porkkana ja valkosipulinkynnet. Keitä keittoa hiljakseen puolesta tunnista tuntiin.

Lyhennä ruusukaalien kantaa ja poista mahdollisesti nuhjut uloimmat lehdet. Halkaise ruusukaalit. Lisää ruusukaalit keittoon ja keitä keittoa enää viisi minuttia. Mausta suolalla ja lisää persilja. Tarkista maku. Keittoa voi keittää pidempään, maku aina paranee, mutta ruusukaalien väri menettää kirkasta vihreyttään.

Marinoitu naudan sisäpaisti ja helppo punaviinikastike

Paistin marinoiminen ennen kypsentämistä antaa lihalle lisää makua ja tekee sen mureammaksi. Naudan sisäpaisti on juhlava ruoka, jonka ylijäävän osan voi käyttää seuraavana päivänä kylminä siivuina lämpimän kastikkeen kera, salaatissa tai leikkeleenä leivällä. Marinoitu paisti on ihan mielettömän hyvää kaikin tavoin tarjoiltuna. Paisti sopii tarjottavaksi niin isommalle joukolle kuin perheen kesken.

Paisti on helppo valmistaa. Vain etukäteissuunnittelu on tarpeen, jotta paistin ehtii marinoida. Paistoaikaa kannattaa varata puolitoista tuntia kiloa kohden. Lihan lämpötilaa on kuitenkin syytä seurailla aina välillä, koska muun muassa lihan muoto vaikuttaa lihan kypsymisaikaan.

Valmiin demi-glace kastikepohjan ja punaviinin kokoonkeittämisellä saa vaivattomasti maukkaan kastikkeen paistille. Kastiketta ei kuitenkaan saa unhoittaa liian kauaksi aikaa yksikseen. Minä näet unohdin sen saunaan mennessämme liedelle porisemaan. Niinpä minun kävi kastikkeen suhteen nolosti ja kastike paahtui kiinni kattilan pohjaan. Jaiks! Hätävarana ollut Stockan valmiskastike pääsi lämmitettynä tilalle. Kirjoitin kastikkeen reseptin silti tähän, koska se on niin erinomainen - kunhan kokille ei iske dementia kesken kokkailun. Niin ja minä olen parantumaton maistelija joten tiedän, että tämä liian kokoonkeitetty tahnake maistui vielä kastikemuodossaan huumaavan hyvältä ;)

Olen postannut aikaisemmin marinoidun paistin ja punaviinikastikkeen reseptit. Ne eroavat tällä kertaa esittämistäni resepteistä sillä, että aikaisemmassa naudanpaistireseptissä marinointi tapahtuu vasta jälkikäteen ja kyseinen paisti on tarkoitus syödä kylmänä. Aikaisempi punaviinikastike keitetään kokoon punaviinistä, mausteista ja suurustetaan psylliumilla.

Nälkäinen perhe ja huumaava ruoan tuoksu veivät voiton valokuvien ottamisesta, joten niiden taso on erityisen huono. Anteeksi! Vaihdan kuvat seuraavan paistin tullen, mikäli muistan.

vähän turhan paksuja siivuja, mutta herrrkullisia!

Marinoitu naudan sisäpaisti

1-1,5 kg naudan sisäpaistia
suolaa ja mustapippuria

marinadi:
2 dl punaviiniä
1 dl öljyä
1     sipuli puolirenkaina
4     valkosipulinkynttä hienonnettuina
1 dl timjamia rouhittuna
1 oksa rosmariinia riivittynä
6     maustepippuria murskattuina
1     laakerinlehti murskattuna

Sekoita marinadin ainekset sekaisin. Poista lihasta kalvot. Huuhtaise paisti kylmän veden alla ja kuivaa se talouspaperiin. Laita liha marinadiin ja jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi, mieluummin yön yli. Kääntele paistia marinadissa muutaman kerran, jotta se marinoituu tasaisesti.

Ota paisti jääkaapista ja poista se marinadista. Jätä liha huoneenlämpöön puoleksi tunniksi ennen paistamista. Pyyhi se talouspaperilla kuivaksi. Paahda sitä kuivalla pannulla, kunnes sen pinta on kauniin ruskea joka puolelta. Hiero paistin pintaan suolaa ja mustapippuria.

Laita paisti vain hieman sitä isompaan vuokaan ja työnnä paistomittari paistin paksuimpaan kohtaan. Lisää vuoan pohjalle 1 dl vettä. Kypsennä paistia 125 asteisessa uunissa, kunnes paistin lämpötila on 60-62 asteista. Paisti on tällöin sisältä kauniin punertava. Jos haluat läpikypsän paistin, lämpötilan tulee olla 70 astetta. Kun olet ottanut paistin uunista, kääri se folion sisään, peitä liinalla  ja anna vetäytyä 15-30 minuuttia ennen tarjoilua. Ota paistovuoan pohjalla oleva liemi talteen kastiketta varten.



Helppo punaviinkastike

2 dl valmista demi-glace kastikepohjaa
2 dl punaviiniä
1 rkl sokeritonta siirappia (tai tummaa siirappia)
paistivuoan pohjalla oleva liemi

Mittaa ja kaada kaikki ainekset kattilaan. Keitä kastiketta kokoon välillä sekoitellen, kunnes sen määrä on vähentynyt noin puoleen. Säädä lieden lämpötilaa sen mukaan, että kastike kiehuu hiljakseen koko ajan. Kastikkeen ei kuulu kiehua raivoisasti, eikä kannata unohtaa palamaan pohjaan. Tarkista lopuksi maku.

Jälkikirjoitus
Tätä kirjoittaessani paistin ihana mielikuvamaku lähes haittasi keskittymistäni kirjoittamiseen; minun oli aivan pakko kesken kaiken siivuttaa paistin rippeet eilisillalta ja tehdä ihana paistivoileipä... tai pari. Ihanaa! ;)

Karppi sieni-tuorepasta

helppoa ja niin hyvää!

Tuorepastaa voi maustaa melkein millä tahansa. Tällä kertaa käytin suppilovahveroita. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen ja voin suositella kokeilemaan. Pastaan voi käyttää mitä tahansa sieniä, maun mukaan.  - Suppiksilla höystettyä tuorepastaa. Nam! Tyttöseni maisteli pastaa samalla, kun siivuttelin sitä nauhoiksi ja hän kehui sitä erinomaiseksi.

Minulla on metsäsaaliina sieniä kuin sateella eli paljon. Sienet sopivat onneksi moneen ruokaan. Sieni-tuorepastan idean sain tehdessäni suppis-kinkkupöperöä, jonka resepti on myös tämän postauksen lopussa. Olin nimittäin pyöräyttämässä jo klassikoksi muodostunutta karppia tuorepastaa, kun esillä olleet tuoreet suppikset sattuivat ajatuksen kanssa samaan aikaan osumaan silmiini. Oitis päätinkin tehdä suppis på suppis eli sieni-tuorepastaa sieni-kinkkupöperöllä.  Onnistunut kokeilu!

Jos käytät kuivattuja sieniä (kaksi pientä kourallista), voit rouhia ne sellaisenaan taikinaan (huomaa, että imevät jonkin verran nestettä taikinasta) tai laita ne puoleksi tunniksi likoamaan, purista niistä ylimääräinen vesi pois ja paahda tarvittaessa kuivalla pannulla tuoreiden sienten tapaan.

Voit käyttää sieni-tuorepastaa nauhapastana, lasagnelevyinä tai cannelloneina. Kypsänä pastalevyä on helppo käsitellä ja vain mielikuvitus on rajana, mitä siitä voi tehdä. Olen miettinyt myös raviolien/tortellien tekemistä valmiista pastasta, mutta saa nähdä saanko ne pysymään kiinni kananmunalla. Onko kenelläkään ideoita, millä raviolit/tortellit voisi "liimata" kiinni? Oma ideani on käyttää edellä mainittua kananmunaa. Vai pitäisikö kokeilla leipoa niitä raaasta pastataikinasta ja koittaa keittää kypsäksi? Hmm...

Sieni-tuorepasta
2-3 annosta

4         kananmunaa
100 g  tuorejuustoa
0,5 l   suppilovahveroita tai muita tuoreita sieniä hienoksi silputtuna
1 mm suolaa
0,5 dl  psylliumia

Paahda sienisilppua kuivalla pannulla, kunnes sienistä on neste haihtunut. Nosta sienet sivuun jäähtymään. Vatkaa koneella kananmunat ja tuorejuusto tasaiseksi massaksi. Sekoita joukkoon sienet ja suola. Sekoita lopuksi joukkoon psyllium vahvasti sekoittaen. Anna turvota 10 minuuttia. 

Annos riittää yhteen kokonaiseen pellilliseen. Kaada taikina pellin päällä sijaitsevalle, öljytylle leivinpaperille. Voitele toinen leivinpaperi öljyllä, asettele se voideltu puoli taikinan pintaa vasten ja painele taikina varovaisesti tasaisesti koko pellin kokoiseksi. (Taikina on kahden leivinpaperin välissä, jotta pinta ei tummu.) Kypsennä taikina 150 asteisessa uunissa, lähes ylätasolla 10 minuuttia. Tarkista, että taikina on reunoilta kypsää kurkistamalla leivinpaperin alle. 

Siirrä kypsä pastalevy pelliltä jäähtymään. Ota päälimmäinen leivinpaperi (varovasti, mikäli unohdit voidella sen) pastalevyn päältä. Kun pastalevy on jäähtynyt, rullaa ja siivuta se terävällä veitsellä. Pasta on valmista käytettäväksi.

Pastaa ei enää keitetä, vaan se lisätään kuuman kastikkeen joukkoon tai kastike sen päälle. Jos haluat pastan lämpimäksi, paahda nopeasti pannulla varoen kuitenkaan ruskistamasta sitä tai lämmitä se mikrossa.

Suppilovahveroita, kinkkua ja pekonia carbonaren ja munakkaan tapaan iloisena sekamelskan lopputulos on tuhti pöperö. Mietimme tyttöseni kanssa onko tämä pöperöä vai höystöä ja päädyimme pöperöön. Maku on huikean hyvä ja täyteläinen, mutta kevyeksi sitä ei voi hyvällä omalla tunnolla kutsua. Söimme pöperöä pastan kanssa, mutta pöperö kääräistynä raikkaan ja rapean salaatin sisään maistuu varmasti hyvältä.Niin ja mitään gourmeeta tämä ei ole, arkiruokaa vain ;)

Suppilovahvero-kinkkupöperö

300 g kinkkua suikaleina

140 g pekonia suikaleina

0,5 l   suppilovahveroita ( tai 2 pientä kourallista kuivattuja suppiksia)

1        sipuli silputtuna

3        kananmunaa

1 dl    kermaa

100 g parmesaania raasteena

0,5 dl persiljaa silputtuna

(suolaa ja) mustapippuria

Paista pekonia rasvassa ja lisää joukkoon kinkku. Anna niiden saada vähän väriä. Siirrä ne hetkeksi pois pannulta. Kuullota sipulia ja sieniä, kunnes ne saavat kauniin värin ja sienistä on enin neste haihtunut. Lisää  joukkoon pekoni-kinkkupaistos. Hauduttele vielä viisi minuuttia. Sekoita kulhossa kerma, kananmunat ja parmesaani. Mausta kastike mustapippurilla. Säädä liesi miedolle lämmölle. Kaada kastike pannuun koko ajan sekoittaen. Kun kastike alkaa olla hyytynyt, se on valmis. Lisää lopuksi joukkoon persilja (ja mausta tarvittaessa suolalla).