Broilerimureke leipävuoassa omenaisen currykastikkeen kera

tämä pötkylä on menossa uuniin

Kun meidän perheessä pitää saada nopeasti ruokaa, naudan luomujauhelihasta paistetaan joko bolognesekastike tai kermainen jauhelihakastike. Melko tylsää syödä joka toinen viikko näitä pikaruokia. Ostin vaihteeksi broilerin jauhelihaa, jonka soisi tänä päivänä olevan luomua. Päätin tehdä jauhelihasta murekkeen, vieläpä leipävuokaan (mureke on tämäkkää, joten siitä pystyy helposti muotoilemaan murekepötkylän ilman vuokaakin). Lasten kommentit murekkeen ulkonäöstä olivat: "äiti, mureke näyttää ihan leivältä, kun siinä on vielä noita seesaminsiemeniä päälläkin" :) 

tämäkö leivän näköinen ;)

Suunnitellessani mureketaikinaa, innostuin tekemään siitä mausteilla kauniin keltaisen. Kevättä odotellessa aurinkoisia värejä ruokaan, myös kastikkeeseen. Ajattelin, että mantelirouhe antaa murekkeelle kivaa suutuntumaa. Ruokailuhetkellä pidin rouheen tuomasta rakenteesta, mutta tyttäreni kysyi, miksi äiti aina laitat sitä mantelia joka paikkaan. Hänen mielestään pistaasi olisi sopinut paremmin. Vau - tyttöselläni on ihanaa luovaa ajattelua ruokareseptien laadintaan :) Pistaasi rouhittuna sopii tähän reseptiin erinomaisesti, kuten mikä muukin rouhittu pähkinä. Jos käytät suolattuja pähkinöitä huomioi se reseptin loppuvaiheessa ja käytä suolaa maltillisemmin.

Murekkeen paistuessa uunissa valmistuu samalla kasvislisäke aterialle. Itse tein täytettyjä (pähkinäisiä) herkkusieniä - ilman juustoa, mutta resepti kaipaa vielä tuunaamista, joten siihen palaan joskus myöhemmin. Täytetyt herkkusienet lepäsivät eriväristen paprikasiivujen päällä ja joukossa oli kirsikkatomaatteja. Väriloistoa edelleen :)

Broilerimureke

800 g broilerin jauhelihaa
1,5 dl kermaa, vettä, kookoskermaa/maitoa, tai soijakermaa
1,5 dl perunahiutalekuitua (Pofiber) tai korppujauhoja
1 dl    mantelirouhetta
2        kananmunaa
2        sipulia silputtuina
1        porkkana raastettuna
1        valkosipuli silputtuna
1 dl    korianteri- tai persiljasilppua
2 rkl   sitruunanmehua
1 rkl   paprikajauhtta 
2 tl     curryjauhetta
1 tl     juustokuminaa
1 tl     kurkumaa
1 tl     valkopippuria
1,5 tl  suolaa

pinnalle:
öljyä
kuorimattomia seesaminsiemeniä

Sekoita isossa kulhossa kerma, Pofiber ja kananmunat. Anna niiden turvota sillä välin kun valmistelet sipulit ja porkkanan. Kuullota sipulia rasvassa minuttin ja lisää joukkoon valkosipuli ja porkkana. Kääntele vihanneksia muutaman kerran jalisää joukkoon paprika, curry, kumina, kurkuma ja valkopippuri. Anna mausteiden lämmetä minuutin. Ota pannu sivuun ja anna kasvisten jäähtyä. Sekoita turvonneeseen kerma-Pofiber-kananmunaseokseen jauheliha, mantelirouhe, korianterisilppu, sitruunanmehu ja suola. Lisää lopuksi vihannessekoitus. Muotoile mureketaikinasta pitkulainen pallo ja painele se öljytyin käsin voideltuu leipävuokaan. Taputtele vielä pintaan öljyä. Ripottele koristeeksi seesaminsiemeniä. Paista 200 asteessa noin 50 minuuttia, kunnes mureke on kypsää. Voit tarkistaa kypsyyden pistämällä tikulla murekkeeseen ja kun pienestä reiästä tulee kirkasta nestettä, mureke on kypsä. Nosta kypsä mureke vuoasta folion sisään 10 minuutin ajaksi ennen tarjoilua.

Omenainen currykastike

20 g voita tai margariinia
1 rkl curryjauhetta
1 tl   paprikajauhetta (tai savustettua paprikajauhetta)
1      salottisipuli silputtuna
1      kirpeä omena raastettuna (ilman kuoria)
2 dl  kermaa, kookoskermaa tai soijakermaa
1 rkl sitruunamehua
0,5 dl persilja- tai korianterisilppua
suolaa ja valkopippuria

Paista curry- ja paprikajauheita minuutin ajan, lisää joukkoon sipuli. Kuullota sipulia minuutin ajan ja lisää joukkoon omenaraaste ja sekoittele hetki. Lisää joukkoon kerma. Keitä kastiketta viisi minuuttia. Surauta kastike sauvasekoittajalla tasaiseksi ja lisää loput ainekset kastikkeeseen. Tarkista kastikkeen maku. Tarjoa kastike.

Herkkukastike kalalle ja kasviksille

Sain reseptin aikoinaan veljeni anopilta ja se on matkan varrella vähän muovautunut (en näemmä osaa olla muovaamatta mitään reseptiä). En edes enää muista oliko kastikkeen nimi alunperin herkkukastike vai onko se tullut siihen myös ajan saatossa. No, tämä on sellainen klassikkokastike, joka on meillä ollut reilusti yli kymmenen vuoden ajan ahkerassa käytössä.

Kastike sopii erinomaisesti paistetun, halstratun ja lämminsavukalan kanssa. Teen kastiketta ainakin aina jouluisin ja juhannuksena savukalan miellyttäväksi seuralaiseksi. Vaikka kastikkeessa onkin valtava määrä mausteita, se ei ole voimakkaan makuinen vaan pehmeän maistuva, viinikielellä (?) notkeahko. Voihan kastikkeeseen käyttää tuoreita yrttejä kuten tilliä, mutta se on varmaa, että alkuperäinen resepti ei sisältänyt muuta tuoretta kasvista kuin valkosipulin. Kastike on hyvää myös lämpimien kasvisten kera tai tuoreiden kasvisten dippailuun.

Herkkukastike

2 dl kermaviiliä
1 dl majoneesia
1 valkosipulinkynsi silputtuna
1 tl kuivattua tilliä
0,5 tl chilijauhetta
0,5 tl curryjauhetta
0,5 tl korianterijauhetta
0,5 tl sipulijauhetta
0,5 tl paprikajauhetta
hyppysellinen Sukrinia tai sokeria
ripaus suolaa ja mustapippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna maustua jääkaapissa vähintään puoli tuntia.

Lämmin inkivääritee flunssaan ja sen ehkäisyyn

hentoisen väristä, mutta aivan ihanaa

Talvella tuntuu usein siltä, että vilustuminen on hyvin herkässä. Silloin keittelen aina inkivääriteetä, joka on ihanaa ja maistuu erittäin tervehdyttävältä. Appelsiineja & Hunajaa -blogin Yaelian valmisti inkiväärijuoman tehosekoittimessa surauttamalla ja häneltä löysin myös linkin inkiväärijuomien maailmaan. Campasimpukan temoskannullinen flunssajuoma inkivääristä on samaan tapaan valmistettu kuin omani. Ahmija mainitsi yhdessä kommentissaan käyttävänsä kanelia inkivääriteen mausteena. Inkivääriteen eri muodot ovat kiertäneet runsain määrin ruokablogien maailmaa.

Koitin kovasti hakea tutkittua tietoa inkiväärin terveysvaikutuksista, mutta en löytänyt faktaa. Siksi totean vain sen, että inkivääritee lämmittää ihanasti ja tuntuu hyvältä flunssanpoikasen yrittäessä takertua minuun. Tee myöskin tuntuu erittäin miellyttävältä kurkussa, josta syystä se antaa ainakin mielikuvan hoitavasta ominaisuudesta.

Kerroin hiljattain myös ystävilleni, että inkivääriteetä kannattaa tehdä vaikkapa ylijäävistä inkiväärin paloista. Vaikka ei olisikaan nuhainen. Etteivät inkiväärinjämät turhaan pilaannu jääkapissa poisheitettäväksi. Teen voi laittaa termoskannuun ja juoda hiljakseen päivän mittaan taikka juoda sitä omaan tahtiin ja nauttia siitä myös jäähtyneenä.

Minä postaan tämän reseptin äidilleni. Hänellä oli flunssanpoikasta jokin aika sitten. Neuvoin keittämään inkivääriteetä meille perinteisen sipulimaidon sijaan (flunssakin kyllä inhoaa sipulimaitoa ja lähtee karkuun). Äitini varmisteli, että onhan resepti lisäksi minun blogissani, koska hän saattaa unohtaa sen. No nyt on resepti täällä äitiä ja kaikkia muita nuhaneniä varten :)

Ylimmässä kuvassa on inkivääriteetä, jossa ei ole mukana kanelia. Alla olevissa kuvissa kaneli näkyykin mukana. Sävy- ja makuero on hyvin pieni. Lieneekö syynä, että minä puolestani olen nyt se nuhanenä :( 

Inkivääritee

1 l        vettä
3-5 cm pätkä inkivääriä kuorittuna ja siivutettuna
1          limen puristettu mehu tai puolikkaan sitruunan mehu
(halutessa kanelitanko)
(tarvittaessa makeutukseen hunajaa tai sokeritonta siirappia)

Laita vesi ja inkivääri (ja kaneli) kattilaan. Kiehauta tee ja anna sen hautua 10 minuuttia kannen alla. Lisää sitrusmehu. Makeuta tarvittaessa. Siivilöi teetä kuppiin. Jos teetä jää yli, sitä voi nauttia myös kylmänä.

kanelin kanssa teestä tulee asteen tummempaa

Yam som o - Thaimaalainen pomelosalaatti

voi että, kun on hyvää

Söin ensimmäistä kertaa pomelosalaattia hiljattain Thaimaan matkallamme. Se oli tulista ja ah, niin ihanaa. Tilasime salaatin pomelon takia; perheemme rakastaa pomeloa, varsinkin paikan päällä, kun se on kypsää ja parhaimmillaan. Thaisalaatit ovat yleensä tulisia, mutta tulisuuden voimakkuutta pystyy itse säätämään chilin ja chilitahnan käytön määrän vähentämisellä. Meillä loivensin makua hieman, koska toivoin lasten pystyvän syömään salaattia. Lapset eivät pelkästään syöneet, vaan kehuen ottivat lisää :)  

Pomelo on iso 1-2 kg painoinen, väriltään vaaleanvihreästä keltaiseen sitrushedelmä, jossa on paksut kuoret. Makea maku muistuttaa greippiä, mutta ei ole läheskään niin kirpeä. Suomessa pomeloita löytyy nykyään isommissa ruokamarketeissa. Sellaisenaan kotomaastamme ostetussa pomelossa maku on ollut pettymys. Lieneekö syynä raakakypsytys vai mikä? Salaatissa taasen maut toimivat ja se on ihanaa!

Thaisalaateissa käytetään usein kuivattuja katkarapuja. Niitä voi löytää etnisistä ruokakaupoista pakastettuina tai jääkaapissa. Itse ostin omani Vii Voan -liikeestä Hakaniemestä jääkaappikylmänä. Kuivattuja katkarapuja tulee säilyttää jääkaapissa tiiviissä rasiassa tai purkissa, jotta niiden haju ei pääse leviämään. Jos et löydä kuivattuja katkarapuja, voit jättää ne pois annoksesta, mutta ripaus thaimakua (umami) jää uupumaan.

Thai pomelosalaatti (yam som o)
 
0,5     pomeloa

150 g katkarapuja 

0,5 dl kuivattuja katkarapuja

0,5 dl korianteria silputttuna

1        punainen chili hienonnettuna

1        valkosipulinkynsi hienonnettuna

2 rkl  salottisipulia hienonnettuna

2 rkl  kookoshiutaleita 

1 rkl  maapähkinöitä

kastike:

0,5       limenmehu

1 rkl    chilitahnaa (nam prik pao)

1 rkl    sokeriton siirappi (tai palmusokeria/muuta tummaa sokeria)

0,5 rkl kalakastiketta

koristeluun:

0,5 punainen chili siivuttettuna

0,5 dl korianteria silppuna

Paahda erikseen maapähkinät ja kuivatut katkaravut kuivalla pannulla. Rouhi ne veitsellä karkeksi silpuksi. Paahda myös kookoshiutaleet. Paista sipulia ja valkosipulia rasvassa, kunnes ne saavat väriä. Laita sivuun odottamaan. Kuori pomelo, irrota lohkoista kuori ja revi hedelmäliha silpuksi.

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Kokoa salaatti juuri ennen tarjoilua kulhossa sekoittaen kaikki ainekset keskenään aloittaen kosteammista aineksista ja lisäämällä kuivat, paahdetut ainkekset viimeisinä ennen kastiketta. Sekoita salaatti ja kaada se tarjoilulautaselle ja koristele chilillä ja korianterilla.

 

Broileria pandanlehtiin käärittynä (Gai haaw bai dteuy)

hauskoja nyyttejä, ihania makuja

Yllätin mieheni thaimaalaisella ruoalla perjantaina, kun oli vallan kauhea lumimyrsky täällä pääkaupunkiseudulla. Vietin lähes koko päivän keittiössä ruokaa laittaen ja onnellisena, koska tiesin mieheni ilahtuvan tästä ruoasta (kokkailin myös muutakin kuin nämä kääröt, niistä lisää mm. huomenna). Viime joulukuussa vietimme ihanan loman Bangkokissa ja siellä mieheni yhdeksi suosikkiruoaksi muodostuivat nämä pandanlehtiin käärityt broilerit. Thairuoka on usein tulista, mutta tämä ruoka on pehmeän hyvää ja maistuu myös lapsille.

Pandanlehtiä (Pandanus amaryllifolius) käytetään tässä reseptissä antamaan makua ja ne toimivat myös hauskoina suojina broilerille. En ole varma lehtien suomenkielisestä nimestä, mutta englanninkielista asua olen nähnyt käytettävän muodoissa: pandan, pandang ja pandanus leaves. Thaikielellä pandan lehti: bai tooey tai bai dteuy. Kyseessä ei siis ole uhanalainen nisäkäs panda, vaan puulaji (usein kutsutaan erheellisesti pandan palm), jonka lehtiä käytetään Kaakkois-Aasiassa ruoanlaittoon aromikkuutensa vuoksi. Näitä lehtiä löytyy tuoreena, jääkaapista mm. Vii Voan -liikkeestä, joka myy itämaisia elintarvikkeita Hakaniemessä Hämeentie 3, Helsingissä. Niitä voi löytää myös pakastettuina muissa itämaisia elintarvikkeita myyvissä liikkeissä.

Selailin netistä useita reseptejä ja omani on useamman reseptin yhdistelmä. Mm. täältä löytyy miten pandanlehti kääritään broileripalasen ympärille. Ei mitenkään konstikasta, mutta tyttöseni piipahtaessa keittiössä hän huokaili, että äiti sinä olet todella taitava, kun osaat tehdä noita nyyttejä :) Erittäin hyvä on myös muistaa, että lehtiä ei syödä, vaan ne joutavat kompostoriin ruokailun jälkeen. Ruoka laitetaan tarjolle dippikastikkeen kanssa ja nyytit sellaisenaan. Jokainen ruokailija kuorii lehdet broileripalan ympäriltä ja siirtää lehdet sivuun. Pandanlehdet antavat broileripaloihin makua.

Uppopaistamisessa kannattaa kiinnittää huomiota käytettävään öljyyn. Varpu Tavi on kirjoittanut blogissaan rasvojen kuumentamisesta erittäin mielenkiintoisesti. Esitettyihin perusteluihin vedoten (öljyjen kuumentamisessa savuamispisteiden mukaan) olen päätynyt reseptissä suosittelemaan uppopaistamisessa käyttämään oliiviöljyä, kylmäpuristettua rypsiöljyä tai kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä. Käytön jälkeen öljy kannattaa heittää pois, koska sen laatu on merkittävästi huonontunut. Otan mielelläni vastaan kommentteja öljyjen kuumentamisista ja faktaa niistä.

uppopaistossa lehdet tummuvat ja muuttuvat rapsakoiksi

Broileria pandanlehtiin käärittynä

500 g broileria
100 g pandanlehteä

marinadi:
5         korianterin juurta hienonnettuina (en käyttänyt ohuita "rihmoja")
3         valkosipulinkynttä hienonnettuina
4 rkl   osterikastiketta
2 rkl   vaaleaa soijakastiketta (light soya sauce)
1 rkl   riisiviinietikkaa
1 rkl   seesamiöljyä
1 rkl   sokeritonta siirappia (tai tummaa sokeria)
1 rkl   maitoa
0,75 tl valkopippuria 

oliiviöljyä (tai kylmäpuristettua rypsiöljyä tai neitsytoliiviöljyä) uppopaistoon

dippikastike:
0,5 dl vettä
0,5 dl sokeritonta siirappia (tai tummaa sokeria)
2 rkl  vaaleaa soijakastiketta
1 rkl  tummaa soijakastiketta
sokeripalan kokoinen pala galangalia tai inkivääriä kuorittuna
1 rkl pannulla paahdettuja seesaminsiemeniä

Leikkaa broileri yhtä moneen palaan kuin sinulla on pandanlehtiä (älä hätäänny jos sinulla on valmiiksi paloiteltuina "liian moneen" palaan, laita useampi pieni pala broileria pandanlehden sisään sitten myöhemmässä vaiheessa). Suruta marinadin ainekset sauvasekoittajalla sekaisin. Sekoita marinadi broileripalasiin ja kaada ne isoon pussiin, jota voit käännellä muutaman kerran marinoitumisen aikana. Anna marinoitua jääkaapissa vähintään kaksi tuntia.

Valmista kastike. Mittaa ja kaada kaikki kastikkeen ainekset kattilaan. Kuumenna kastikeainekset kiehuvaksi. Poista galangal kastikkeesta. Kaada kastike pieneen kulhoon, josta ruokailijat voivat ottaa omiin pieniin dippikulhoihin kastiketta. Tarjoa kastike huoneenlämpöisenä tai jääkaapissa viilentyneenä.

Valuta broileripaloista marinadi. Pese pandanlehdet juoksevan kylmän veden alla. Älä käytä lämmintä vettä, jotta lehtien aromaattiset maut säilyvät niissä. Viikaa pandanlehdet broileripalojen ympärille. Älä leikkaa ylijäävää vartta pois, koska siitä on apua uppopaistossa. Höyrytä nyyttejä 10 minuuttia kannen alla (mikäli mahdollista), jotta lehtien aromi irtoaa broilereihin. Kuumenna öljy 180-185 asteiseksi (vaalea leipäpala paistuu kauniin ruskeaksi noin minuutissa). Pidä kattilan kansi lähellä tulipalovaaran vuoksi. Kypsennä nyyttejä noin kolme ja puoli minuuttia (minulla neljä nyyttiä kerrallaan), varovasti kertaalleen kääntäen. Nosta nyytit reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan. Kun saat kaikki kypsennettyä, voit leikata ylimääräiset varret ja tarjota dippikastikkeen kera.

korianterinjuuria saa pesemällä purkkikorianterin juuret ;)

kastike porisemaan

valmis dippikastike on mieto

menossa höyrytykseen

paistoin neljä nyyttiä kerrallaan, varsista oli helppo käännellä

Karppi Runebergintorttu

Runebergin tortut ovat järisyttävän herkullisia. Meidän perheessä kaikki rakastavat näitä leivoksia. Aitoa ja alkuperäistä reseptiä niihin saa hakea, mutta sitä vaivaa ei kannata nähdä, koska Fredrika Runebergin reseptiä ei ole löydetty (lähde: Itä-Uusimaa À la Carte, 1998, Itä-Uudenmaan liitto). Kirjan mukaan kaikki versiot tästä kuulusta leivoksesta ovat siksi yhtä aitoja. J.L. Runebergin kerrotaan halunneen jotain makeaa aamuryypyn kera. Runebergit eivät olleet kovin varakkaita ja neuvokas Fredrika lienee yhdistellyt aineksia torttuihin kuten pyttipannutyyliin; mitä kaapista sattui löytymään. 

Hauskana tarinana mainitaan em. kirjassa myös se, että kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin (s. 7.2.1804 Pietarsaari, k. 6.5.1877 Porvoo) syntymäpäivää vietetää 5.2. väärinkäsityksen vuoksi. Joukko porvoolaisia herätti runoilijan 5.2.1858 laulamalla hänelle onnittelulaulun, eikä J.L. Runeberg halunnut pahoittaa laulajien mieltä kertomalla, että he olivat pari päivää liian aikaisin liikkeellä. Tästä lähtien juhlapäiväksi on muodostunut helmikuun viides päivä.

Minä käytän Runebergin leivoksissa yleensä karkeaksi jauheeksi murskattuja piparkakkuja. Jotenkin tuntuu luontevalta, että joulusta ylijääneet piparit Fredrika olisi huolellisena naisena murskannut leivoksiinsa mukaan. Jos sinulla ei ole (karppeja) piparkakkuja, voit hyvin käyttää muitakin keksejä, mutta se ei ole välttämätöntä. Tällöin käytät Pofiberiä (tai korppujauhoja) kokonaan tai osin (jos sinulla on liian vähän keksimurua) keksimurun sijaan. Voit myös leipoa reseptissä suosittelemiani  helppoja sitruunaisia mantelikeksiä jättämällä sitruunan pois ja maustamalla taikinan halutessasi piparkakkumausteella. Miten vaan, tortuista tulee ihania :)

 

Jauhojen, jauheiden ja keksimurujen keskinäisiä mittasuhteita voi vaihdella vapaasti, kunhan jauhoseosta tulee noin 6,5 dl. Tosin aion ensi vuonna kokeilla kuuden desilitran jauhoseoksella. Tällä kertaa tein kaksi vähän erilaista versiota, tarkistaen psylliumin määrää taikinassa. Leivoin torttuja näin etukäteen, koska kipaisemme tyttäreni kanssa sunnuntaina luistelukilpailuihin, enkä ehdi leipoa niitä sunnuntaina. Tosin, kuten jo aikaisemmin mainitsin, perheeni rakastaa näitä leivonnaisia ja ensimmäinen satsi on jo syöty - toinen satsi saattaa riittä sunnuntain vaalikahveille sitten iltasella. Mieleeni juolahti juuri myös vähän tällainen rakkaustarinan alku: vuosikausia sitten aloimme seurustella mieheni kanssa juuri Runebergin päivänä, juhlittuamme yhteisen ystävämme syntymäpäivää, Runebergin torttujen kera tietenkin ;)

Kostutus ei ole välttämätöntä tortuille. Minäkin tein sitä vasta ensi kertaa tänä vuonna, kun luin Ilta-Sanomista jälleen yhden version reseptistä, jossa kostutuslientä voideltiin torttuihin joka puolelle. Mielestäni kostutus toimii hyvin, kun sitä lisää torttujen jäähtyessä vielä muoteissaan. Käyttämiini korkeisiin muotteihin lisäsin kostutusta yhden ruokalusikallisen, mutta jos käyttäisin muffinssivuokia, laittaisin vain 1-2 tl kostuketta. Korkeita vuokia käyttäessäni (torttuja yhteensä 8 kpl), kostutuslientä jää yli noin puolet liemestä. Voit halutessasi tehdä vain puolikkaan annoksen kostutuslientä ja katsoa miten se riittää leipomiisi torttuihin.

Vadelmahilloa voi makeuttaa enemmän kuin reseptissä, mutta tällöin täytyy vaihtaa makutusainetta Sukrinista johonkin muuhun, ettei hillo muutu kiteiseksi - olen kokeillut sitä, en suosittele. Hilloa tulee vähän liikaa, mutta loput voi nauttia vaikka jogurtin kanssa. Liivatelehtiä on todella helppo käyttää: Laita liivateledet syvälle lautaselle kylmään veteen (yksitellen painaen, jotta väliin tulee vettä). Anna pehmentyä viisi minuuttia (ei haittaa, vaikka lilluvat pidempäänkin). Kuumenna pienessä kattilassa vesitilkka kiehuvaksi. Nosta kattila liedeltä, purista liivatelehdistä vesi ja sekoita kuumaan veteen. Kaada liivatelehtiliemi voimakkasti sekoittaen haluttuun soossiin. Soossi jähmettyy hiljalleen. Poikaseni sanoi: "Äiti, teitkö tämän hillon itse? Tämä on hyvää!"

Runebergintorttu

200 g  voita tai margariinia huoneenlämpöisenä

2 dl      Sukrintomua (tai sokeria/tummaa sokeria)

0,5 dl   sokeritonta siirappia tai Sukrintomua (tämän tilalle ei sokeria, eikä siirappia)

2          huoneenlämpöistä munaa

2 tippa karvasmanteliöljyä

1 tippa rommiuutetta tai 1 rkl tummaa rommia

3½ dl   keksimuruja ja/tai Pofiberiä  (ja/tai korppujauhoja)

            (esimerkiksi joulupiparit tai sitruunaiset mantelikeksit)

2 dl      mantelijauhoja

1 dl      mantelijauhetta

1 tl       psyllium

2 tl       kardemummaa

1 tl       leivinjauhetta

0,5 dl   kermaa

kostutus:

0,5 dl vettä

0,5 dl punssia, konjakkia, tummaa rommia, whiskyä tai mantelilikööri

2 rkl   Sukrinia (tai sokeria)

torttujen koristelu: 

Vadelmahillo:

200 g vadelmia

2 rkl   vettä

0,5 dl Sukrin (tai sokeria)

2        liivatelehteä

syvällä lautasella kylmää vettä

2 rkl  vettä

Vaniljainen tuorejuustokuorrute:
200 g tuorejuustoa
50 g   huoneenlämpöistä voita tai margariinia
2 dl    Sukrintomua (tai 1,5 dl tomusokeria)

2 mm vaniljajauhetta

Vaahdota rasva ja sokeri, lisää joukkoon siirappi ja munat yksitellen, kunnolla vatkaten. Lisää karvasmanteliöljy ja rommi. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää taikinaan vuorotellen kerman kanssa. Jaa taikina runebergintorttumuotteihin tai muffinssivuokiin ja tasoittele pinnat huolella. Paista 200 asteessa 15-25 minuuttia (tarkista kypsyys tikulla). Anna torttujen jäähtyä muoteissa. Kiehauta kostutusliemen ainekset. Kaada ruokalusikallinen (isoihin 1 rkl, muffinsseihin vähemmän) kostutuslientä torttuihin muoteissaan. Anna liemen imeytä torttuihin. Kun tortut ovat jäähtyneet, siirrä ne varovasti muoteista.

Vadelmahillo:

Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään 5 minuutiksi. Laita jäiset marjat veden kanssa kattilaan. Kuumenna marjoja ja keitä niitä rauhallisella lämmöllä, kunnes ne ovat tasaista massaa. Lisää joukkoon makeutus. Tarkista maku. Kuumenna pienessä kattilassa 2 rkl vettä kiehuvaksi, lisää sen joukkoon kuivaksi puristetut liivatelehdet. Heti kun liivatteet ovat sulaneet, sekoita ja kaada liemi vadelmien joukkoon voimakkaasti sekoittaen. Anna hillon jäähtyä.

Vaniljainen tuorejuusto:

Vatkaa tuorejuusto notkeaksi. Sekoita joukkoon voi. Sekoita joukkoon Sukrintomu ja vaniljajauhe. 

Koristele tortut:

Laita runsas teelusikallinen hilloa torttujen päälle. Pursota vaniljaista tuorejuustoa hillon ympärille. 

Mikäli et syö torttuja niiden jäähdyttyä, säilytä niitä jääkaapissa. Voit ottaa tortut huoneenlämpöön hetkeä ennen tarjoamista.

Moskovan pataa Mysi Lahtista tapaillen

Tämä resepti on ilmestynyt vuonna 1993 Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä. Mysi Lahtinen kirjoitti silloin kuukausiliitteeseen ihania reseptejä. Ihana, todella maukas ja pitkään haudutettu pata, joka sopii kymiin päiviin ja viikonloppuihin. Nimen alkuperää en tiedä, kaiketi se tulee venäläistyyppisitä mauista.

Pataa voi tehdä sisä- ja ulkopaistista. Sisäpaisti murenee nopeammin. Kävin Hakaniemen kauppahallissa lihaostoksilla ja ostin ulkopaistia ja vähän rasvaista possun luutonta kylkeä, vaikka reseptiin en possua ole laittanut (omaan pataan lisäsin kylkisilpun pannun kautta mukaan). Lihat ovat vaan jotenkin houkuttavia siellä hallissa. Ja melkein kaikki muukin. Mieheni sanoin, minulta meinaa mopo karata käsistä kauppahallissa käydessä, koska ostelen kaikkea mahdollista, jota sillä hetkellä totean välttämättä tarvitsevani. Lopulta järjen ääni alkaa kuiskailla korviini ja koitan poistua paikalta mahdollisimman arvokkaasti vilkuilematta enempiä houkutuksia. Yleensä painavien kassien kera ;)

Ihan pikkuisen olen ajanmukaistanut reseptiä. Suolaa pataan ei tarvitse lisätä, koska suolakurkku ja Aura-juusto sisältävät ainakin riittävästi suolaa. Alkuperäisessä reseptissä oli kolme suolakurkkua, mutta juuri suolaisuuden takia olen jättänyt niitä pois. Suolakurkkuja ei alkuperäisessä reseptissä myöskään huuhdella, mutta tämän päivän suolankäyttö on maltillisempaa kuin 90-luvulla. Padasta tulee silti suhteellisen suolaista ja kannattaa siksi tarjota suolattoman muussin kera. Minä en juurikaan käytä hunajaa, joten olen korvannut sen sokerittomalla siirapilla. Hunajan ystävät käyttävät hunajaa. Pataa on mielestäni täysin turha suurustaa jauhoilla tai muilla härpäkkeillä, koska kastike suurustuu ihan omia aikojaan hautuessaan pitkään.

Moskovan pata
6:lle

3        sipulia silputtuina
1        (venäläinen) suolakurkku
0,5 dl sokeritonta siirappia (tai hunajaa)
1 mm cayennepippuria
          mustapippuria
1 kg   naudanpaistia
4 dl    suolatonta lihalientä
150 g Aura-juustoa murusteltuna
240 g smetanaa
1 dl    persiljasilppua
(halutessasi lipstikkaa) 

lisukkeeksi:
0,5 suolakurkku silputtuna
smetanaa
(persiljasippua)

Silppua suolakurkku, laita silppu siivilään ja huuhtele kevyesti ja valuta. Paista sipulisilppua (rasvassa) padassa viisi minuuttia. Lisää siirappi. Sekoita hyvin ja lisää suolakurkku. Paista viisi minuuttia koko ajan sekoitellen. Mausta cayenne- ja mustapippureilla ja paahda niitä pieni hetki. Kaada persiljasilppu ja lihaliemi pataan. Laita kansi päälle ja anna porista hiljalleen kannen alla.

Kuutioi paisti. Paista kuutiot vähässä rasvassa, pannulla useassa erässä kauniin ruskeiksi. Kaada ruskistetut lihat pataan. Lisää joukkoon Aura-muru ja sekoittele, kunnes juusto on sulanut. Sekoita joukkoon lopuksi smetana. Tarkista, että lihat juuri ja juuri peittyvät liemeen, lisää tarvittaessa lihalientä.

Kypsennä  pataa 200 asteessa puoli tuntia. Alenna sitten lämpötila 150 asteeseen. Kypsennä pataa, kunnes liha on mureaa (puolesta tunnista pariin tuntiin).  Ota kansi padan päältä ja anna ruoan pinnan tummua ja kastikkeen kiehua hieman kasaan.

Laita suolakurkkusilppua ja smetanaa lisukkeeksi tarjolle ja nauti muusin kanssa.