Helppo porokeitto

vaatimattoman näköinen, mutta erittäin maukas

Keitot ovat kiireisen kokin pelastus. Poron kylmäsavurouhe on oiva tuote nopeaan ja helppoon kokkailuun. Rouhe on kypsää ja sopii sellaisenaan vaikkapa salaattiin. Pitää vain muistaa, että rouhe on valmiiksi suolattua, eikä lisätä liikaa suolaa ruokaan. Jos keitosta haluaa tuhdimman, voi joukkoon lisätä esimerkiksi raastettua palsternakkaa.

Tämä arkinen porokeitto maistui koko perheelle. Maku oli runsas, vaikka resepti ei sisällä valtavaa määrää erilaisia mausteita.

Porokeitto

150 g poron kylmäsavurouhetta
1        sipuli tai pätkä purjoa siputtuna
0,5     punainen paprika paloiteltuna
8 dl    vettä
200 g sulatejuustoa paoiteltuna tai nokareina
tai 2dl kermaa
1 rkl timjamia tai persiljaa silputtuna
suolaa ja mustapippuria

Kuullota sipulia kattilassa. Lisää pororouhe ja paprika joukkoon ja anna niiden lämmetä. Lisää päälle vesi. Keitä keittoa 10 minuttia, lisää joukkoon juusto. Kun juusto on sulanut, mausta timjamilla, suolalla ja pippurilla.

Ankka-naurisvuoka (Canard aux navets)

Sain Campasimpukalta kutsun Uuden Mustan järjestämään juureshaasteen. Kiitos jännittävästä haasteesta kumpaisellekin! Tällä viikolla kotoisena juuresaiheena on nauris, joka on lantun tavoin vuoden vihannes 2011 (kuulostaa ihan missitouhuilta). Haasteessa toivottiin uusia tuulia ja ideoita resepteihin, vauhdinantajina jotain ulkolaisia vaikutteita. Laitoin naurishaasteen myös eteenpäin: Ahmijalle,  Kotiäidille ja Karppisiskoille.

Kesällä olen naurista popsinut tuoreena lohkoina ja kypsentänyt uunissa. Kaskinauris on hieman kesänaurista kirpakkaampaa ja sopii erinomaisesti haudutuksen jälkeen mehevänä ruokapöytään. Tosin saa kaskinauriista kyllä pirtsakan raasteenkin.

Haasteen ulkolaisen vaikutteen hain Ranskasta. Selailin tolkuttoman määrän ranskalaisia ruokasivustoja ja tulin siihen johtopäätökseen, että nauriit ja ankka kuuluvat Ranskassa yhteen. Vahvistusta sain myös absoluuttisen totuuden lähteiltä, wikipediasta. Ranskalaisissa keittokirjoissani nauriita oli käsitelty hyvin suppeasti. Niissä vain kypsytettiin nauriit kokonaisina uunissa tai -pieni ilonpilkku- siten, että pikkuisia ryöpättyjä kesänauriita oli koverrettu hieman ja laitettu täytteeksi mm. kermalla notkistettua parsakaalisosetta (Le Cordon Bleu, Ranskalaisen keittotaidon akatemia). Ruokasivustoilta tuli esiin mm. se, että Ranskassa käytetään kokonaisen tai tuoreen ankan lisäksi usein myös säilöttyjä ankanreisiä. Samaa esitti myös mieheni, joka aikoinaan toi Ranskan tuliaisina pari purkkia ankanreisiä. - Rakastan ruokatuliaisia!

Reseptin kehittäminen lähti liikkeelle kahdesta erilaisesta tavasta laittaa naurista ja ankkaa: Purkitettu ankanreisi paistettiin kokonaisena ja sen kera tarjottiin uunissa tai pannulla paahdettuja naurislohkoja tai -siivuja. Toinen tapa oli vuoka, jossa ankanresi oli silppuna vuoan pohjalla ja sen päällä oli naurismuusia tai nauris-perunamuusia. Yhdistin reseptiini silputun ankan vuoassa ja naurissiivut. Ruoka onnistui erinomaisesti, jopa "suloisia ankkoja syömätön" -tyttäreni mieltyi ruokaan.

Ankanreisipurkissa on runsaasti ihanaa ankanrasvaa. Rasva kannattaa kaapia huolella talteen. Reseptissä käytän ankanrasvaa porkkanan ja sipulin freesaamiseen, mutta loput ankanrasvasta kannattaa mm. pakastaa myöhempää käyttöä varten. Ankanrasvaa voi käyttää ruokien ja kasvisten paistorasvana. Se antaa omaa, ihanaa aromia ruokaan. Ankankoipia paistettaessa ei ankanrasvaa tarvitse lisätä, koska niissä on jo runsaasti rasvaa itsessään.

Lopuksi vielä asia, jota en hoksannut pohtia ruokaa loihtiessani: eettisyys ankan suhteen. Ehkä aihe ei tullut aikaisemmin mieleeni, koska en asiaa varsinaisesti tunne. Pieni huoli kuitenkin, koska mediassa on ajoittain tuotu esille mm. ranskalaisten hanhien pakkolihotus. Ehkä joku tietävämpi voisi asiaa (kiltisti?) kommentoida. Jos haluaa pelata varman päälle, kannattaa ranskalainen ruoka muuntaa suomalaiseksi käyttämällä luomukanan lihaa, jota myydään kaupoissa pakasteena. Tällöin pinnalta pintakypsät kanasuikaleet laitetaan vuoanpohjalle ja toimitaan muutoin oheisen reseptin mukaan.

Vuoan pohjalla on erittäin maistuvaa lientä

Ankka-naurisvuoka

1 prk (1350 g) säilöttyjä ankanreisiä (Cuisses de Canard Confites)
1 kg  nauriita kuorittuina ja siivutettuina
1       sipuli silputtuna
1       porkkana kuorittuna ja siivutettuna
1 dl   valkoviiniä
1 dl   nauriiden keitinlientä
0,5    kanaliemikuutio
0,5 dl timjamia hienonettuna
0,5 dl persiljaa hienonnettuna
suolaa ja mustapippuria
ankanrasvaa paistamiseen (ankanreisipurkista)
ankanliemihyytelö (ankanreisipurkista)


koristeeksi:
timjamia ja persiljaa


Kuori ankanreisipurkista lusikalla talteen valkoista ankanrasvaa. Ota ankanreidet yksitellen purkista ja putsaa rasva niistä pois. Ota purkin pohjalla oleva ankanliemihyytelö talteen. Työnnä peukalolla ankan nahka irti ja laita nahka kompostoriin. Irroittele käsin lihat luusta ja silppua liha karkeaksi silpuksi (käsin tai haarukalla).

Esikypsennä nauriita suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä 10 minuuttia. Valuta nauriit hyvin, ota 1 dl keitinlientä talteen. Lisää keitinliemeen puolikas kanaliemikuutio ja anna sen sekoittua joukkoon. Lisää ankanreisipurkin pohjalta saatava ankanliemihyytelö liemeen, sekoittele haarukan avulla. Kun se on liuennut, lisää joukkoon valkoviini.


Laita 3 rkl ankanrasvaa kuumenemaan pannulle. Kuullota sipulia ja porkkanaa ankanrasvassa 5 minuuttia. Lisää joukkoon ankanlihasilppu. Hauduttele lisää 5-10 minuuttia.

Kokoa ruoka: Kumoa pannulta ankanliha-sipuli-porkkana -sekoitus voidellun uunivuoan pohjalle. Ropsauta vähän pippuria ja suolaa. Levitä timjamia ja persiljaa. Lado nauriit päällimmäiseksi. Kaada tuunattua keitinlientä nauriiden päälle. Laita vuoka 200 asteiseen uuniin tunniksi. Puolessa välissä paistoaikaa voit laittaa folion vuoan päälle, ettei se kuivu liikaa.

Karppia naan-leipää

Haluan naan-leipää intialaisen ruoan kanssa. Haluan myöskin välttää liikoja hiilareita, joita perinteisessä naan-leivässä on. Tuloksena on se, että leivon itse leipää. Leipäni ei ole yhtä ilmavaa ja huokoista kuin vehnäjauho-naan, mutta helposti leivottavaa, pehmeää ja maistuvaista.

Olen etsiskellyt sopivaa naan-leipäreseptiä jo pidemmän aikaa. Aikaisemmat tuotokset eivät ole maistuneet riittävän hyviltä, jotta postauskynnys olisi ylitetty. Tällä kertaa leipä onnistui makunsa ja rakenteensa puolesta oikein hyvin. Tämä leipä maistuu hyvältä, meidän perhe ja naapurin tyttö tykästyivät, mutta myönnän, että se on rakenteensa puolesta erilaista kuin oikea naan-leipä. Eipä haittaa! Tein muuten tällä reseptillä leipää myös aamupalalle ja maistuivat edelleen erinomaisen hyviltä.

Taikina nousee hyvin vähän, mutta nousee kuitenkin. Leivät voi paistaa uunissa tai kuivalla kuumalla pannulla. Kokki pääsee helpommalla paistaessaan ne uunissa ja minun mielestäni ne ovat silloin kauniimpia. Ennen tarjoilua sulata voita pienessä voikattilassa ja lisää joukkoon hienonnettua valkosipulia. Laita voikattila pöytään tai kaunis voikippo, jotta ruokailijat voivat makunsa mukaan sivellä voisulaa leivän pintaan.

Karppi naan-leipä

2 dl jogurttia
2 tl psylliumia
2 dl mantelijauhetta
1,5 dl gluteenia
0,5 dl vehnäleseitä
1 rkl kuivahiivaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
50 g voita sulatettuna

Sekoita psyllium jogurttiin. Sekoita loput kuivat ainekset keskenään. Lisää joukkoon jogurtti ja voi. Vaivaa taikina käsin kunnolla, jotta saat tasaisen taikinapallon. Laita taikina nousemaan vähintään 45 minuutiksi (älä huoli, se ei paljoa nouse). Tee taikinasta leivinpaperin päälle 2-4 litteää leipästä, jotka paistat 225 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes leivät saavat kauniin värin. Leikkaa leivästä esimerkiksi pizzaleikkurilla siivuja. Tarjoa valkosipulivoisulan kera.

Masoor daal - intialainen linssikastike

vaatimattoman näköinen, mutta tyrmaavän herkullinen

Intialainen linssikastike daal (dal, dahl tai dhal) on ehdoton suosikkini. Suomessa kaupan hyllyiltä löytyy helpoiten punaista ja vihreää linssiä, mutta Intiassa niitä on runsain määrin muitakin laatuja. Punaisista linsseitä valmistettua linssikastiketta kutsutaan masoor daaliksi.

Vähän nolottaa myöntää, että reseptin olen poiminut reseptivihkosesta Herkkuja Intiasta, Anne Wilson (minulla samaisesta myös englanninkielinen opus Step-by-step Indian Cooking vuodelta 1991), mutta olen aina uusien kokeiluiden jälkeen palanut takasin tähän reseptiin. Tämä on minun mielestäni helppo ja superlatiivihyvää! Daalia syödään perinteisesti riisin ja leivän kanssa. Minä tarjoan sitä yleensä intialaisen menun osana: kanaa (tandoorikana, butter chiken), daalia, (kukkis)riisiä, (karppi)naan-leipää, palak paneeria ja salaattia. Ihanat maut!

masoor daal, palak paneer ja butter chicken

Masoor daal

7,5 dl vettä
2,5 dl punaisia linssejä
1 tl suolaa
1 tl kurkumaa
1 tl chilijauhetta
1 sipuli silputtuna
voita tai kirkastettua voita
1 valkosipulinkynsi silputtuna
1 tl inkivääriä raastettuna
1 tomaatti pilkottuna pieniksi paloiksi
2 tl garam masalaa
2 rkl kermaa tai jogurttia (tai niiden kasvisperäisiä serkkuja)
2 rkl korianteria silputtuna

Keitä huuhdellut linssit suolan, kurkuman ja chilin kanssa kypsiksi 20 minuuttia. Kuullota sipulia voissa, lisää valkosipuli ja inkivääri. Lisää sipulin joukkoon hetken päästä tomaatti ja hauduta pehmeäksi. Kaada sipuliseos linssien joukkoon. Lisää lopuksi garam masala, kerma ja korianteri. Kuumenna ja tarjoa.

Butter Chicken (Murg Makhani)

Intialainen ruoka voi olla lempeän mausteista, kuten tämä kermainen voibroileri. Tämä ravintoloiden suosikkiresepti on syntynyt 1950-luvulla Moti Mahal -ravintolassa Delhissä. Ravintolan keittiössä ryhdyttiin sekoittamaan tandoorikanoista valuneisiin lihamehuihin tomaatteja ja voita. 

Broilerin voi paistaa ja kypsentää pannulla, kuten reseptissä, mutta myös uunissa tai grillaamalla. Vaikka resepti näyttää pitkältä listalta, on ruoka suhteellisen helppo valmistaa. Tärkeintä on aloittaa marinoimalla broilerinliha päivää ennen ateriointia. Marinointi tekee broilerista nautinnollisen pehmeää ja kastike ihanan kokonaisuuden.

Butter Chicken (Murgh Makhani)

600-800 g broileria ilman luita

marinadi:

4 dl   paksua jogurttia (tai juoksevampaa valutettuna)

6       valkosipulinkynttä hienonnettuina

2 cm pala inkivääriä raastettuna

1 tl    chilijauhetta

1 tl    korianterijauhetta

1 tl    juustokuminaa

1,5 tl garam masalaa

1 tl    suolaa

1       limen mehu

markhanikastike:

200 g paseerattua tomaattia

50 g   voita

1 tl     chilijauhetta

1,5 tl  garam masalaa

1 tl     kurkumaa

0,5 tl  jauhettua kardemummaa

3 rkl   mantelijauhetta

(suolaa tarvittaessa)

0,5 dl kermaa

2 rkl   tuoretta korianteria silppuna

Leikkaa broileri isoiksi paloiksi (n. 4 x 4 cm). Sekoita marinadin ainekset keskenään. Ota 3 dl marinadia talteen kastiketta varten. Laita broilerin palat loppumarinadiin. Anna maustua yön yli jääkaapissa.

(Poista liika mariadi.) Paista broilerit useammassa erässä pannulla. Kumoa paistetut broilerit syvemmälle pannulle tai pataan. Lisää pataan voi ja mausteet, anna voin sulaa. Sekoita joukkoon säästetty marinadi, paseerattu tomaatti ja mantelijauhe. Kun kastike alkaa kiehua, lisää kerma, korianterisilppu ja mausta suolalla. Hauduta, kunnes broileri on kypsää.

voibroileria, daalia, naan-leipää, salaattia ja palak paneeria

Lähteenä olen luovasti käyttänyt mm. Intialainen keittokirja, Carmella Panjabi (1997), Everyday Indian, Niru Gupta's (1995), wikipedia ja ruokablogi.

Chili con carne jauhelihasta

Viileän päivän lämmittäjä chili con carne. Ajatus kuumasta ja vahvasti maustetusta chilistä tuo mukavan makumielikuvan kielen päälle ja automaattisen höpsön onnellisen hymyn huulille. Chili con carnea voisi kuvailla mainoksen sanoilla: hyvä ruoka, parempi mieli.

Chili con carne eli chiliä lihalla on yksi perheeni suosikkiruoista. Se taipuu moneen; sitä voi syödä sellaisenaan tai (kukkis)riisin kera, siitä voi käyttää burritojen täytteenä, nachojen kera ja tacojen täytteenä. Melkein miten vaan! Resepti on suhteellisen helppo ja kohtuullisen nopea. Chili con carnea tulee kuitenkin hauduttaa tunnin verran, mutta se ei pane pahakseen pidempääkään haudutusaikaa. Mikäli chili alkaisi kuivua liikaa, kannattaa joukkoon lorauttaa tilkka vettä, olutta tai punaviiniä.

Resepti on melko runsas ja halutessa sen voi puolittaa. Minä tuppaan tehdä isoja annoksia, koska samalla vaivalla ja taloudellisesti saa ruokaa kahdeksi ruokailuksi. Chili con carnen voi myös pakastaa, mikäli ei halua samaa ruokaa syödä peräkkäisinä päivinä. Jos sinulla ei ole tuoretta chiliä käytössäsi, voi sen sijaan käyttää chilijauhetta ja cayennepippuria. Valkosipulin ja chilipaprikan määrillä pystyy hallitsemaan ruoan tulisuutta miedosta todella tuliseen.

Chili con carne
8:lle

800 g jauhelihaa
2        sipulia silputtuina
3-6     valkosipulia hienonnettuina
2 tl     juustokuminaa
2 tl     jauhettua korianteria
2 tl     savustettua paprikajauhetta
1-3     chilipaprikaa hienonnettuina (muista kertishanskat!)
1        vihreä paprika paloiteltuna
1        keltainen paprika paloiteltuna
800 g (2 prk) säilöttyjä kokonaisia tomaatteja tai tomaattimurskaa
400 g (1 prk) kidneypapuja tölkissä (huuhtele ja valuta) tai n. 3,5 dl kypsiä kidneypapuja
400 g (1 prk) valkoisia papuja tölkissä (huuhtele ja valuta) tai n. 3,5 dl kypsiä valkoisia papuja
2-3     laakerinlehteä
2 rkl   Sukrinia tai sokeria
suolaa ja mustapippuria

tarjotaan ranskankerman kera

Paista jauheliha useassa erässä ja kumoa kysänä pataan. Freesaa sipuli ja valkosipuli, sekoita joukkoon juustokumina, korianterijauhe, paprikajauhe ja chili. Anna mausteiden vahvistua pannulla minuutin. Kumoa sipuliseos pataan jauhelihan joukkoon. Freesaa paprikoita pannulla pari minuuttia ja kumoa ne pataan. Laita pata kuumenemaan liedellä. Sekoittele joukkoon tölkkitomaatit, pavut, laakerinlehdet, Sukrin. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna chili con carnen hautua hissukseen kannen alla tunnin maltillisella lämmöllä.

Porilainen munalla ja juustolla

Höpsö juttu ja tunnustus: tämä ei oikeastaan ole resepti lainkaan. Oikeastaan porilaisen postaaminen onkin vain idea pikaruoan kokoamiselle. Tavallaan muistutus miten makkaraa voi muunmuassa laittaa tarjolle. Olen sen verran epägourmetkokki ja yksinkertainen, että olen aina tykännyt grilliruoista nimenomaan porilaisista, niin munalla ja juustolla. Joskus myös auramurulla. Lapsista on hauskaa saada grilliruokaa kotona :)

Perinteistä tunnelmaa voi virittää nautiskelemalla porilaisen vaikka pihalla seisten, kuvitellen hurjan liikenteen pauhun ja grillikioskin viereen. Juomaksi sopivat tietenkin grillikioskien vakiojuomat pillimehu, vischy, limsa tai vesi. Myös jokin miedonmakuinen olut toimii myös.

Porilainen munalla ja juustolla
yhdelle

2 siivua paahtoleipää tai muuta leipää tai 1 sämpylä 
1 reilu siivu tankomakkaraa (metsästäjä-, sipuli-, jahti-, lauantai tai goutermakkaraa)
1 paistettu kananmuna
1-2 siivua juustoa
maustekurkkua siivuina
sipulisilppua
ketsuppia
sinappia
majoneesia tai esim. paprika-kurkkumajoneesia

Paahda leipäviipaleet paahtimessa, kuivalla pannulla tai grillissä. Paista makkara pannulla tai grillin parilalla. Kokoa porilainen: laita pohjimmaiseksi leipäsiivu ja sen päälle kananmuna, ketsuppi, sinappi, makkara, juusto, maustekurkku, sipuli, majoneesi ja kanneksi leipäviipale. Nauti heti :)

Vinkki: Jos syöt hiilihydraattitietoisesti ja joskus halajat grillikioskista porilaista, ota omat leivät mukaasi ja pyydä annos koottavaksi niihin. Onnistuu - nimimerkillä kokemusta on!

Manteli-kookospallot

Meidän perheen jouluherkkuihin on vuosikymmenet kuuluneet kookospallot, kookosbollar. Ne maistuvat suklasilta hyvyyksiltä ja lasten on ollut helppo niitä pyöritellä. Niitä on ollut mukava väkertää yhdessä vaikka jouluviemisiksi nättiin purnukkaan aseteltuina ja sellofaaniin käärittynä. Alkuperäinen resepti on tuliainen Ruotsista, kotimaahan muuttaessamme 70-luvun alusta.

Tämä resepti on syventänyt kookoksen makua kylmäpuristetulla neitsytkookosöljyllä, jota voi ostaa luontaistuotekaupoista. Neitsytkookosöljy on purkissa suhteellisen kiinteässä muodossa. Voit sulattaa kookosöljyä sulkemalla lavuaarin reiän, päästämällä hanasta kuumaa vettä ja laittamalla purnukan seisomaan lavuaariin. Neitsytkookosöljyä säilytetään huoneenlämmössä auringonvalolta suojassa. Neitsytkookosöljyä olen käyttänyt kookospallojen lisäksi mm. paistamiseen ja raakasuklaan valmistamiseen. Ruokakaupoista ostettava kookosrasva on hydrogenoitu eli kovetettu ja sen vuoksi siinä on runsaasti haitallisia transrasvoja. Neitsykookosöljyllä sen sijaan on merkittävästi parempia ominaisuuksia, joita minun on maalikkona turha selostaa, koska jossain kohdassa menisin kuitenkin metsään.

Osallistun myös tällä reseptillä marraskuun ruokahaasteeseen lohturuokaa, jonka järjestää Kulinaarimuruja-blogin Jaana. Hän voitti lokakuun ruokahaasteen, pakattu lounas rapealla katkarapusalaatilla. Manteli-kookospallot on tosin hyvä saada valmiiksi ennen kuin kurjuus alkaa, jotta voi heti lakaa helpottaa surkeaa oloa oivan erinomaisilla makeisilla - suklaiset makeisethan ovat perinteistä lohturuokaa - herkkuhetkien lisäksi.

Manteli-kookospallot

2 dl kookoshiutaleita
1 dl mantelirouhetta
1,25 dl Sukrintomua (tai 1 dl sokeria)
3 rkl kaakaojauhetta
1 mm vaniljajauhetta
100 g neitsytkookosöljyä, voita tai margariinia
(1 rkl rommia, konjakkia tai vahvaa kahvia)

koristeluun:
kookoshiutaleita tai mantelirouhetta

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Nypi pehmeä rasva kuiviin aineksiin. Jaa taikina kahdelle voi- tai leivinpaperin päälle. Pyöritä taikinasta voipaperin avulla reilun parin sentin paksuinen pötkö. Laita pötkylä papereineen hetkeksi jääkaappiin kovettumaan. Leikkaa pötkylöistä pieniä paloja. Pyörittele taikinapaloista palloja. Kaada lautaselle kookoshiutaleita tai mantelirouhetta. Pyörittele pallot hiutaleissa tai rouheessa. Jos hiutaleet eivät tartu helposti, kostuta kämmeniä kookosöljyyn. Mantelirouhetta tulee hieman painella, jotta ne pysyvät makeisissa. Laita valmiit makeiset jääkaappiin ja säilytä niitä jääkaapissa.

Feta-broilerikääretorttu

Perheen miehet (voiko poikasta tässä yhteydessä kutsua mieheksi?) palasivat kotiin treeneistä melko myöhään illalla ja tarvitsivat tuhtia suolaista iltapalaa. Päätin tehdä feta-broilerikääretortun, koska edellinen suolainen kääretorttu suppilovahvero-kinkkutäytteellä oli niin hyvää. Kääretortun resepti on uskomattoman hyvä ja toimii täytteellä kuin täytteellä! Idean kääretorttuun olen kuitenkin lainannut Kotiäidiltä Karppaus ja perhe -blogista.

Tämä kääretorttu on mainio myös siinä, että sen voi tarjota kylmänä tai lämpöisenä. Olin ajatellut, että saan kääretortun jämistä itselleni aamiaisen, mutta toisin kävi. Otin pikaisesti valokuvan viimeisestä palasesta ennen kuin se hävisi parempiin suhin. Kokille tulee kyllä iloinen mieli, kun tämä herkku tekee kauppansa :)

Feta-broilerikääretorttu

kääretorttu:
3 kananmunaa
100 g tuorejuustoa
1 tl     leivinjauhetta
ripaus suolaa
0,5 rkl psylliumia (voi jättää pois)

Erottele valkuiaset ja keltuaiset. Vatkaa ensin valkuainen vaahdoksi. Sekoita keltuaisiin tuorejuusto, leivinjauhe ja suola. Lisää psyllium rivakasti sekoittaen. Yhdistä valkuaisvaahto ja keltuaisseos varovasti käännellen. Levitä taikina leivinpaperin päälle. Paista 150 asteessa noin 25 minuuttia.

täyte:
400 g broileria suikaleiksi leikeltynä tai broilerin jauhelihaa
1        sipuli
0,5 dl kermaa
1 tl     kurkumaa
0,5 tl  currya
0,5 tl  juustokuminaa
ripaus cayennepippuria
suolaa ja mustapippuria
150 g tuorejuustoa, ranskankermaa tai paksua jogurttia
100-150 g fetajuustoa, aurajuustoa tai vuohenjuustoa pieninä kuutioina
1        punainen paprika paloiteltuna pieniksi paloiksi 
ruohosipulia silputtuna

Paista broilerin suikaleita pannulla, kunnes pinta on kypsää. Lisää joukkoon sipuli ja paista kunnes broileri on kypsää ja sipuli on ainakin freesaantunut. Sekoita joukkoon kurkuma, curry, juustokumina ja cayennepippuri. Lisää kerma ja mausta suolalla ja pippurilla. Nosta pannu pois liedeltä. Anna kastikkeen jäähtyä, mikäli tarjoat kääretortun viileänä.

Voitele kääretorttu tuorejuustolla. Levittele broilerikastike tuorejuuston päälle. Ripottele päälle feta, paprika ja ruohosipuli. Kääri levy rullalle leveämmältä sivulta kääretortun tapaan, käyttäen leivinpaperia hyväksi. Siirrä rulla tarjoiluastialle sauma alaspäin. Tarjoa kylmänä tai lämpimänä.

Siemenleipäset

Erilaiset siemenet tekevät näistä leipäsistä rouskuteltavan hyvää. Olin aikeissa mainita jonkin näistä siemenistä suosikkinani, mutta tykästän kaikkia! Reseptin runkona toimivasta mantelijauhe-psyllium-leivinjauhe-suola-tuorejuusto-kananmuna -yhdistelmästä saa sellaisenaankin mainion perustaikinan leipäsille. Leipäsissä on se mukavuus, että ne ovat nopeita ja helppoja valmistaa, ikäänkuin vhh-teeleipiä.

Siemenleipäset

2,5 dl mantelijauhetta
1 rkl kuorimattomia seesaminsiemeniä
1 rkl mustia seesaminsiemeniä
1 rkl auringonkukansiemeniä
1 rkl pellavansiemeniä
1 rkl kurpitsansiemeniä
0,5 rkl psylliumia eli ratamonsiemenen kuorijauhetta
1 tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
100 g tuorejuustoa
2 kananmunaa

koristeeksi:
siemeniä :)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa kananmunat ja tuorejuusto tasaiseksi tahnaksi. Sekoita joukkoon siemenjauheseos. Nostele lusikalla yhdeksän kekoa leivinpaperilla vuoratulle pellille. Taputtele keot sentin korkuisiksi leipäsiksi. Ripottele pinnalle halumiasi siemeniä. Paista leipäsiä 225 asteessa 10-12 minuuttia.

Seesamleipäset

Vaikka leipomot ovat alkaneet vastata vhh-leipien kysyntään, ei valikoima vielä ole järin suuri, eikä niitä ole yleensä 1-2 useampaa sorttia tarjolla. Haluan vaihtelua ja siksi leivonkin leipää myös itse. Ystäväni kertoi kyllästyneensä juustoleipäsiin, joita heillä on popsittu viime talvesta lähtien. Mieheni mielestä seesamleipäset ovat parempia kuin juustoleipäset. Nämä leipäset ovat kehittelemäni muunnelma juustoleipäsistä ja Antti Heikkilän mantelileivästä.

Seesamleipästen jujuna ovat kahdenlaiset seesaminsiemenet; kuorimattomat ja mustat. Kuorimattomia seesaminsiemeniä löytyy ruokakaupoista, mustia seesaminsiemeniä saattaa löytää maustepurkissa ruokakaupassa, mutta ainakin luontaistuotekaupoista niitä varmuudella voi ostaa. Mustat seesaminsiemenet ovat oivallisen ravintorikkaita (sisältävät mm. kalsiumia, fosforia, magnesiumia, proteiinia, rautaa ja sinkkiä) ja niissä on vain noin 3 g hh/100 g. Jos et löydä mustia seesamsiemeniä, voit hyvin vaihtaa ne kuorimattomiin seesaminsiemeniin.

välissä munakokkelia ja vihanneksia :)

Seesamleipäset

1,5 dl mantelijauhetta
2 rkl  kuorimattomia seesaminsiemeniä
1 rkl mustia seesaminsiemeniä
0,5 rkl psylliumia
2 tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
2 kananmunaa
0,5 dl kermaa tai jogurttia
150 g juustoraastetta

Sekoita mantelijauheeseen seesaminsiemenet, psyllium, leivinjauhe ja suola. Vatkaa isossa kulhossa kananmunat ja kerma sekaisin. Lisää mantelijauheseos kanamunien joukkoon koko ajan sekoittaen. Lisää taikinaan juustoraaste. Jaa taikina yhdeksään osaan leivinpaperin päälle. Taputtele taikinapallerot noin 1 cm korkuisiksi leipäsiksi. Paista leipäsiä noin 12 minuuttia 225 asteessa.

Karjalanpaisti ja parsakaalimuusi

Karjalanpaisti on ihana perinteinen pataruoka. Padan voi tehdä juuresten kera tai pelkästään lihoista. Aikoinaan juhlaan karjalanpaisti valmistettiin vain lihoista, kun taas arkiruokaa jatkettiin juureksilla. Karjalanpaistin juju on useamman lihan makoisa liitto. Yksinkertaisimmillaan pataan voi käyttää vain nautaa ja possua, mutta  monipuolisimmillaan joukossa on lisäksi lammasta, maksaa ja munuaista. Ne joille maksa eikä munuainen maistu, voipi jättää ne huoletta pois, padasta tulee silti suurenmoinen. Lihan määrät ovat sinnepäin, jotain voi olla enemmän, toista vähemmän. Lihat saavat olla ruhon halvempia osia ja luutkin kannattaa pataan laittaa makua antamaan. Luut poimitaan pois valmiista padasta. Pata saa muhia uunissa pitkään. Jos ei ole kiirettä laittaa ruokaa tarjolle, voi sen antaa hautua 150 asteessa varsinaisen kypsymisajan jälkeen. Se vain paranee.

Karjalanpaistia ei suurusteta, vaan kirkas ja maukas liemi nautitaan lisukkeen kera. Lisukkeeksi valmistin parsakaalimuusia, joka on nopea toteuttaa, mutta vähän enemmän aikaa vievä lanttumuusi sopii myös erinomaisesti.

Karjalanpaisti

400 g naudanlihaa
400 g porsaanlihaa
400 g lampaanlihaa
(200 g maksaa ja 1 munuainen)
2-3 sipulia silputtuina
2 porkkanaa paloiteltuina
vettä
2-3 laakerinlehteä
1 tl kokonaisia maustepippureita
1-2 tl suolaa

Paloittele lihat pieniksi paloiksi, maksan ja munuaisen palat muita pienemmiksi. Paista lihoihin pienissä erissä kauniin ruskea pinta. Kippaa paistetut lihat isoon pataan. Kuullota sipulia pannulla ja kippaa sipulit ja porkkanat pataan. Lisää joukkoon maustepippurit ja suolaa. Sekoittele padan lihat ja kaada päälle vettä juuri sen verran, että lihat peittyvät. Tuuppaa joukkoon laakerinlehdet. Laita pata 200 asteiseen uuniin 2-3 tunniksi kypsymään. Lisää tarvittaessa vettä. Älä sekoita, jotta lihapalat pysyvät kokonaisina ja liemi kirkkaana.


Parsakaalimuusi

1-2 parsakaalia
o,5- 1 dl kermaa, sulatejuustoa tai tuorejuustoa
nokare voita
tuoretta yrttisilppua maun mukaan (esim. persiljaa, basilikaa, timjamia tai lipstikkaa)
suolaa ja valkopippuria

Paloittele parsakaali pienempiin kukintoihin. Silppua mukaan myös varsi, mutta pienemmäksi, jotta kysyy samaan tahtiin kukintojen kanssa. Keitä parsa vähässä vedessä kypsäksi. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi muusiksi. Sekoita joukkoon kermaa ja voita. Mausta yrteillä, suolalla ja pippurilla.

Munakokkelia ja savusiikaa

Veljeni opetti 11-v tyttärelleni scambled eggsien valmistuksen kesällä mökillämme. Tämän jälkeen tyttöseni on valmistanut lukemattomia kertoja tätä aamiais- brunssibravuuriaan, myös kotona. Meidän perheeseen on jäänyt scrambeled eggs -nimitys Ameriikan asumisen jäljiltä.

Tänään kuitenkin valmistin kokkelin itse meille aikuisille. Munakokkeli on helppo ja nopea aamupala. Tärkeä on muistaa olla läsnä valmistuksen aikana ja sekoitella koko ajan, ettei kokkeli kuivu liikaa. Sen kuuluu olla hieman kostea ja mehevä. Munakokkelin kera sopii kala monessa muodossa; graavattuna, halstrattuna, lämmin- ja kylmäsavustettuna. Sitten lisäksi tuoreita vihanneksia ja annos on oiva.

Mökillä savustamme kalat aina itse, mutta kotona ainoastaan harvoin. Tälläkin kertaa savusiika oli kaupasta ostettu. Haluaisin syödä kalaa enemmän, mutta kaupoista saa usein liian vanhaa kalaa. Itse pyydetty kala on aina parasta, kalastajalta suoraan ostettu kala on myös erinomaista. Tukkuliikeitä ystäväni on kehunut, joten niiden valikoimiin aion tutustua. Torin tarjontoihin suhtaudun varauksella, olen kerran ostanut savustettua kampelaa, joka oli surkeaa - huomautuksena: rakastan tuoretta savustettua kampelaa. Nyt kun pääsin savukampeloihin, kerron vielä onnellisen ruokamuiston vuosien takaa: häissämme tarjosimme yöpalana tuoretta, juuri savustettua kampelaa runsain määrin yli satapäiselle hääjuhlaväelle. Mielestäni se oli saaristolaishäittemme superherkkuhuipentuma! Ikävä kyllä, kampela on tänä päivänä selkeästi vähentynyt vesissämme :(

Munakokkeli
kahdelle

5-6 kananmunaa
5-6 rkl kermaa tai maitoa (1 rkl = 15 ml, 5 rkl = 0,75 ml, 6 rkl = 0,9 ml)
suolaa ja mustapippuria
yrttejä maun mukaan

Riko munien rakenne haarukalla kulhossa. Lisää joukkoon kerma ja sekoita tasaiseksi keltaiseksi massaksi. Mausta ripauksella suolaa ja pippuria. Lisää joukkoon yrttisilppu. Kuumenna pannulla rasva. Kaada munaseos pannulle ja vetele massaa koko ajan lastalla, jotta saat kokkareisen rakenteen. Kypsennä munakokkeli siten, että se jää hitusen kosteaksi. Tarjoile heti.

Viili

Lapsuudessani naapurissa, parhaan ystäväni luona tehtiin usein itse viiliä. Heillä oli viilipurkit tekeytymässä keittiön pöydällä. Minusta oli kummallista, että viiliä pystyi tekemään itse. Itsetehty viili maistui paljon paremmalta kuin kaupan viili, olisiko rakkaudella valmistamisessa taikansa ;)

Viili on oiva aamu-, väli- tai iltapala. Sitä voi käyttää myös dippaukseen taikka salaattikastikkeiden jatkoksi majoneesin kanssa. Mieheni, joka ei erityisesti viilistä perusta, söi oman viiliannoksensa mustikoiden kera ja sanoi, että tämähän maistuu ihan viililtä. En pystyisi syömään ilman mustikoita. Noh, onneksi oli mustikoita! Minun mielestäni viilin kanssa kannatta aina olla marjoja, siemeniä, leseleitä, pähkinöitä tai kaikkia niitä sekalaisesti. Saapi viilin kanssa herkutella kanelin ja Sukrinin (sokerin) kera.

Viilin valmistusta ei kannata harkita ukkosella, se ei onnistu. Hassu juttu sinällään. Viilin teko on erittäin helppoa. Pitää vain varata aikaa tekeytymiselle. Minä pinosin kipponi ja pari muumimukia kahteen pinoon, väleihin aina kanneksi kahvilautanen nurinpäin. Sain siten kipot pienempään tilaan. Voit jättää viimeisen viilin taas seuraavaksi juureksi taikka ostaa jälleen uuden viilialun.

Viili

8 annosta

1 l täysmaitoa

1 prk viiliä

Ota ruokalusikalla nokare viiliä kahdeksaan pikkukulhoon tai kuppiin. Pyri ottamaan viilin kermaista pintaa jokaiseen kulhoon. Kaada päälle maito. Laita kulhojen päälle kanneksi kahvilautanen, leivinpaperin palanen tai pikkuliina. Jätä viili tekeytymään huoneenlämpöön 1-2 vuorokaudeksi, kunnes viili on rakenteeltaan kiinteä. Jäähdytä viilit jääkaapissa.