perjantai 20. joulukuuta 2013

Broilerinmaksapasteija


Broilerinmaksapasteija on meidän perheen joulupöydän klassikkoja. Tarjoan sitä joko sellaisenaan, haudutetun punasipulin tai puolukkasurvoksen kera. Maksapasteijaa voi ottaa nokareen lautaselle tai sipaista reilusti leivän päälle, sillä se on erinomaisen levittyvää. Reseptin olen saanut aikoinaan veljeltäni.

Reseptin hauskuus on herkullisuuden lisäksi sen tekemisen helppous. Aikaisemmin jauhoin kypsennetyn maksapasteijamassan lihamyllyn läpi pariin kertaan, mutta nykyään surauttelen sen monitoimikoneella. Homma hoituu joutuisammin ja maksapasteijan rakenteesta tulee entistäkin hienompaa, vaikkakaan ei rouheisuuskaan haittaa lainkaan. Haasteellisin osuus on muistaa ottaa pakastettu broilerinmaksa sulamaan riittävän ajoissa. Broilerinmaksa sulaa huoneenlämmössä noin neljässä tunnissa ja jääkaapissa yön yli.

Pasteijan laittaminen useampaan kuin yhteen kippoon on siinä mielessä mielestäni hyvä ajatus, koska tällöin ei tarvitse ottaa jääkaapista kuin yksi pieni purkki huoneenlämpöön tarjolle. Lisäksi toiset purkit säilyvät nätteinä seuraavaan kattaukseen. Pinnalle valutettava kirkastettu voi voi olla myös sulatettua voita. Alhaalla olevasta pakkaseen menevän pasteijan valokuvasta näet, kun olen käyttänyt "vain" sulatettua voita, jolloin saa ripauksen suttuisemman näköisen lopputuloksen. Hyvää pasteija on molemmilla tavoin!


Broilerinmaksapasteija

300 g broilerin maksaa
300 g sipulia silputtuna
75 g   voita 
2 rkl   oreganoa tai meiramia (kuivattua)
0,5 dl konjakkia, sherryä tai portviiniä
suolaa ja mustapippuria

halutessasi:
reipas teelusikallinen roséepippuria tai viherpippuria sekä 1 kynsi hienonnettua valkosipulia

pinnalle:
noin 30 g kirkastettua voita
roséepippureita, viherpippureita

Voin kirkastaminen:
Sulata 30 g voita ja anna sen jäähtyä kattilassa. Siivilöi voi ja ota talteen vain kullan keltainen, kirkastettu voi.

Ota nokare voita pannulle. Hauduttele sipulia keskilämmöllä hiljakseen hienoksi mössöksi. Huuhtele ja valuta maksa. Lisää pannulle sipulin joukkoon loppu voi. Lisää maksa, oregano, konjakki ja mustapippuri. Jos käytät rosée-, viherpippuria tai valkosipulia, lisää myös ne pannulle. Hauduta kannen alla puoli tuntia, välillä vähän käännellen. Ripottele joukkoon suolaa.

Surauta monitoimikoneen leikkuuterällä hienoksi mössöksi. Tarkista maku. Jaa sose yhteen tai useampaan kippoon. Kaada pasteijoiden päälle varovasti kirkastettua voita. Ripottele halutessasi pinnalle koristeeksi rosée- tai viherpippureita. Nosta kipot jääkaappiin asettumaan.

*****


Jälkikirjoitus:

Tein tupla-annoksen pasteijaa eli käytin kaksi 300 g pakettia broilerinmaksaa. Halusin näet kokeilla pasteijan pakastamista. Alla olevan annoksen laitoin pakastimeen, kerron myöhemmin onnistuiko pakastus vai tuliko pasteijasta vetistä.


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Munakokkeliin rucolaa, tomaattia ja cheddaria


Mehevä munakokkeli syntyy maltilla ja jättämällä se sopivan kosteaksi. Rucola, tomaatti ja cheddarjuusto maustavat munakokkelista ihanan aamupalan tai brunssin. Kun haluat tehdä jotain erityisen hyvää itsellesi tai perheellesi, tuunaa munakokkelia ja laita siihen makoisia täytteitä. Jotta täytteet säilyvät raikkaina, lisäät ne munakokkelin joukkoon juuri ennen sen lautaselle kumoamista.
siirrettävä ruokakioski New Yorkissa

Kävin hiljan mieheni kanssa New Yorkissa. Hotellin aamiaisella oli tarjolla mainiota munakokkelia. Siis todella herkullista ja mehevää munakokkelia rucolan, tomaatin ja cheddarjuuston kera. Ihastuin tähän yksinkertaiseen suolapalaan ja päätin tehdä sitä kotona. Huomiona hotelliaamiaisten tarjoiluihin yleisesti, olen turhan usein törmännyt kuiviin, – Suomessa jauheesta tehtyihin? – luokattoman kehnoihin munakokkeleihin tai munakkaisiin. Miksi niitä edes tehdään, kun ei tehdä kunnolla? Tällä kertaa kuitenkin scrambled eggs oli ilokseni kerrassaan mahtava! Kannattaa kokeilla myös kotona ;)

ylimääräiset tomaatit ovat kuvausrekvisiittaa, jotka popsin parempiin suihin heti kuvaamisen jälkeen ;)

Munakokkeli rucolan, tomaatin ja cheddarin kera
1–2:lle

3        kananmunaa
3 rkl   kermaa
0,5 dl rucolaa vähän pätkittynä
6        kirsikkatomaattia halkaistuina
0,5–1 dl cheddarjuustoa raastettuna
sormisuolaa ja mustapippuria

koristeeksi: 
rucolaa

Riko kananmunat lasin kautta, yksitellen pieneen kulhoon. Sekoita niiden rakenne rikki. Sekoita kerma joukkoon. Sulata voi pannulla. Kaada kananmunamassa pannulle ja ripsauta pinnalle vähän suolaa. Pidä lieden lämpötila keskilämmöllä tai hieman lämpöisemmällä. Kananmunien kuuluu kypsyä hiljalleen, samalla kun sekoittelet massaa pohjaa myöden. Jätä munakokkeli mehevän kosteaksi, nosta pannu liedeltä ja sekoita nopeasti joukkoon rucola, tomaatit ja juustoraaste. Kumoa munakokkeli lautaselle. Ripsauta kokkelin päälle mustapippuria ja sormisuolaa. Koristele annos rucolalla.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Karpalo-siemenleipä


Punaiset karpalot makeuttavat ja antavat joulun makua siemenleipään. Leipä on ylellinen ja samalla terveellinen, eikä siinä ole käytetty viljoja, kananmunia eikä nostatusaineita. Se on herkullinen, tiiliskiven kaltainen tanakka paketti, mutta ihanan pehmeä sisältä. Joulukuu on leipomisen kuukausi, ainakin meillä. Jouluun liittyy paljon perinteisiä leipomuksia, joiden tuoksu tuo joulua lähemmäksi. Koristeltu koti, kynttilät ja jouluvalot luovat omaa tunnelmaansa. Joulu on ihanien aistimusten aikaa :)

Leipä on helppo tehdä, mutta sen valmistumiseen tulee varata aikaa. Ainekset sekoitetaan keskenään, jonka jälkeen leipätaikina nostetaan vuoassaan jääkaappiin asettumaan. Taikina jähmettyy jääkaapissa vähintään kaksi tuntia, mutta sitä voi pitää siellä seuraavaan päiväänkin. Paistamisen jälkeen leivän tulee jäähtyä ennen leikkaamista, jotta se pysyy koossa. Odottaminen on haasteellista, sillä tuoksu keittiössä on huikean hyvä ja mieli tekee maistaa leipää heti. Olisipa mukava laittaa tähän postaukseen mukaan herkullinen tuoksu!

Löysin idean karpalo-siemenleipään Kipparin morsiamen -blogin kautta The Life-Changing Loaf of Bread -reseptistä. Alkuperäisessä reseptissä käytetään kaurahiutaleita ja kokonaisia pähkinöitä, joita omassa reseptissäni ei ole. Tosin, aion kokeilla leipää myös pähkinöillä höysettynä lisäämällä desilitran hassel- tai saksanpähkinöitä taikinaan. Tällä kertaa tein karpalo-siemenleipää, ensi kerralla pähkinä-siemenleipää. Voitelen nykyään silikonivuoatkin, koska olen huomannut, että tällöin leivonnaiset irtoavat niistä helpommin. Minun vuokani on kooltaan noin 9,5 cm x 23,5 cm ja leivästä tuli juuri sopivan kokoinen. Kun taikina on tasoiteltu vuokaan, selviää leivän lopullinen koko. Leipä ei nouse paistamisen aikana, vaan se ainoastaan kypsyy. Leivästä tulee tiivis, mutta pehmeä limppu.

Lisäys tekstiin: Karpalo-siemenleivässä on samaa kuin siemennäkkärissä ja mantelisessa siemennäkkärissä. Muoto on vain eri, näkkärit ohuita ja rapeita ja leipä tietenkin pehmeää ja leikattavaa. Maut ovat hyvin samankaltaisia.


Karpalo-siemenleipä

3,5 dl mantelijauhetta
2,5 dl auringonkukansiemeniä
1,5 dl kurpitsansiemeniä
1 dl    pellavansiemeniä
0,5 dl seesaminsiemeniä
3 rkl   psylliumia
2 rkl   chia-siemeniä
1 rkl   kanelia
1 tl     suolaa
1 dl    kuivattuja karpaloita
3,5 dl vettä
0,5 dl sulatettua neitsytkookosöljyä tai voita

Sekoita mantelijauhe, siemenet, psyllium, kaneli ja suola keskenään. Lisää joukkoon karpalot. Kaada joukkoon vesi ja öljy reippaasti sekoittaen. Taikina alkaa jähmettyä heti nestettä lisätessä. Kumoa taikina voideltuun silikonivuokaan tai leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan. Tasoittele pinta lusikalla. Peitä taikina kelmulla ja laita se asettumaan jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi.

Paista leipää 175 asteessa, uunin keskiosassa ensin 20 minuuttia. Ota leipä tämän jälkeen pois vuoasta ja nosta takaisin uuniin kypsymään ritilän päälle, nurin päin käännettynä. Kypsennä leipää noin 50 minuuttia, kunnes leivästä kuuluu ontto, kumea ääni kopautellessasi sitä.

Lämmin leipä murenee, joten anna leivän jäähtyä ennen viipalointia.


*****

Jälkikirjoitus:

Kaipaan aurinkoa ja valoa. Ei enää montaa yötä, kun päivät alkavat taas pitenemään. Onneksi.

Saaristolaisleipien paistaminen on hyvässä vaiheessa. Leipiä on nyt paistettu 21 kappaletta. Aikaa niihin menee, mutta onneksi leipiä valmistuu aina kolme kerrallaan.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Rosolli – suomalaista juhlaruokaa


Rosolli on ihan ehdoton joulupöydän salaatti. Se sopii erinomaisesti myös keskikesän juhla-aterialle, koska toreilta on saatavissa uuden sadon kasviksia salaattiin; punajuurta, porkkanaa ja sipulia. Suomalaista juhlaruokaa kesään ja talveen. Rosolli on mahdottoman hyvää aina!

Anoppini on opastanut, että rosollista kannattaa nauttia ympäri vuoden. Äidiltäni olen taas oppinut nauttimaan rosollista aina lapsuudesta alkaen ja kauniin koristelun merkityksen. Tosin näissä kuvissa olen vaatimattomammin liikkeellä kuin äitini oiva esimerkki edellyttäisi. Hyvää joka tapauksessa :)

Minulle rosolli on aina parempaa, kun vihannekset on kaikki pilkottu hyvin pieniksi paloiksi tai kuutioiksi. Rosollin monivivahteinen maku tulee tällöin hienosti esille: punajuuren ja porkkanan lempeät maut, omenan makea kirpakkuus, maustekurkun etikkainen suolaisuus, sipulin tasapainottava raikkaus, suolan ja pippurin varovasti vahvistaessa näitä aistimuksia. Hehkutan rosollia estoitta!

Rosollikastike täydentää salaattia. Se kannattaa tarjota erikseen, jotta kukin voi annostella sitä mieleisen määrän. Meillä lapset ahmivat rosollin joukkoon kananmunalohkoja, joten olen päätynyt laittamaan niitäkin tarjolle koristelun lisäksi omaan kulhoonsa.


Rosolli

5 punajuurta
5 porkkanaa
1 vihreä omena, kuorittuna ja kuutioituna
1 sipuli silputtuna tai kesällä 1 kesäsipuli varsineen silputtuna
0,5–1 maustekurkku kuutioituna
suolaa ja mustapippuria tai valkopippuria

koristeeksi:
2–4 kovaksi keitettyä kananmunaa
persiljaa hienoksi silputtuna

Keitä punajuuret ja porkkanat kuorineen eri kattiloissa. Kokeile tikulla kasvisten kypsyyttä, porkkanat kypsyvät reilusti punajuuria nopeammin. Ota punajuurien keitinlientä talteen (kastikkeen värjäämistä varten) ja kaada loppu keitinvesi pois. Porkkanoiden keitinveden voit kaataa pois. Lisää molempiin kattiloihin kylmää vettä, jotta kasvikset jäähtyvät nopeammin ja kypsyminen pysähtyy. Kun punajuuret ovat jäähtyneet, kuoret lähtevät helposti liu'uttamalla (itse käytän hanskoja tässä kohden, etteivät kädet punastuisi niin paljoa). Kuori myös jäähtyneet porkkanat. Leikkaa punajuuret ja porkkanat hyvin pieniksi kuutioiksi.

Sekoita salaatin ainekset; punajuuret, porkkana, omena, sipuli ja suolakurkku. Maista ja tarkista, että kaikkia kasviksia on sopivassa suhteessa. Salaatin makua saa tarvittaessa säädeltyä lisäämällä jotain kasvista vähäsen. Mausta salaatti suolalla ja pippurilla. Anna salaatin makuuntua jääkaapissa seuraavaan päivään. Toki, jos kiire tulee, salaatin voi laittaa tarjolle jo aikaisemminkin ;)

Rosollin koristeleminen tapahtuu vasta vähän ennen tarjoilua, koska muuten koristelu muuttuu punajuuren ansiosta suttuisen punertavaksi. Rosollin voi koristella usealla tavalla. Tässä kaksi esimerkkiä:

1. Ripottele salaatin päälle kevyesti persiljasilppua. Asettele kananmunanlohkot salaatin päälle kehään kulhon reunoille, kananmunien lohkojen kärkien osoittaessa salaatin keskustaan.

2. Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset erikseen. Murustele kumpaisetkin haarukalla karkeaksi rouheeksi. Ripottele valkuaisrouhetta rosollin päälle kiertäen kulhon reunaa ohuena nauhana. Tee valkuaisesta rasti kulhon reunasta reunaan. Ripottele ohuesti persiljaa seuraten valkuaisnauhojen reunoja. Ripottele keltuaiset jäljelle jääneisiin neljään lohkoon.


Rosollin kastike

2 dl kuohukermaa löysäksi vaahdotettuna
2–3 tl väkiviinaetikkaa (tai vähän enemmän vaaleaa viinietikkaa)
tilkka punajuurten keitinvettä
suolaa

Sekoita löysään kermavaahtoon ruokalusikallinen kerrallaan punajuurten keitinvettä, kunnes saat haluamasi värisen kastikkeen. Mausta kastiketta etikalla teelusikallinen kerrallaan, kunnes se saa mieleisesi kirpeyden. Mausta lopuksi suolalla. Muista, että etikka laittaa kermavaahdon paksuuntumaan, joten kermavaahdon tulee olla löysää aloittaessasi lisäämään siihen etikkaa.

*****


Jälkikirjoitus:

Missä aurinko luuraa? Eilen leivoin lisää saaristolaisleipiä. Nyt niitä on paistettuina yhdeksän. 

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Lihapullia aamiaisella – aamiaislihapullat


Toki näitä lihapullia saa syödä muulloinkin kuin aamiaisella, mutta Amerikassa aamiaispöytään kuuluu muun muassa aamiaismakkarat, joiden innoittamana olen tämän reseptin tehnyt. Aamiaismakkarat tehdään usein possun tai kalkkunan jauhelihasta. Keskeinen mauste on salvia. Aamiaismakkarat ovat suoleen puristettuja makkaroita (breakfast sausages) tai niistä on tehty makkarapihvejä (sausage patties), jauhelihataikina on sama kummassakin. Tällä samalla reseptillä voi lihapullien lisäksi tehdä niin makkaroita kuin makkarapihvejä, toisin sanoen jauhelihapihvejä ;)

Näin pitkänä viikonloppuna ennättää hyvin paistaa aamiaislihapullia perheelle. Lihapullat voi kuitenkin paistaa valmiiksi jo aikaisemmin, ne voi haluessaan pakastaa ja tarvittaessa ne saa nopeasti kuumennettua pannulla. Nämä sopivat niihin aamuihin, kun pitää saada tukeva aamupala. Munakokkeli tai munakas ovat minun mielestäni oivia kavereita aamiaispullille.


Aamiaislihapullat

400 g sika-nauta tai possun jauhelihaa
1        sipuli hienonnettuna
3 rkl   salviaa hienonnettuna
2 rkl   timjamia hienonnettuna
1 rkl   persiljaa hienonnettuna
1 tl     suolaa
0,5 tl  korianterijauhetta
1 mm cayennepippuria
mustapippuria

Kuullota sipulia pannulla ja anna sen hieman jäähtyä. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Paista pieni maistiaispala ja tarkista, että maut ovat kohdallaan. Pyörittele jauhelihataikinasta pieniä lihapullia kylmään veteen tai öljyyn kostutetuin käsin. Paista lihapullat pannulla tai 225 asteessa noin 20 minuuttia kypsiksi.  

*****

Jälkikirjoitus:

Aamiaislihapullat eivät ole järin jouluinen ruoka, mutta näitä meillä syötiin tänä viikonloppuna. Hyviä olivat! 

Joulupuuhat ovat meilläkin hyvässä vauhdissa. Blogiin en juurikaan ehdi kirjoitella, kun puuhaa riittää kotona vaikka kuinka. Ensimmäiset kolme saaristolaisleipää olen leiponut tänään. Leivon niitä joulukuun aikana runsain määrin lahjoiksi ystäville ja sukulaisille. Piparkakkutalo on paistettuna, ikkunat liimattuina ja kattolevyt koristeltuina. Huomenna koitamme tyttäreni kanssa ehtiä koristelemaan piparkakkutalon seiniä. Pihalla tuikkii lyhdyissä kynttilöitä, koska pihatiemme olisi muutoin vallan pimeä. Joulukoristeilla ja -valoilla olemme kotia somistaneet jouluisaan tunnelmaan. Meillä joulua fiilistellään koko joulukuu ja vähän vielä tammikuullekin.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...