Naudan ulkofilepihvit sinihomejuustolla ja pekonilla

Syntisen hyvät ulkofilepihvit saadaan peittelemällä ne sinihome-pekonisilpulla ja  makeaksi ruskistetuilla punasipulirenkailla. Kerrassaan ihanan yksinkertaista ja mielettömän hyvää. Samankaltaisia ihanuuksia voit valmistaa vaihtamalla sinihomejuuston lempijuustoosi kuten murennettuun fetaan, vuohenjuustoon tai Mustapekka-juustoon. Myös herkkuihin peiteltävän pihvin voi vaihtaa lehtipihviksi, possun pihveiksi tai kanafileiksi.

Meillä paistetaan ja grillataan naudan ulkofilepihvejä melko usein. Yleensä ne maustetaan suolalla ja mustapippurilla. Tällä kertaa halusin hieman vaihtelua ja selailin oivaa foodgawkeria hetken. Sieltä löysin tieni "valmiiseen pöytään", sillä BS in the Kitchen -blogissa oli niin hyvältä kuulostava ohje (ja mahtavat valokuvat), ettei sitä kannattanut lähteä säveltään uudelleen.

Kokeilin lisätä homejuustomurua pihvin päälle käännettyäni ensimmäisen paistopinnan esille. Juusto ei sulanut juurikaan. Jos haluat juuston sulavan, käytä pannulla pieni hetki kantta. Varo, ettei pihvi ylikypsy. Oikeastaan pidän siitä, että sinihomejuusto on raikasta, eikä sittenkään sulanutta. Jos lisäksi sattuu pitämään juustoista kuten minä, voisi juustomurua olla ruokapöydässä tarjolla pienessä kulhossa, jotta sitä saa lisättyä sitä halutessaan. 

Naudan ulkofilepihvit sinihomejuustolla ja pekonilla

1:lle

150–200 g naudan ulkofilepihvi

oliiviöljyä

suolaa ja mustapippuria

paistamiseen:
voita

päälle:
2 rkl sinihomejuustoa muruna

1      pekonisiivu pilkottuna

1      siivu punasipulirenkaita 

Kuivaa pihvin pinta talouspaperilla. Voitele pihvi oliiviöljyllä ja mausta se suolalla ja pippurilla. Jätä pihvi huoneenlämpöön 30–60 minuutiksi ennen paistamista.

Paista pekonisilppu ja kumoa se sen jälkeen talouspaperin päälle. Mittaa pieneen kulhoon sinihomejuusto ja sekoita pekoni sen joukkoon. Paista sipulirenkaat ruskeiksi. 

Kuumenna pannu ja sulata siinä voi. Kun voi on hieman ruskistunut, laita pihvi paistumaan. Alenna lieden lämpötila kolmannekseen täydestä tehosta. Kun haluat medium kypsän pihvin vajaa kolme senttiä paksusta pihvistä, paista sitä noin kolmesta neljään minuuttia kummaltakin puolelta. Kun ensimmäiseltä puolelta paistaessa pihvin pintaan alkaa nousta pisaroita, on aika kääntää pihvi. Käännä pihviä paistamisen aikana vain kerran. Pihvin  kypsyessä  mediumiksi, lastalla painaessa pihvin pinnalle pitäisi tihkua punaisia nestepilkkuja ja rakenteen olla hieman joustava. Napakan oloinen pihvi on jo täysin kypsä. Nosta pihvi pannulta, laita sen folion sisään ja anna sen asettua viisi minuuttia.

Siirrä pihvi lautaselle. Ripottele juusto-pekonimurua pihvin päälle. Nostele sipulirenkaat päällimmäiseksi. Tarjoa pihvi!

Jälkikirjoitus:

Huh, huh! Valokuvauksessa automaatiikan pois jättäminen –haasteprojekti etenee, osa 3/4. Välillä tekee mieli jo luovuttaa ja kääntää automaatti päälle. Varsinkin silloin, kun kuvatessa tarkennus ei ihan onnistu ja elämässä törmää ihan muihin pettymyksiin. Aurinko paistakoon – potkaisen itseni liikkeelle ja päätän selättää harmistukset ja tsempata kuvien kanssa. Onhan se tosi mukavaa, kun joskus joku kuva onnistuukin ajattelemallani tavalla! 

Rapusilakat eli silakoita tomaattisessa kastikkeessa – ilman rapuja!

Uunissa kypsennetyt rapusilakat ovat herkullisia niin kylminä kuin kuuminakin! Tomaattinen kastike maistuu silakan kanssa ihanalta ja silakkafileet ovat nautinnollisen samettista syötävää. Kaiken muun hienouden lisäksi rapusilakat on erittäin edullinen ruoka.

Tässä rapusilakoiden ohjeessa kastike jää melko liemenomaiseksi. Itse pidän siitä, koska on mukavaa saada mehevä kastike kalojen ohella aterialle. Jäähdyttyään kastike on kevyen lohkottavaa ja ihanaa. Jos haluat kastikkeen vain hieman maustavan silakoita, käytä alla esitetyn sijaan 1 dl kermaa ja 3 rkl tomaattipyrettä (tarkista maku). Kun kastiketta on vain vähän, kannattaa vuoan päälle laittaa folio, ettei paistos pääse kuivahtamaan. Kaloista tosin tulee aina jonkin verran kosteutta kastikkeeseen, vaikka kuinka kuivattelisit niitä. Jos haluat rapusilakoista maidottoman, voit jättää kerman kokonaan pois tai vaihtaa sen esimerkiksi soijakermaan, täyteläiseen mantelimaitoon tai kookoskermaan.

Rapusilakat

1 kg silakoita perattuina fileiksi tai 600 g silakkafileitä
0,5 dl tilliä hienonnettuna
0,5 dl ruohosipulia hienonnettuna
2 tl   sitruunan raastettua kuorta
suolaa ja valkopippuria

kastike:
2 dl paseerattua tomaattia (tai 3 rkl tomaattipyrettä)
1 dl kermaa (voi jättää pois)
(lisäksi puolet edellä mainituista yrteistä)

Huuhtele silakkafileet ja valuta ne hyvin. Levitä työskentelypöydälle uunipeltiä suurempi pala voipaperia. Kuivattele silakkafileitä hieman talouspaperiin nostaessasi niitä siivilästä. Leikkaa saksilla fileistä selkäevät pois ja asettele fileet nahkapuoli alaspäin voipaperille.

Taputtele sitruunankuoriraaste fileiden päälle. Mausta fileet suolalla ja valkopippurilla. Ripottele puolet tillistä ja ruohosipulista fileille. Rullaa fileet pyrstöpäästä alkaen rullalle ja asettele ne voideltuun vuokaan nätisti vierekkäin.

Sekoita paseerattu tomaatti, kerma ja loput yrteistä. Kaada kastike vuokaan silakkarullien päälle. Paista rapusilakoita 175 asteessa puoli tuntia.

Jälkikirjoitus

Valokuvauksessa automaatiikan pois jättäminen –haasteprojekti etenee, osa 2/4. Kuvat ovat mitä ovat, mutta usko siihen, että näinkin voisi ehkä jatkaa. Kun on opiskellut hieman teoriaa, eikö sen jälkeen kuvauksessa kehity kuvia ottamalla?

Kyssäkaalimuusi

Kyssäkaali on raikas, miedon makuinen kasvis. Se on vähän ufon näköinen, hassu varsimukula. Sitä löytyy  vaaleana ja liilana, mutta syötävä osa malto on aina vaaleaa.  Se on ihanaa sellaisenaan raastettuna tai napostelupaloina – napostelin vähäsen paloitellessani sitä kuutioiksi muusia varten. Oi, miten herkullista! Kyssäkaalia kannattaa kokeilla kaalin sijaan coleslaw'ssa tai sellarin sijaan Waldorfin salaatissa. Kypsennettynä se sopii muuseihin, patoihin, keittoihin ja gratiineihin.

Lapsuudessani 70-luvulla meillä välillä herkuteltiin äitini tekemällä rotmosilla (suomeksi juuresmuusi), joka oli kauniin väristä ja tuhannesti herkullisempaa kuin perunamuusi. Rotmosiin käytetään porkkanaa, lanttua ja perunaa. Kyssäkaali ei ole juures, mutta sitä käytetään lantun tai nauriin tapaan, joten perinteinen juuresmuusi mielessä keittelin siitä muusia. Kyssäkaalin keittämiseen kannattaa varata aikaa, koska se kypsyy melko hitaasti. Kyssäkaali on erittäin mehevä (100 g kaalia sisältää 90 g vettä), joten muussatessa sitä kypsänä, muusi jää melkoisen vetiseksi. Siksi keittelin muusia kokoon, haihduttelin liikoja nesteitä muusista sekoitellen sitä aina välillä. Muusista tulee kasvissosekeittoa, jos siihen lisää nestettä, joten jos haluaa pitää sen muusina, kannattaa siihen lisätä vain vähän rasvaa ja maustaa se suolalla. Muusi on erinomaisen hyvää!

Kyssäkaalimuusi

1      kyssäkaali
25 g voita tai öljyä
(1 dl yrttejä silputtuna)
suolaa

Kuori ja paloittele kyssäkaali. Laita kaalikuutiot kattilaan, kaada niiden päälle vettä, kunnes ne peittyvät. Laita kansi kattilan päälle. Keitä kuutioita yli puoli tuntia, kunnes ne ovat pehmeitä ja kypsiä. Valuta vesi pois, voit ottaa sen talteen kasvisliemeksi. Surauta sauvasekoittajalla kuutiot muusiksi. Lisää joukkoon rasva. Muusi on suhteellisen kosteaa, joten paista sitä liedellä reilu viisi minuuttia edelleen samassa kattilassa, jossa keitit kuutiot. Mausta suolalla.

Aikaisempia ohjeita, joissa olen käyttänyt kyssäkaalia:
Paulan kesäkeitto
lihakeitto
siskonmakkarakeitto
kookos-kylmäsavulohikeitto
ruusukaali-lammaskeitto

Jälkikirjoitus

Kävin viime viikonloppuna digikuvauskurssin. Lupasin kurssikavereilleni, että kurssin jälkeen vähintään neljässä seuraavassa postauksessa en käytä kameran automaattiasetuksia. Melkoinen haaste minun kaltaiselleni kuvaamista vasta harjoittelevalle noviisille. Haasteesta on suoritettu 1/4.

Waldorfin salaatti eli raikas sellerisalaatti

Waldorfin salaatti on klassikko New Yorkista 1800-luvun lopulta. Salaatti sopii niin arkeen kuin juhlavaan noutopöytään. Ainekset ovat yksinkertaiset ja salaatti on nopea koota.

Viikonloppu oli meidän suvulle haikea. Kokoonnuimme setäni hautajaisiin Sastamalaan, Tyrvään siunauskappeliin. Kappelihautausmaa on hyvin kaunis, isojen sammaleisten kivien johdattaessa hautuumaalle. Hautaan siunaamisen jälkeisessä muistotilaisuudessa muisteloiden ja adressien lukemisten lisäksi, ravittiin meitä suruväkeä myös maallisesti ruoalla. Tarjolla oli muiden muassa waldorfin salaattia. Se oli herkullista, joten tein sitä nyt myös itse.

Omaan salaattiini hain vaikutteita hyvin arkisesta ja paljon selailemastani Britt Sandquist-Bolinin Kodin keittokirjasta (Gummerus 1985). Tämä keittokirja onkin minusta niin kokkailun perusteos, että ostin samanlaisen kirjan divarista mökille. Siinä sisäkannessa lukee omistuskirjoitus: Minnalle. Kiitos Minnalle, että laittoi kirjan kiertoon :)

Tein majoneesin salaatinkastikkeeseen itse. Se onnistui nopeasti, koska surauttelin majoneesin sauvasekoittajalla. Jos haluat, voit valmistaa pienemmän annoksen majoneesia, alla oleva ohje puolitetaan. Myös valmista majoneesia voi käyttää. Kopioin majoneesin reseptin aikaisemmasta majoneesin ja sitruuna-tillimajoneesin reseptin yhteydestä, jotta salaattia tehdessäsi ei tarvitsisi klikkailla montaa kertaa.

Waldorfin salaatti

300 g juuriselleriä karkeasti raastettuna
2        kirpakkaa omenaa pieneksi paloiteltuina
1,5 dl saksan- tai hasselpähkinöitä karkeasti rouhittuna (säästä muutama pähkinä koristeluun)

kastike:
1 dl     kuohukermaa
0,5 dl  majoneesia (alla resepti)
1,5 rkl limen tai sitruunan mehua
1 mm  paprikajauhetta
suolaa ja valkopippuria

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita loput kastikkeen ainekset kermavaahdon joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista maku.

Sekoita selleri, omena ja pähkinät keskenään. Kääntele salaatinkastike joukkoon. Kumoa salaatti tarjoilukulhoon ja laita se hetkeksi jääkaappiin. Tarjoa viileänä.

majoneesista otin kuvan vasta, kun olin jo ottanut siitä kastikkeeseen menevän osan ;)

Majoneesi
hieman yli 2 dl

2         keltuaista (tai 1 kokonainen kananmuna sauvasekoittajaa käyttäessäsi)
2 dl     rypsiöljyä tai muuta miedon makuista kasvisöljyä (ei oliiviöljyä)
1 rkl    valkoviinietikkaa tai 1,5 rkl sitruunan mehua
2 tl      Dijon-sinappia
suolaa ja valkopippuria

Käsin tai koneella vispaten:
Kaikkien ainesten tulee olla huoneenlämpöisiä. Mittaa kulhoon kaikki muut ainekset öljyä lukuunottamatta. Vispaa ainekset kevyesti sekaisin. Aloita öljyn lisääminen kastikkeeseen teelusikalta valuttaen tippa kerrallaan, koko ajan vispaten. Vähitellen, kun kastike alkaa saostua, voit alkaa lisäämään öljyä ohuena nauhana. Älä lisää öljyä liian paljon kerrallaan, ettei kastike juoksetu. Kun öljy on lisätty, tarkista maku ja lisää mausteita tai etikkaa tarvittaessa. Laita valmis majoneesi jääkaappiin viilentymään, jolloin sen maku asettuu kohdilleen. Tarjoa kylmänä.

Sauvasekoittajalla pikamajoneesi:
Mittaa kaikki ainekset korkeaan sekoituskulhoon. Surauta majoneesi valmiiksi pumppaamalla sauvasekoittajaa kevyesti ylös-alas. Tarkista maku. Laita valmis majoneesi jääkaappiin viilentymään, jolloin sen maku asettuu kohdilleen. Tarjoa kylmänä.

VINKKI:
Jos majoneesi juoksettuu, lisää joukkoon 1-2 rkl kuumaa vettä ja sekoita majoneesi tasaiseksi. Jos tämä ei auta, kaada puhtaaseen kulhoon keltuainen ja lisää sen joukkoon juoksettunut seos ohuena nauhana koko ajan vispaten.

Suppilovahverokastike paprikalla ja pekonilla höystettynä

Kävin viikonvaihteessa sienimetsässä. Tai siis melkein. Metsässä oli nimittäin niin kuivaa, että sieniä sai etsiä oikein kunnolla. Kolmen tunnin metsäreissulta saaliina oli vain reilu litra suppilovahveroita, melko runsaasti lampaankääpää (onneksi edes niitä), muutama tatti ja puolikas kaupan muovikassillinen ryöpättäviä rouskuja. Mieheni oli kummastunut palattuani metsästä: " Noinko vähän niitä sieltä löytyi?" Ihmetyksen syy oli viime vuotinen yltäkylläinen sienisaalis kerta toisensa jälkeen. Silloinhan kannoin lähes joka kerta täysinäisen, ison korillisen ja varapussiksi mukaan ottamani pussin pullollaan suppilovahveroita. Vaikken sateista erityisesti piittaa, myönnän nyt nöyränä, että luonto tarvitsee niitä. Haaveissani sateet tulevat aina öisin ja päivisin paistaa aurinko.

Perinteinen suppilovahverokastike on mahdottoman hyvää, mutta niin on tämä höystetty kastikekin. Idean kastikkeeseen lähti siitä, kun kerroin jäähallilla metsäreissustani ja keskustelu siirtyi jääkiekosta sieniin. Yksi jääkiekkoäideistä kertoi, että hän tekee suppilovahveropiirakkaa, johon hän laittaa paprikaa ja pekonia sienien kaveriksi. Mainitsipa vielä, että paprika antaa piirakkaan kivaa kontrastia makeudellaan. Makustelin mielessäni ja totesin, että tätä yhdistelmää kokeilen piiraan sijaan kastikkeessa. Meillä mieheni oli nimittäin toivonut sienikastiketta jo jonkin aikaa. Kiitos hyvästä vinkistä, kastikkeesta tuli ihanaa. "Olipas kastikkeessa hyvä sienen maku", sanoi mieheni tyytyväisenä ruokailun jälkeen.

Suppilovahverokastike paprikalla ja pekonilla höystettynä

1 l       suppilovahveroita (noin 50 g kuivattuja sieniä) silputtuina
170 g  pekonia silputtuna
1         paprika paloilteltuna
1         sipuli silputtuna
1 dl     valkoviiniä
2–3 dl kermaa
1 dl     lipstikkaa, persiljaa tai timjamia silputtuna
(1 tl    suppilovahverosuolaa)
suolaa ja mustapippuria

Paista pekoni pannulla ja laita se sen jälkeen valumaan talouspaperin päälle. Siisti pannu. Kuumenna pannulla rasva ja paista suppilovahveroita pari, kolme minuuttia siinä. Lisää joukkoon sipuli ja kuullottele niitä noin minuutin. Lisää joukkoon paprika ja paista vielä minuutin ajan. Kaada joukkoon valkoviini. Keitä viiniä kokoon niin paljon, että se on lähes kokonaan haihtunut. Lisää pannulle pekoni, kerma ja lipstikka. Keitä kastiketta viisi minuuttia. Mausta (sieni)suolalla ja mustapippurilla.

Parmesaanikesäkurpitsa tuoretomaatti-jauhelihakastikkeella

Parmesaanikesäkurpitsa on italialainen herkku. Parmesaanilla paneroidut kesäkurpitsasiivut paistetaan uunissa, jonka jälkeen niistä kootaan herkulliset pinot. Pinoihin laitetaan vuorotellen kesäkurpitsasiivu, kastiketta ja mozzarellaa, kerroksia tehdään kolme. Perusreseptissä kastikeena on marinara, tomaattikastike. Jauhelihaa lisäämällä siitä saa ruokaisamman.

Kesäkurpitsa ja tomaatti ovat nyt ajankohtaisia kasviksia, koska satokausi on parhaimmillan. Tomaateista tulee ihanaa raikkautta ja kastikkeeseen runsain määrin nestettä, jota keitetään reilusti kokoon. Kastiketta jää hieman yli. Sen voi laittaa tarjolle ruoan kanssa, mikäli joku haluaa lisää kastiketta annokseensa. Jos aterian jälkeen on vielä kastiketta, voi sen pakastaa vastaisuuden varalle tai käyttää esimerkiksi kesäkurpitsaspagetin tai -pastan kanssa ;)

Olen tehnyt munakoisosta vastaavaa parmesaanimunakoisoa marinara-kastikkeella, josta postauksesta löytyy myös valokuvia eri työskentelyvaiheista – tosin kesäkurpitsaa ei tarvitse itkettää. Lisäksi olen tehnyt parmesaanimunakoisoa tonnikalakastikkeella. Sama runko kaikissa näissä resepteissä, vain kastike vaihtelee. Joka kerta on ruoka on ollut menestys!

Parmesaanikesäkurpitsa tuoretomaatti-jauhelihakastikkeella

800 g kesäkurpitsaa 1 cm viipaleina

panerointiin:

2        kananmunaa

1,5 dl Pofiber (tai korppujauhoja)

1,5 dl raastettua parmesaania 

1 tl     kuivattua oreganoa

1 tl     kuivattua basilikaa

1 tl     suolaa

mustapippuria

lisäksi:

1 annos  tuoretomaatti-jauhelihakastiketta (ohje alla)

n. 250 g mozzarellaa (kaksi mozzarellapalloa)

0,5 dl     parmesaania paistoksen pinnalle 

reilusti öljyä leivinpaperin päälle

Sekoita syvällä lautasella kananmunien rakenne rikki haarukalla. Sekoita toisella syvällä lautasella keskenään Pofiber, parmesaani, oregano, basilika, suola ja mustapippuri. Vuoraa kaksi uunipeltiä leivinpapereilla. Kaada kummallekin leivinpaperille reilusti öljyä. Pyörittele kesäkurpitsaviipaleet yksitellen kummaltakin puolelta ensin kananmunassa ja sen jälkeen Pofiber-parmesaaniseoksessa. Lado paneroidut kesäkurpitsat puoliksi kummallekin pellille. (Sutaise sudilla öljyn pintaa tasaiseksi leivinpaperilla, kun laitat paneroidut kesäkurpitsat sille.)

Paista kumpaakin pellillistä paneroituja kesäkurpitsoja kiertoilmauunissa 185 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes viipaleiden alapuoli on kauniin kullankeltainen (tai yksitellen 200 asteessa). Käännä viipaleet, lisää tarvittaessa öljyä ja paista lisää noin 10 minuuttia, kunnes viipaleet ovat molemmin puolin kauniin kullankeltaiset. Nosta paistetut kesäkurpitsaviipaleet talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen öljy imeytyy pois.

Halkaise mozzarellapallot, puolita ne vielä kertaalleen ja siivuta juusto pieniksi siivuiksi. Voitele noin 30 x 22 cm kokoinen vuoka. Lado vuoan pohja täyteen vierekkäin kesäkurpitsasiivuja. Laita jokaisen kesäkurpitsasiivun päälle noin ruokalusikallinen tuoretomaatti-jauhelihakastiketta. Kastikkeen päälle asettele pieni mozzarella-juustosiivu. Juuston päälle aseta kesäkurpitsaviipale. Lisää niiden päälle jälleen noin ruokalusikallinen kastiketta, kastikkeen päälle pieni mozzarella-juustosiivu. Toista vielä yksi kerros kesäkurpitsaa, kastiketta ja mozzarella-juustoa. Lopuksi ripottele jokaisen keon päälle parmesaaniraastetta. Paista vuokaa 200 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes juusto on sulanut. Anna vetäytyä viitisen minuuttia ennen tarjoilua.  

muistin kuvata kastikkeen vasta ruokailun jälkeen – tämän verran meiltä jäi kastiketta

Tuoretomaatti-jauhelihakastike

1 kg   tomaatteja kannat poistettuina, paloiteltuina

400 g jauhelihaa

1        sipuli silputtuna

2-4     valkosipulia hienonnettuina

1 dl    valko- tai punaviiniä

1 dl    basilkaa hienonnettuna

0,5 dl oreganoa tai timjamia hienonnettuna

suolaa ja mustapippuria

Ruskista jauheliha. Lisää joukkoon sipuli ja valkosipuli ja jatka paistamista, kunnes ne ovat kuullottuneet. Lisää tomaatit ja viini. Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä kastiketta kokoon ilman kantta puoli tuntia, kunnes liemi on lähes haihtunut. Sekoita joukkoon yrtit.

Nacho-kana, jalapeno-tomaattisalaatti ja salsainen ranskankermadippi

Rouhituilla nachoilla paneeratut broilerin koivet, broilerinuijat ovat aivan varmasti lapsille ja vähän varttuneemmillekin mieluinen rapsakka meksikolaisruoka. Meillä ainakin toimi järisyttävän hyvin. "Wow, looks delicious!" huuhdahti lapseni, kun hän näki nacho-kanakulhon. Jopa alkaa lapsetkin puhua spontaanisti vieraita kieliä. Olisi varmaankin puhunut espanjaa, jos olisi osannut. "Nam, nam, nam... ", mutisi hän syödessään broileria. Kyllä tuli hyvä mieli itsellekin :)

Tarjosin nacho-kanan kanssa lempeää ja samalla ripauksen tulista salsaista ranskankermadippiä ja vielä pikkaisen tulisempaa jalapeno-tomaattisalaattia. Maistui aivan Meksikolta, samalta kuin ihanat makumuistot vuosia sitten koettuun perhelomaan kahden ystäväperheen kanssa Play del Carmenissa. Olenko taikuri?

Reseptiä varten sain ison paketin Indian-tuotteita, nachoja, soosseja ja muita pikkuherkkuja. Ajatus nachojen rouhimisesta muruiksi, innosti luomaan itselleni uutta meksikolaishenkistä, nachoilla paneerattua kanaa. Olin hetken mielestäni ainutlaatuinen ja luova kokki. Ikävä kyllä tätä kirjoittaessa huomasin, että onhan vastaavia joku ehtinyt jo tekemään – pöh, uuden kehittäminen on yllättävän vaikeaa. Paljon helpompaa on voittaa arvonnoissa. Nykyään uskon, että kuka tahansa voi voittaa – voitinhan minäkin kahdessa blogiarvonnassa tänä vuonna. Voit kokeilla onneasi äänestämällä UGH! Äänestä tiukin soossi -kilpailussa, jossa on nachomaiset palkinnot :)

Suunnitellessani nacho-kanaa, alkuperäinen ideani oli tehdä nacho-kalaa ahvenesta. Tämän reseptin voi toteuttaa niin kalalla kuin vaihtamalla kananuijat broilerin rintafileiksi. Nacho-ahventa tehdään siistityistä kalafileistä ilman nahkaa ja ruotoja, eikä niitä tarvitse kypsentää uunissa lainkaan. Ahvenfileet kypsyvät pannulla paistamalla niitä molemmin puolin muutamassa minuutissa.

Nachorouhe valmistetaan rouhimalla ne monitoimikoneen leikkuterällä tai käyttämällä pullonpohjaa tai muuta tasapohjaista vempainta murskaamiseen (minä käyttäisin puista perunansurvinta, jollei monitoimikoneeni toimisi). Panerointiin tarvitaan kolme syvää lautasta: mantelijauhoille, kananmunalle ja nachorouheelle. Jotta nacho-kanapamput olisivat kauniin väristä ja ihanan rapsakoita, ne esipaistetaan öljyssä pannulla ja kypsennetään lopuksi uunissa. Pikkaisen puuhastelua vaativaa, mutta lopputulos ilahduttaa koko perhettä!

Nacho-kana
4:lle

1 kg broilerin koipia tai 4 broilerin rintafilettä

panerointiin:
n. 2 dl Indian nachoja rouhittuna
2 dl     mantelijauhoja
1–2     kananmunaa

mausteseos:
1 tl savupaprikaa
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl korianteria
1 tl juustokuminaa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

rypsiöljyä paistamiseen

lisäksi tarjolle:
limetin lohkoja tai siivuja

Mittaa mantelijauhot syvälle lautaselle. Sekoita mantelijauhoihin mausteseos. Toisella syvällä lautasella sekoita haarukalla yhden kananmunan rakenne rikki – tarvittaessa ota toinen kananmuna käyttöön. Surauttele Indian nachoja monitoimikoneen leikkuuterällä karkeaksi rouheeksi. Voit murskata nachot myös käsin käyttämällä pullonpohjaa tai vastaavaa murskaimena. Kaada nachorouhe kolmannelle syvälle lautaselle.

Laita leivinpaperi pellin päälle. Pyöräytä jokainen broilerin koipi ensin mantelijauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi nachorouheessa. Laita paneroidut koivet leivinpaperin päälle. Kuumenna pannulla reilusti öljyä. Kun tipautat pienen palan leipää öljyn joukkoon ja se alkaa heti ruskistua, öljy on sopivan kuumaa. Paista muutama broilerin koipi kerrallaan, kunnes saat niihin kauniin, rapean ruskean pinnan. Nosta paistetut koivet talouspaperin päälle hetkeksi, jotta saat ylimääräisen rasvan niistä pois. Tämän jälkeen nosta koivet takaisin leivinpaperin päälle.

Kun olet paistanut kaikki koivet, kypsennä niitä 175 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Tarkista kypsyys leikkaamalla yhden koipeen syvä lovi. Jatka tarvittaessa kypsentämistä 5–10 minuuttia. Tarjoa salsaisen ranskankerman ja jalapeno-tomaattisalaatin kera.

Salsainen ranskankermadippi

150 g    ranskankermaa
1-2 rkl   Indian salsa Hot
2 rkl      korianteria hienonnettuna
1 rkl      limetin mehua

Sekoita salsa ranskankerman joukkoon. Dipin tulisuutta säädät ensin laittamalla yhden ruokalusikallisen salsaa ja lisäämällä sitä, mikäli haluat tulisempaa. Sekoita ranskankermaan korianteri ja limetin mehu. Kumoa tarjoilukulhoon ja laita jääkaappiin odottamaan ruoan valmistumista.

Jalapeno-tomaattisalaatti

4         tomaattia kuutioituina
1         pieni sipuli silputtuna
2 rkl   Indian jalapenoja hienonnettuina
0,5 dl korianteria hienonnettuna
suolaa ja mustapippuria

Sekoita tomaatit, sipuli, jalapenot ja korianteri keskenään. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla.

****

Reseptit ovat osa Blogiringin ja Indianin yhteistyökampanjaa.

Yhteistyössä Indian