Kesän paras kesäkurpitsaresepti - mummon hölskykesäkurpitsat

Uskomattoman herkulliset hölskykesäkurpitsat ovat kesän hitti! Mummon hölskykesäkurpitsat ovat raikkaan herkullisia ja nopeita valmistaa. Kesäkurpitsasta on moneen, mutta siitä huolimatta joskus tuntuu kuin hyvät reseptit on jo moneen kertaan käytetty. Kesäkurpitsapuska tuottaa satoa hurjaa vauhtia, joten päätin kokeilla perinteistä hölskykurkkureseptiä kesäkurpitsaan. Se toimi mielettömän hyvin!

Ensin kokeilin siivuttamalla kesäkurpitsasta ohkaisia siivuja. Ne maistuivat ihanilta, mutta halusin niistä jotenkin kepeämpiä. Seuraavalla kerralla siivutin kesäkurpitsan juustohöylällä. Siivut olivat ohuen ohuita, kerrassaan ihania. Toimi mummon kurkkureseptissä unelmaisesti. Hölskytetyt kesäkurpitsat ovat kurkkua rapsakkaampia, joten meillä erittäin ohuet siivut selvisivät voittajiksi. Pienistä, näteistä kesäkurpitsoista saa juustohöylällä täydellisen kauniita, pyöreitä siivuja. Vähän isommista kesäkurpitsoista saa puolikuun mallisia siivuja. Isoimmat kesäkurpitsat voi halkaista pitusssunnassa ja poistaa siemenet keskeltä. Tämän jälkeen ne voi höylätä siivuiksi. Siivuja voi vuolla juustohöylällä myös pituussuunnassa, jolloin saa elegantteja pitkiä siivuja. Niillä on hauska koristella annos tai lisätä salaattiin.

Olen tehnyt mummon kesäkurpitsoja sekä nättiin lasipurkkiin että isompaan muoviseen rasiaan. Ei ole väliä missä purkissa kesäkurkkuja valmistaa, kunhan siinä on kansi. Itse pyrin tekemään lasipurkkiin, mutta toisinaan isompi kesäkurpitsa ei ole mahtunut mökillä oleviin lasipurkkeihin. Lasipurkit ovat mielestäni nättejä sellaisenaan, joten niissä voi ilolla kesäkurpitsan laittaa tarjolle.

Mummon kesäkurpitsat ovat meidän perheen suosikkikasvislisuke tänä kesänä. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Perinteiset hölsykurkut tehdään väkiviinaetikkaan, mutta olen ihastunut käyttämään vaaleaa balsamicoa kesäkurpitsan kanssa. Jos käytät väkiviinaetikkaa, sitä tulee käyttää puolet vähemmän kuin vaaleaa balsamicoa. Kannattaa myös kokeilla oman lempietikan kanssa. Tillin sijaan voi käyttää myös muita yrttejä kuten korianteria, silopersiljaa tai ruohosipulia. Yrtin voi valita sopimaan tarjoiltavan ruoan makumaailmasta. Lisäksi voi kevyesti rouhia pintaan myös rosee- tai viherpippuria. Perusreseptiä on helppo tuunailla. Meillä tosin hölskykesäkurpitsaa on syöty sellaisenaan perusreseptillä valmistettuna lähes kaiken kesäruoan kanssa.

Mummon hölskykesäkurpitsat

1       kesäkurpitsa
2 rkl vaaleaa balsamicoa
1 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
1-2 rkl tilliä hienonnettuna

Siivuta kesäkurpitsa juustohöylällä ohuiksi siivuiksi suoraan purkkiin. Mittaa joukkoon loput ainekset. Laita kansi purkkiin ja hölskytä reilusti ainekset sekaisin. Laita purkki jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. Hölskäytä purkkia vielä kertaalleen ottaessasi sen tarjolle.

Mummon hölskytetyt kesäkurpitsat maistuvat myös leivällä!

Grillattua maminhaa ja grillikoulua

Grillattu maminha on mielettömän mehukas ja maukas etelä-amerikkalaisittain leikattu rotukarjan lihanosa. Yhdysvalloissa suositun maminhan nimi on tri-tip. Aivan ihana, uusi tuttavuus minulle, johon muiden lihojen lisäksi pääsin tutustumaan Familian kesäisessä grillauskoulussa. Mökillä grillasin maminhaa omalla mausteseoksella ryyditettynä ja siitä tuli uskomattoman hyvää.

Lähimpänä grilliä agnus maminhaa, sitten wagyuta, makusuolapurkit ja kokin oikealla puolella agnus entrecoteeta

Grillausvinkkien lisäksi grillauskoulussa kerrottiin lihan ominaisuuksista, lihan laatuun vaikuttavista asioista sekä ainutlaatuisista lihoista ympäri maailmaa. Ilta oli erittäin mielenkiintoinen ja mukava. Familia-perheen, suomalaisen perheyhtiön ja sen työntekijöiden lisäksi paikalla oli Weber-grilliesittelijä ja meitä bloggaajia. Voit käydä lukemassa muiden bloggaajien tarinoita Blogiringin kampanjasivuilta.

Agnus dry aged -entrecote on raakakypsytetty tavallista pidempään kuivariiputuksessa jolloin lihan maku tiivistyy. Tämä entrecote maustettiin vain ripottelemalla islantilaista Saltverkin Birch Smoked Salt –koivusavustettua suolaa sen pinnalle. Ihan käsittämättömän hyvää.

Taivaallinen tapas – ankanmaksatikkareita suklaalla ja aprikoosilla kuorrutettuina. Voiko olla ihanampaa suolaista makupalaa!

Jälkiruokana islantilaisella Saltverkin Licorice Salt -lakusuolalla maustettua grillattua mudcakea.

Kokki näytti meille, että leikatessa maminhaa pitää olla tarkkana lihassyiden suuntien suhteen.

Familian tuomat laatulihat saapuvat Suomeen ympäri maailman. Niitä löytää kaupoista tuoreena sekä pakasteina. Pakasteliha on näppärä vieminen mökille, koska sillä saa pidettyä muut ruoat kylminä. Melko kätevää!

Mökille päästyäni päätin kokeilla maminhaa oitis. En ollut varma onnistuisinko, erinomaisista neuvoista huolimatta, läheskään yhtä hyvin kuin Familian kokenut grillikokki. Ilta vierähti mökillä hyvin myöhäiseksi, koska odottelin mieheni saapumista paikalle. Grillasimme lopulta lähes yön hämäryydessä. Paisti onnistui ja pääsimme nälkäisinä nauttimaan siitä kesäyön pimeimpinä hetkinä. Paisti oli ihanaa, mutta kuvat pimeällä eivät ihan päässeet oikeuksiinsa. Ohjeen yllä on onnistunein kuva, josta onneksi näkee miten mehevää tämä upea liha on. Hassua ajatella, että tämä mahtava liha on kuitenkin vaatimattomasta osasta eläintä, mutta koska kyseessä on rotukarjaa, siitä tulee silti niin hyvää.

Lihan laatuun vaikuttavia tekijöitä

• Rotu – rotuominaisuudet, onko rotu kasvatettu liha- vai maitotuotantoon. Lihan tuotantoon tarkoitetuttu rotukarjan liha on mehevämpää, marmoroitua ja niiden kaikki osat ovat maukkaita. Vähemmän arvokkaista osistakin saa erinomaista ruokaa.  
• Ilmasto – pääseekö eläin ympäri vuoden ulos  ja syömään ruohoa vai syötetäänkö sille sisätiloissa rehua. Ruohoa syövistä ja vapaasti liikkuvista eläimistä tulee vähemmän stressaantuneita ja paremman makuisia.
• Lihan käsittelytapa –  lääkkeiden kuten antibioottien ja kasvuhormonien käyttö tai käyttämättömyys, ammattimaisesti ja stressittömästi hoidettu teurastus sekä lihan leikkaustyyli.

Joitain vinkkejä lihan grillaukseen

• Kannattaa panostaa laadukkaaseen lihaan.
• Ihanan ja helpon kuivamarinadin, rubin saa sekoittamalla paprikajauhetta, kuivattua korianteria ja suolaa. Kun lihan kuivamausteseos sisältää suolaa, kannattaa se hieroa lihan pintaan vasta vähän ennen grillausta. Suola poistaa muuten lihasta nesteitä ja lihasta tulee kuivaa.  
• Saat grillattua kivan ristikkokuvion lihan pintaan antamalla grilliritilöiden ensin tehdä yhdet viivat pintaan ja sen jälkeen kääntämällä lihaa 90° sivuttain. Lihaa ei muutenkaan kannata käännellä koko ajan, vaan antaa sen kypsyä paikoillaan, kunnes on aika kääntää toinen puoli paistumaan.
• Kun tuotteen grillausaika on yli 30 minuuttia, kannattaa grillata epäsuoralla grillausmenetelmällä, jotta liha kypyisi tasaisemmin. Lihaa ei tällöin tarvitse erikseen ruskistaa, vaan liha saa silti kauniin ruskean pinnan. Epäsuora grillaus tarkoittaa sitä, että lämpö ei tule suoraan lihan alta. Lämmönlähteet ovat tällöin lihan molemmin puolin. Epäsuora grillaus onnistuu niin hiili- kuin kaasugrillauksessa. Hiiligrillissä hiilet sijoitetaan grillin reunoille, jolloin lihan voi laittaa grilliin keskelle. Kaasugrillissä laitetaan reunimmaiset vastukset lämpenemään ja liha jälleen grilliin keskelle. 
• Kun tavoitteena on niin kutsuttu "low and slow" -menetelmä ja grillin lämpötila on noin 100–110°, kannattaa myös käyttää epäsuoraa grillausmenetelmää. 
• Lihan leikkaaminen grillauksen jälkeen on tärkein mureuden säilyttäjä. Kun siivuttaa lihaa hyvin huolellisesti poikittain lihasyihin nähden, siitä saa ihania, samettisen pehmeitä siivuja. Mikäli leikkaa osin tai täysin syiden suuntaisesti, sitä syödessä lihan pureskeleminen vaikeutuu.  

Grillattu maminha – tri-tip

noin 1 kg Familia maminha-paistia

kuivamauste

2 tl    paprikajauhetta

2 tl    suolaa

1 tl    savupaprikaa

1 tl    valkosipulijauhetta

1 tl    sipulijauhetta

1 tl    oreganoa

1 tl    mustapippuria

0,5 tl kanelia

Ota liha huoneenlämpöön tuntia ennen grillausta. Rasvakerrosta ei kannata poistaa, sillä rasva pitää lihan mehevänä ja yllättävää kyllä, maistuu myös hyvältä. Tässä vaiheessa on helppo tarkistaa lihassyiden suunnat myöhempää leikkaamista varten.

Sekoita mausteet keskenään. Hetkeä ennen grillausta hiero reilusti kuivamausteseosta lihan pintaan. Esilämmitä vain grillin kaksi uloimpaa vastusta, jotta voit grillata lihan epäsuorassa lämmössä. Laita lihalämpömittari lihan paksuimpaan kohtaan. Nosta liha aluksi rasvapuoli ylöspäin keskelle grilliä siten, että lämpöä tuottavat vastukset ovat lihan molemmin puolin. Grillaa lihaa lempeästi miedolla lämmöllä noin 40 minuuutin ajan, kunnes lihan lämpötila on 57 astetta. Ota liha grillistä ja laita folion sisään asettumaan noin 15 minuutin ajaksi.

Leikkaa lihasta poikkisyin ohuita siivuja. Huomioi, että maminhassa lihassyyt ovat kahteen suuntaan ja joudut vaihtamaan leikkaussuuntaa.

Vinkki:

Kuten paistit yleensä, maminhan siivut maistuvat kylmänä leivällä tai salaatissa.

*****

Yhteistyössä Blogiringin, Indiedaysin ja Familian kanssa

Katkarapu-makkaravartaat Sriracha-majoneesin kera

Grillatut katkarapu-makkaravartaat sopivat vähän hienompiin juhliin alku- tai pääruoksi. Tai sitten ihan vaan perheen iloksi kesäisen grillauksen yhteydessä. Niiden kanssa sopii ihanasti chilinen Sriracha-majoneesi, joka sekin on mahdottoman helppo valmistaa. Vartaisiin voi käyttää myös lyhyempiä varrastikkuja, jolloin niistä saa yksittäisiä makupaloja.

Olen mukana Makulihan ja Blogiringin kampanjassa, jossa grillataan makkaraa mahtavan makuisesti ja terveellisemmin. Kampanja sopii minulle mainiosti, sillä grillaaminen on mielestäni kertakaikkisen kivaa. Kotonakin grillaus sujuu paremmin kuin viime vuonna, koska ostimme hiljan uuden grillin. Jee! Blogiringin kampanjasivuilta löytyy muitakin kivoja ideoita makkaran grillaukseen.

Käytin vartaisiin Makulihan uutta Olivia Välimeren grillimakkaraa, joka Olivia Herkkunakin tapaan sisältää vain laadukasta suomalaista lihaa sekä oliiviöljyä. Ekstraneitsytoliiviöljy parantaa makkaran rasvakoostumusta ja mehevöittää sen makua. Lisäksi Olivia Välimeren grillimakkaran mausta löytää aurinkokuivattua tomaattia ja hienostuneita yrttejä. Erinomaista! Jouduin avaamaan kaksi pakettia grillimakkaroita, sillä vartaita kootessamme napostelimme liian monta "vinoon leikattua" makkarasiivua – tosiasiassa leikkaamisissa ei ollut mitään vikaa, mutta makkarapalat maistuivat meille liiankin hyvin. Välimeren mauilla varustetut sorjat makkarat sopivat oivasti katkarapujen kanssa. Lapset ahmivat myös vartaita ja kehuivat niitä kilvan! Itselleni tuli oikein hyvä mieli ja oli myös ihanaa tehdä hyvää ja näyttävän näköistä ruokaa.

Etsiessäni kaupasta Makulihan makkaroita törmäsin sattumalta tämän suomalaisen perheyrityksen palvelutiskille, jossa tarjolla oli kaikenlaisia makkaroita. Koska olin vähän nälissäni, ostin pienen pussillisen kuumia Puolukkaisia Pikkuryynäreitä. Nekin olivat törkeän hyviä. Minusta on mukavaa, kun Makulihan makkaroista löytyy herkullisella tavalla erilaisia tuotteita, joita muilta valmistajilta ei löydy. Maukasta elämää ei ole Makulihalle kuulemma vain tunnuslause, se on kaiken tekemisen perusta.

Vaikka vartaat kypsyvät todella nopeasti, tulee ruoka suunnitella ajoissa, sillä katkarapujen sulatus jääkaapissa kestää vuorokauden. Olen käyttänyt niin kuorittuja kuin kuorimattomia jättikatkarapuja. Jos katkaravut eivät ole kuorittuja, niiden parissa menee pieni hetki näperrellessä. Kuoritut katkaravut laitan kylmään veteen, jossa on muutama jääpala, jotta ne eivät pääse pilaantumaan. Kuivaamisen jälkeen ne marinoidaan. Makkarat ovat makoisia sellaisenaan, mutta katkaravut on kiva marinoida. Marinointi ei kestä pitkään, vain puoli tuntia. Sen jälkeen kootaan vartaat tilanteen mukaan sopivan pituisiin vartaisiin.

Ennen grillaamista katkarapujen tulee olla raakoja, sellaisia valjun värisiä, vähän läpikuultavan oloisia, eikä ollenkaan vaaleanpunaisia, koska valmiiksi kypsät ravut sitkistyisivät liian helposti. Raa'at katkaravut kypsyvät nopeasti ja makkara saa vähän väriä samanaikaisesti, parissa minuutissa puolta kohden. Katkaravut ovat kypsiä, kun ne ovat vaaleanpunaisia pinnalta ja valkeita sisältä. Niitä ei myöskään kannata paistaa liian pitkään, jotta ne eivät kuivahtaisi. Jättikatkarapujen sijaan voi käyttää myös pienempiä katkarapuja, kunhan ne ovat raakapakastettuja. Tällöin makkara- tai nakkisiivut ja katkaravut pujotellaan vuorotellen vartaisiin.

Makulihan Facebook-sivuilla voi seurata muun muassa ajatasaista tietoa yrityksen tuotteista ja muutenkin kuulumisista.

Makkaraa ja nakkeja voi grillata ihan perinteisesti sellaisenaan mahtavien lisukkeiden kera tai tehdä niitä minun laillani jotain muuta kuten näitä OliviaVälimeren grillimakkarasta tehtyjä rapu-nakkivartaita. Grillauskausi on parhaimmillaan – kertoisitko kommenteissa, onko sinulla muita kivoja ideoita makkaran grillaukseen?  Makulihalla on lisäksi kilpailu: inspiroidu Oliviasta ja voita yö kahdelle Långvikissa. Kannattaa käydä vilkaisemassa kisailusivua! Kilpailuaika päättyy 26.6.2016.

Sriracha-majoneesi on erittäin yksinkertainen valmistaa ja maistuu sopivasti chiliseltä majoneesilta. Jos on vähänkään arka tulisen maun suhteen, kannattaa Srirachaa lisätä vähän kerrallaan ja varmistaa itselle sopiva tulisuus. Meille reseptin mukainen määrä oli juuri täydellinen, mutta meillä syödään suhteellisen vahvoja makuja. Jos intoa löytyy, voi myös majoneesin tehdä myös itse.

Katkarapu-makkaravartaat Sriracha-majoneesin kera

240 g Olivia Välimeren grillimakkaraa tai Olivia Herkkunakkia
noin 350 g raakoja jättikatkarapuja*

marinadi katkaravuille:
0,5 dl oliiviöljyä
1        valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 rkl   sherryviinietikkaa tai balsamiviinietikkaa
1 rkl   savupaprikaa
0,5 tl  chilirouhetta
0,5 tl  sipulijauhetta
0,5 tl  oreganoa
0,5 tl  timjamia
ja mustapippuria

koristeluun:
silputtua ruohospulia

Sulata katkarapuja vuorokausi jääkaapissa. Kuori ja poista niistä suolet**. Kuivaa katkaravut talouspaperiin. Sekoita marinadin ainekset keskenään. Pyöräytä katkaravut marinadin joukkoon ja laita ne jääkaappiin marinoitumaan puoleksi tunniksi.

Laita puiset varrastikut likoamaan vähintään puoleksi tunniksi.

Leikkaa makkara reilun sentin paksuisiksi paloiksi. Kokoa vartaat laittamalla katkarapu makkaran ympärille ja pujottamalla vartaaseen siten, että katkaravun kumpikin pää on varrastettu. Pitkiin varrastikkuihin voi pujottaa useamman katkarapu-makkaraparin.

Grillaa vartaita yhteensä noin 4 minuutin ajan, kunnes katkaravut ovat kypsiä ja muuttuneet vaaleanpunaisiksi. Varo ylikypsentämästä katkarapuja. Saat grillistä juovan makkaranpalasiin painamalla niitä kevyesti grilliritilää vasten grillaamisen aikana. Ripottele pinnalle koristeeksi ruohosipulisilppua.

* Voit käyttää myös pienempiä raakoja katkarapuja grillaukseen. Tällöin makkarat ja katkaravut pujotellaan vuorotellen vartaisiin.

** Katkarapuja kuoriessa voit laittaa jo kuoritut katkaravut kulhoon, jossa on kylmää vettä ja muutama jääpala. Näin ne eivät pääse lämpenemään.

Sriracha-majoneesi

1 dl majoneesia
1 rkl Srirachaa
1tl    sitruunan tai limen mehua

Sekoita Sriracha ja sitruunan mehu majoneesiin. Tarkista maku. Tarjoa majoneesia katkarapu-makkaravartaiden kera.

Niin hyvää!

*****

"Yhteistyössä Makuliha"

Chilinen olutmarinadi porsaanlihalle

Chilinen olutmarinadi porsaanlihalle antaa kivasti potkua kesäisiin grillipihveihin. Jos vain mahdollista, lihan kannattaa antaa marinoitua yön yli. Jos et ole tottunut tuliseen chiliin, kannattaa sitä käyttää vain puolet ohjeen annoksesta. Jos toisaalta kaipaat miellyttävän, mutta miedon makuisen olutmarinadin possulle, kannattaa tarkistaa aikaisempi reseptini. Kumpikin kaljamarinadi sopii possunpihvien maustamiseen erinomaisesti. Muitakin marinadeja lihalle löytyy runsaasti täältä Hiidenuhman keittiössä -blogista.

Jos käyttämääsi possun lihassa on rasvareuna, siihen kannattaa tehdä muutama viilto, jolloin pihvit eivät kipristy paistaessa. Toisin sanon, kun ostan esimerkiksi porsaan ulkofileen kokonaisena, en poista sen pinnalla olevaa ohutta rasvakerrosta. Leikkaan fileestä siivut, painelen pihvejä vähän ohuemmiksi ja leikkaan muutaman viillon rasvareunaan. Nyt kuvissani on kasleria ja koska perheeni oli liian nälkäinen, en ennättänyt saada valokuvia kypsistä pihveistä. Saatte valokuvissa tyytyä krouvisti raakaan lihaan.

Vaikka porsaanlihaa ei syödä raakana, ei sitä kannata kypsentää rutikuivaksi. Porsaanliha on parhaimmillaan 65–71 asteisena eli lähes kypsänä tai kypsänä. Yksi blogin suosituimpia ohjeita on kokonaisena grillattu porsaan sisäfilee, jonka reseptissä on chilimarinadi possun lihalle. Olen jättänyt possun sisäfileen lähes kypsäksi eli juuri tuon 65 asteiseksi ja laittanut fileen grillauksen jälkeen folioon asettumaan. Tämä kypsyysaste on minusta kaikkein ihanin possulla. Grillauksen jälkeen kannattaa myös muistaa laittaa muutkin lihat hetkeksi, noin kymmeneksi minuutiksi folion sisään asettumaan. Lihat jälkikypsyvät juuri sopiviksi ja lihasnesteet pysyvät paremmin lihan sisällä, niitä leikatessa.

Chilinen olutmarinadi porsaanlihalle

500–800 g kasleria, talouskyljyksiä, porsaankyljyksiä, possun ulkofileepihvejä tai sisäfilettä

1 dl   olutta
1 dl   öljyä
4 rkl soijakastiketta
1 rkl inkivääriä raastettua
3      valkosipulinkynttä hienonnettuina
1 tl   chilirouhetta*

Sekoita marinadin ainekset kulhossa. Lisää liha marinadin joukkoon ja pyörittele lihaa marinadissa. Jätä liha marinoitumaan jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi, mieluiten yön yli. Ota lihat huoneenlämpöön puoli tuntia ennen grillaamista tai paistamista.

*Chilirouhe on melkoisen tulista, joten jos et ole tottunut tuliseen ruokaan, käytä vain 0,5 tl.

"Snickers"-jäätelökakku ilman jäätelökonetta

Kesän magein "Snickers"-jäätelökakku tehdään ilman jäätelökonetta. Se maistuu ihanasti suolapähkinöiltä ja makealta karamellilta. Se on lisäksi suklaapatukkaista esikuvaansa terveellisempi vaihtoehto, sillä se on maidoton, gluteeniton ja ilman valkoista sokeria. Kakku on makeutettu banaaneilla ja tuoreilla taateleilla eli niiden sisältämä sokeri hoitaa makeuden. Kuulostaa ehkä humpuukilta tai muuten vaan höynähtäneeltä, mutta lupaan ihanan ja täyteläisen jäätelökakkukokemuksen. Kannattaa kokeilla!

Reseptin löysin hiljan ilmestyneestä hyvän olon Jäätelökirjasta. Sain kirjan arvostelukappaleena ja olen ahminut kirjan toinen toistaan ihanampia reseptejä. Jäätelökirjan ovat kirjoittaneet Vanelja-ruokablogin Virpi Mikkonen ja Tuulia -hyvän olon ruokablogin Tuulia Talvio. Jäätelökirjan mukaan "Snickers"-kakku on Virpin lempijäätelö. Nyt se on myös minun lempparini!

Kuten jo alussa mainitsin jäätelökakun terveellisyydestä, koko kirjan teemana ihanien jäätelöiden lisäksi on maidottomuus, gluteenittomuus ja valkoisen sokerin käyttämättä jättäminen. Maidot jäätelöissä korvataan kasvikunnan tuotteilla kuten kookos- tai pähkinämaidoilla. Täyteläisyyttä syntyy muiden muassa banaaneilla ja avokadoilla. Tämä on vähän kuin taikaa, mutta todellakin toimii. Keittokirjan alkuosassa perehdytään terveellisempien "hyvisjäätelöiden" raaka-aineisiin.

Jäätelökirjassa on erinomaista tietoa jäätelön teosta jäätelökoneella tai ilman konetta. Jäätelön teosta on annettu erinomaisia ohjeita ja vinkkejä. Jäätelön tekeminen kotona onnistuu helposti ilman jäätelökonetta usealla erilaisella kirjassa esitetyllä tekniikalla. Jäätelökirja on tässä mielessä erinomainen jäätelön valmistuksen käsikirja. Kirja on nautittavan selkeä ja valokuvat kauniita. Jäätelöt on jaettu viiteen ryhmään: kermaiset jäätelöt, pikajäätelöt, mehujäät & sorbetit, pirtelöt ja jäätelökakut & -keksit. Tämän lisäksi kirjasta löytyy reseptit useille lisukkeille jäätelöannoksia varten kuten monenlaisia kastikkeita, jäätelövohvelit ja -kulhot. Huikean monipuolinen tutkielma kotijäätelön valmistukseen ja tarjollepanoon.  Suosittelen!

"Snickers"-jäätelökakku on riittoisa, sillä se on todella täyteläistä. Kannattaakin vihjaista nautiskelijoille, että ottavat ensin pienen siivun jäätelökakkua ja sen jälkeen lisää jos vielä jaksavat. Reseptissä neuvottiin käyttämään maapähkinöitä ja hienoa merisuolaa, mutta käytin itse suolapähkinöitä. Suolapähkinät eivät ehkä ole kaikkein terveellisin vaihtoehto, mutta minun teki niin mieli niitä, joten tein tämän vaihdoksen reseptiin. Karamellitäytteeseen olisi kuulunut käyttää 1,5 desilitraa kookosmaitoa, mutta siten täytteestä olisi mielestäni tullut liian paksua. Käytin lopulta 3 desilitraa kokoosmaitoa. Voi olla, että kookosmaitojen täyteläisyys vaihtelee. Kannattaa siksi lisätä kokoosmaitoa vähitellen.

Suklaakuorrute jäätyy ihanan rapeaksi sillä välin, kun jäätelökakku pehmenee jääkaapissa.

"Snickers"-jäätelökakku

10–12 henkilölle

jäätelö

3 kypsää banaania
1 tlk (400 ml) täysrasvaista kookosmaitoa (jäähdytetty yön yli jääkaapissa)
1,5 dl maapähkinävoita
1 tl     vaniljauutetta
tarvittaessa lisää makeutusta maun mukaan*

väliin:
1,5 dl  maapähkinöitä rouhittuna
0,25 tl hienoa merisuolaa
(tai 1,5 dl suolapähkinöitä)

karamellitäyte

10      tuoretta taatelia, kivet poistettuina**
1,5 dl maapähkinävoita
4 rkl   kylmäpuristettua kookosöljyä
1 tl     vaniljauutetta
hyppysellinen hienoa merisuolaa
2–3 dl kookosmaitoa

suklaakuorrutus

0,5 dl kaakaovoita
4 rkl  neitsytkookosöljyä
4 rkl  raakakaakaojauhetta tai makeuttamatonta kaakaota
hyppysellinen hienoa merisuolaa
tarvittaessa lisää makeutusta maun mukaan*

pinnalle:
maapähkinää tai suolapähkinää rouhittuna

lisäksi:
tehosekoitin
noin 9 x 19 cm leipä- tai kakkuvuoka

Jäätelön valmistus
Jos käytät silikonivuokaa, voitele se kylmäpuristetulla kookosöljyllä. Jos käytät jotain muuta vuokaa, vuoraa se leivinpaperilla tai kelmulla.

Laita banaanit, kookosmaito (valkoinen osa ja liemi), maapähkinävoi ja vaniljauute tehosekoittimeen. Soseuta ne tasaiseksi massaksi. Tarkista maku ja makeuta tarvittaessa. Kaada massa vuokaan. Ripottele jäätelömassan päälle rouhitut maapähkinät ja merisuola. Laita vuoka pakastimeen.

Huuhtele ja kuivaa tehosekoitin ja valmista karamellitäyte.

Karamellitäytteen valmistus
Laita kivettömät taatelit, maapähkinävoi, kookosöljy, vaniljauute ja merisuola tehosekoittimeen. Soseuta tasaiseksi. Lisää kookosmaitoa vähitellen sen verran, että saat täytteestä paksun kastikkeen.

Ota jäätelövuoka pakastimesta ja levitä puolet karamellitäytteestä jäätelömassan päälle. Pakasta jäätelöä vielä noin kolme tuntia, kunnes jäätelö on kiinteää.

Suklaakuorrutteen valmistus
Sulata kaakaovoi ja kookosöljy kattilassa matalalla lämmöllä tai vesihauteessa. Lisää kaakao ja suola. Sekoita tasaiseksi seokseksi. Makeuta tarvittaessa. Anna hieman jäähtyä, muttei liikaa, jottei se ala jähmettyä.

Jäätelökakun kokoaminen
Kun jäätelö on jähmettynyt, ota vuoka pakastimesta. Ota jäätelökakku pois vuoasta ja aseta se tarjoiluvadille. Kaada loput karamellitäytteestä kakun päälle, siten että sitä valuu hieman reunojen yli. Kaada suklaakuorrute karamellitäytteen päälle ja anna sen valua reunojen yli. Ripottele kakun päälle rouhittuja maapähkinöitä. Anna jäätelökakun hieman sulaa jääkaapissa ennen tarjoilua.


*Reseptissä ehdotetaan luomuhunajaa tai kookossiirappia, itse käyttäisin tomuerytritolia tai steviaa. Minusta kakusta tuli juuri sopivan makuinen ja makea ilman ylimääräistä makeutusta, mutta makeutus kannattaa toteuttaa omien mieltymysten mukaisesti.

**Tuoreita taateleita löytää ainakin isommista marketeista hedelmäosastolta, viileähyllyistä sekä osasta luontaistuotekauppoja. Jos et löydä tuoreita taateleita, voit käyttää kuivattuja taateleita, mutta niitä pitää liottaa puolesta tunnista kahteen tuntiin.

*****

Keittokirja on saatu arvostelukappaleena.

Vuohenputkipestolla kuorrutettu hauki

Sitruunainen vuohenputkipesto maustaa kevään ja kesän uunihauen. Hauki on mainio arkiruoka ja vuohenputkea löytyy lähes joka paikasta. Vuohenputkea ei tarvita kuin pieni nippu, joten ne poimii nopeasti kotiin tullessa.

Vuohenputkesta kannattaa kerätä pienet, suloiset babyvuohenputket, koska ne ovat vuohenputkea parhaimmillaan. Minun on ollut vähän vaikea liikkua leikkauksen jälkeen, mutta vähitellen kävely on helpompaa ja olen päässyt poimimaan vuohenputkea omalta pihalta. Meillä on osin metsäinen piha ja sieltä löytyy jonkin verran ihanaa hortaa. Vuohenputki herättääkin ristiriitaisia tunteita. Villiyrttinä se ilahduttaa, mutta kukkapenkisssä se ärsyttää. Kuten yleensäkin, syötäviä villiyrttejä ei kannata keräillä alle 50 metrin päästä ajoteistä.  

Tein aikaisemmin keväällä tillipestolla kuorrutettua haukea. Vuohenputkpestolla kuorrutetun hauen resepti on lähes samanlainen, mutta pesto on vaihtunut tillistä vuohenputkeen. Olen lisäksi maustanut peston sitruunan mehulla, jolloin se toimii kalan kanssa ihanasti. Pesto on ohjeessa hyvin tanakka, koska se sopii tällöin kuorruttamiseen. Vuohenputkipestoa voi notkistaa lisäämällä öljyä, mikäli käyttää sitä johonkin muuhun. 

Haukifileestä kannattaa leikata kalan keskiviivan yläpuolella sijaitseva y-ruotorivi. Näin hauki on ruodoton ja helppo syötävä kaikille. Sillä sipuli -blogissa löytyy video haukifileen y-ruodon poistamiseen.

Kannattaa tulla blogiin vielä loppuviikosta, koska olen kirjoittamassa postausta ihanasta "Snickers"-jäätelökakusta ja jäätelökirjan kirja-arvostelun.

Jos et käytä pestoa heti, kaada sen pinnalle hieman öljyä, jolloin se säilyy paremmin.

Vuohenputkipestolla kuorrutettu hauki

500–800 g haukifileitä
suolaa mustapippuria

Sitruunalla maustettu vuohenputkipesto

0,5 l     vuohenputkea
1 dl      hyvää oliivi- tai rypsiöljyä (tarvittaessa enemmän)0,75 dl auringonkukan- tai pinjansiemeniä
2           valkosipulinkynttä hienonnettuina
1 dl       parmesaania raastettuna
2-3 rkl sitruunan mehua
suolaa ja mustapippuria

Pesto:
Mittaa vuohenputki, öljy, auringonkukansiemenet ja valkosipuli korkealaitainen kulhoon ja soseuta ne sauvasekoittimella tahnaksi. Sekoita parmesaani pestoon. Mausta pesto sitruunan mehulla, suolalla ja mustapippurilla. Tarkista ihana maku.

Kuorrutettu uunihauki:
Poista hauesta y-ruodot. Laita kala leivinpaperilla vuoratulle pellille. Mausta kala suolalla ja pippurilla. Sekoita pestoon sitruunan mehu. Levitä pesto hauen päälle.* Paista kalaa 200 asteisessa uunissa 15–30 minuuttia.

*Peston levittäminen onnistuu helposti taputtelemalla joko öljyllä kostutetuin käsin tai kelmun avulla.

Grillatut tai uunissa paistetut italialaisittain täytetyt portobello-sienet

Pestolla, paahdetulla paprikalla ja mozzarellalla täytetyt portobello-sienet kypsyvät ihaniksi grillissä tai uunissa. Balsamico-oliiviöljymarinadi antaa vielä lisämakua sienille. Huikean hyvää alkuruoaksi, lounaaksi salaatin kera tai lisukkeeksi päivälliselle.

Olen tänä keväänä käynyt useilla työväenopiston ruokakurssilla. Tämäkin resepti on sieltä poimittu, pienin tarkennuksin olen reseptiä muovannut. Minun piti laittaa resepti jakoon jo aikaisemmin, mutta päästyäni jalkaleikkaukseen, en olekaan pystynyt makuultani postauksia kirjoittamaan. Edelleen kuljen kyynersauvojen varassa, enkä juurikaan laita ruokaa – mieheni luovuus on päässyt valloilleen. Meillä on siten grillattu melko paljon lihaa, lihaa ja lihaa sekä vähän kalaakin. Nyt pystyn jo istumaan vähän pidempiä aikoja, joten kirjoittaminen on jälleen mahdollista. Nopeita ruokia alan kohtapuolin keitellä, jolloin minun ei tarvitse seisoa pitkään yhden jalan varassa. Maltan tuskin odottaa, että pääsen pihalle keräämään hortaa, jota meidän pihalta löytyy runsaasti. Mieheni vahvuus keväällä ja kesällä ovat lihan ja kalan grillaus sekä savustus ja minä tuon siihen mukaan muiden muassa raikkaat, itse tehdyt vinegretit, marinadit, kasvikset ja villivihannekset.

Portobellot ovat isoksi kasvaneita tummia herkkusieniä. Ne ovat mahtavan makuisia ja ne kutistuvat kypsyessä vähemmän kuin vaaleat herkkusienet. Luin eräästä kasvisten grillauskirjasta, että [herkku]sienet kannattaisi kevyesti keittää ennen grillausta, jolloin ne olisivat kokonaan kypsiä grillauksen jälkeen. Kokeilin keittämistä kahdella portobellolla ja loput jätin ryöppäämättä. Minun kokemukseni oli, että näistä aluksi ryöpätyt ja sen jälkeen grillatuista sienistä tuli ärsyttävän lötköjä ja vetisiä. Tämän reseptin yksi juju on sienten kevyt marinointi ennen grillausta. Ne sienet, jotka ryöppäsin, eivät enää imeneet marinointilientä kuten tuoreet sienet tekivät. En siten suosittele sienten ryöppäystä ainakaan tämän reseptin puitteissa.

Portobellot saavat ihanaa makua marinointiliemestä. Reilu puolet liemestä käytetään marinointiin ja loput valutetaan täytettyjen sienten päälle ennen grillausta. Täyte sinällään on todella ihanaa! Grillissä tai uunissa paahdettu paprika, itse tehty pesto, oliivit, sienten jalkasilppu ja mozzarellakuutiot yhdistettyinä on yksinkertaisesti huikean hyvää. Kannattaa kokeilla! Kurssilla pilkoin mozzarella melko pieneksi silpuksi, kotona jätin vähän isommiksi, sokeripalan kokoisiksi kuutioiksi. Mielestäni mozzarella toimi täytteessä paremmin hienompana, mutta turha ottaa tästä stressiä, koska täytetyistä sienistä tulee joka tapauksessa erinomaisia.

Pestoiset portobello-sienet mozzarellan ja paahdetun paprikan kanssa

4-6 portobello-sientä tai useita isolakkisia herkkusieniä

täyte:
2    mozzarella-palloa
1    punainen paprika
0,75-1 dl mustia oliiveja siivutettuina
      pestoa (ohje alla)
      suolaa ja mustapippuria

marinadi:
1,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl balsamiviinietikkaa

koristeluun:
muutama yrtinlehti (samoja kuin pestossa)

Pyyhi sienet tarpeen mukaan puhtaiksi mullasta. Poista sienistä jalka ja pilko ne pieneksi silpuksi. Laita sienet heltat ylöspäin laakealle stialle tai leivinpaperilla vuoratulle pellille. Pyyhkäise sienten lakkeja pinnalta (nyt alapuolella) oliiviöljyllä. Sekoita marinadi oliiviöljystä ja balsamiviinietikasta. Lusikoi puolet marinadista lakkien sisään. Säästä loput marinadista. Anna sienien maustua puoli tuntia.

Halkaise paprika pituussuunnassa. Poista paprikasta siemenet ja kanta. Laita paprika grilliin kuoripuoli alaspäin tai 275 asteiseen uuniin kuoripuoli ylöspäin. Paahda paprikaa, kunnes sen pinta on tummunut. Laita paprikat 10 minuutin ajaksi syvälle lautaselle kelmun alle. Poista niistä kuoret. Pilko paprikat pieniksi kuutioiksi. Tee tässä välissä pesto alla olevan ohjeen mukaan.

Kuutioi mozzarellat hyvin pieniksi paloiksi ja kumoa kulhoon. Lisää joukkoon paprikakuutiot, sienen jalkakuutiot, oliiviviipaleet ja pestoa. Voit halutessasi laittaa kaiken peston. Sekoita ainekset kunnolla. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Tarkista ihana maku!

Lusikoi täyte sienten lakkeihin. Lusikoi loppu marinadi täytteiden päälle.

Grillaa sieniä kunnes juusto on sulanut kunnolla. Jos grillaat sienet uunissa, käytä uunin grillivastuksia kypsenemiseen. Koristele ennen tarjoilua yrtinlehdillä.

Yrttipesto

2,5 dl   yrttejä; basilikaa, persiljaa, timjamia ja/tai oreganoa
2          valkosipulinkynttä hienonnettuina
1 dl      oliiviöljyä
0,75 dl auringonkukan-  tai pinjansiemeniä
1 dl      parmesaania raasteena
suolaa ja mustapippuria

Mittaa kulhoon yrtit, valkosipuli, oliiviöljy ja auringonkukansiemenet. Hienonna ne sauvasekoittajalla soseeksi. Sekoita joukkoon lopuksi parmesaani ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

Vasikanpaistia tonnikalakastikkeella Palais Cerequion tapaan – Vitello tonnato

Vitello tonnato, vasikanpaisti tonnikalakastikkeella on lähtöisin Luoteis-Italian Piemontesta. Tätä kylmänä tarjottavaa klassikoa tarjotaan yleensä kesällä joko pääruokana tai juhlavana alkuruokana. Vitello tonnato sopii juhliin erinonomaisesti, sillä sen voi valmistaa etukäteen vaikkapa edellisenä päivänä ja koota juuri ennen tarjoilua. Lisäksi kylmä ruoka sopii ihanasti nautittavaksi kuumana päivänä!

Vuosi sitten elokuussa pääsin pienen italialaisen Palas Cerequion kokkikouluun La Morrassa. Me onnekkaat kymmenen kokkikoululaista pääsimme valmistamaan ruoat kaksikymmenpäiselle seurueellemme. Lupasin laittaa kokkikoulun reseptit blogiini suhteellisen pian matkamme jälkeen. Tämä resepti on kuitenkin antanut odottaa itseään, koska tuskailin jonkin verran lihan kypsentämisen suhteen. Miten toteuttaa resepti kotikeittiössä, kun ravintolan keittiössä kypsensimme sen höyryuunissa? Perinteisesti vitello tonnato on kypsennetty keittämällä, mutta tähän perinteeseen on sisältynyt entisaikaan lihan kypsentäminen täysin kypsäksi. Tämän päivän keittiössä liha kypsennetään siten, että se jää meheväksi ja heleän vaaleanpunaiseksi keskeltä. Onneksi sain apua tyttäreni ihanalta kotitalousopettajalta, joka kannusti tekemään ruoan ja vahvisti ajatukseni, että lihaan laitetaan lihalämpömittari myös keittäessä sitä. Pelkäsin näet, että lämpömittari ottaisi lämmön kiehuvasta liemestä. Uskoisin, että pitää kuitenkin varoa, ettei mittari osu kattilaan, jottei se anna väärää tietoa. Minua saa asiassa opastaa, kenellä varmaa tietoa asiasta on.

Lounas Aronassa

La Morrassa meitä oli iso seurue juhlistamassa ystävämme merkkipäivää. Saavuimme sinne hieman eri aikoihin ja koska majapaikat olivat pienehköjä, asuimme useammassa eri majatalossa. Vietimme ensimmäisen päivän kahdestaan mieheni kanssa. Milanon lentokentältä vuokrasimme auton, jolla ajelimme hieman kiertotietä La Morraan kauniista maisemista nauttien. Matkan varrella käväisimme lounaalla Aronassa, Maggiore-järven rannalla. Huikean herkullisia, paikallisia leikkeleitä ja juustoja oli tarjolla Piemontessa lähes jokaisessa ravintolassa. Kuten myös vitello tonnatoa. Ihana gourmet-matka Italiaan!

Ensimmäisenä iltana La Morrassa kävimme kahdestaan mieheni kanssa ravintolassa herkuttelemassa vitello tonnatolla.

Nyt on vasikanpaisti keitetty täällä Suomessakin ja lapsetkin ihastuivat siihen täysin. Minulla oli valtaisa paisti, lähes kaksi kiloa, joten sitä jäi yhdeltä aterialta perheen kesken yli. Meillä syötiin seuraavanakin päivänä vasikanpaistia. Nautiskelimme sitä edelleen kylmänä herkkuna, mutta toiselle lapselleni paistoin nopeasti lämpöä pikkupihveihin. Nämä lämmitetyt pihvit pysyivät sisältä vaaleanpunaisina ja olivat todella herkullisia. Lopun lihan laitoin kokonaisena pakastimeen.

Kypsensin lihan 68 asteiseksi laittamalla isoimpaan lihapalaan digitaalisen lämpömittarin. Lähes kypsää vasikanpaistista saa 75 asteisena. Jännitin etukäteen, saanko lihoista tasalaatuisia, kun lihapaloja oli useita. Homma onnistui. Kaikki lihapalat olivat meheviä ja medium-rarea tai mediumia kypsyydeltään. Kannattaa kokeilla – meillä tätä tehdään jälleen, kun löydän taas sopivan hintaista vasikanpaistia.

Yleensä vitello tonnato leikataan hyvin ohuiksi siivuiksi yhdestä kokonaisesta paistista, mutta opettajamme kokkikoulussa valmisti sen hieman eri tapaan. Paistit leikattiin useammaksi pötköksi, jotka kypsennettyinä leikattiinkin parin sentin paksuisiksi pikkupihveiksi. Mehevä tapa tehdä vitello tonnatoa. Tämän reseptin voi siis totetuttaa kypsentämällä kokonaisen paistin viiniliemessä ja siivuttamalla se mahdollisimman ohuiksi siivuksi. Leikatut lihapötköt kypsyvät suhteellisen nopeasti, mutta kokonaisen paisti kypsyminen voi kestää tunnin. Kummallakin tavalla tehty annos maistuu yhtä hyvältä!

Käytin reseptissä kaksi kokonaista keitettyä kananmunaa sekä lisäksi yhden kovaksi keitetyn kananmunan keltuaisen. Kastike ei merkittävästi muutu, mikäli käyttääkin kolme keitettyä kananmunaa. Kokeilin kastikkeen tekoa monitoimikoneella ja tehosekoittimella. Minun, ei kovin tehokas monitoimikone jätti kastikkeen enemmän rakeiseksi kuin tehosekoittimen tuottama samettinen kastike. Maussa ei tietenkään ollut eroa, vain rakenteessa. Ei sinänsä suurta merkitystä. Itse pidin erittäin tehokkaan tehosekoittimeni tuotoksesta hieman enemmän.

Kokkikoulun muita reseptejä ovat ragu salsiccia-makkarasta ja itse tehty munapasta.

Vasikanpaistia tonnikalakastikkeella – Vitello tonnato

1–2 kg vasikan paistia

viiniliemi:
kylmää vettä
0,5 l   valkoviiniä
2–3    oksaa rosmariinia
0,5 dl salviaa kevyesti silputtuna
1–2    sellerinvartta pilkottuina
2        valkosipulia siivuina
2        laakerinlehteä
suola ja mustapippuria tai valkopippuri

Huuhtele ja kuivaa paisti. Poista lihasta kalvot. Leikkaa paistista pitkittäisuuntaisesti kahdesta neljään läpimitaltaan noin viiden sentin paksuisia pötköä. Ruskista paloja kevyesti oliiviöljyssä. Laita yhteen lihapalaan pitkittäissuunnassa, sen paksuimpaan kohtaan lihalämpömittari. Ladot lihat isoon kattilaan. Kaada lihojen päälle viini ja vettä sen verran, että lihat peittyvät. Lisää joukkoon loput ainekset. Keitä lihoja kunnes niiden lämpötila on 68–70 astetta. Nosta lihat liemestä, laita folion sisään ja anna jäähtyä. Kun ne ovat huoneenlämpöisiä, laita ne jääkaappiin kylmenemään.

Tonnikalakastike

2        kovaksi keitettyä kananmunaa sekä yksi keltuainen (myös kovaksi keitetty)
1 prk tonnikalaa öljyssä, valutettuna
5       isoa kaprista (30 g), poista varret
3       anjovista*
2 tl    punaviiniä
1,5 tl valkoviinietikkaa
1 dl   oliiviöljyä

koristeeksi:
anjovis* ja iso varrellinen kapris annosta kohden
sormisuolaa
oliiviöljyä

*suolaan ja öljyyn säilöttyä aitoa anjovista eli sardellia

Mittaa kaikki kastikkeen ainekset tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen, jossa on leikkuuterä. Surauta ainekset tasaiseksi tahnaksi. Jos tahna on liian paksua, lisää öljyä vähän lisää. Tarkista maku. Laita jääkaappiin kylmenemään.

Kokoa annos laittamalla reilu sipaisu kastiketta jokaiselle annoslautaselle. Lisää jäljelle jääneen kastikkeen joukkoon hieman kylmää vettä ja sekoita tasaiseksi. Leikkaa paistista joko erittäin ohuita tai parin sentin paksuisia siivuja. Asettele siivuja lautaselle osin kastiketilkan päälle. Laita uusi, reilu sipaisu ohennettua kastiketta paistisiivujen toiselle sivulle. Korista annokset karpiksilla ja anjoviksilla. Ripottele lihan päälle sormisuolaa. Tiputtele oliiviöljyä pisaroina annoksen ympärille. Vitello tonnato tarjoillaan kylmänä. Jos kastiketta jää yli, voi myös sen laittaa tarjolle.

Kokkikoulun alkuperäinen resepti

vasikan paistia, monta kiloa
suolaa
kelmua
vakuumi
kypsennysaika: 1 tunti, lihan lämpötila 68 astetta, vakuumissa höyryuunissa

Huuhtele ja kuivaa paisti. Poista lihasta kalvot. Leikkaa paistista pitkittäisuunntaisesti läpimitaltaan noin viiden sentin paksuisia pötköjä. Ripottele lihoille suolaa. Kääri lihat erikseen kelmuihin. Laita muutama lihapötkö samaan vakuumiin. Laita kaikki vakuumissa olevat lihat höyryuuniin ja kypsennä noin tunti, kunnes liha on 68 asteista. Ota uunista, anna jäähtyä ja laita (pikakylmennys)jääkaappiin viilentymään.

tonnikalakastike 10:lle (teimme tämän tuplana)
5            kovaksi keitettyä kananmunaa
2 prk      tonnikalaa öljyssä, valutettuna
5            anjovista*
60 g       isoja kapriksia, poista varret
1,5–2 dl oliiviöljyä
1 rkl       punaviiniä
1 rkl       valkoviinietikkaa

koristeeksi:
anjovis* ja iso varrellinen kapris annosta kohden
sormisuolaa
oliiviöljyä

*suolaan ja öljyyn säilöttyä aitoa anjovista eli sardellia

Mittaa kaikki kastikkeen ainekset tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen, jossa on leikkuuterä. Surauta ainekset tasaiseksi tahnaksi. Jos tahna on liian paksua, lisää öljyä vähän lisää. Tarkista maku. Laita jääkaappiin kylmenemään.

Keittiössä puuhastelu on hyvin raskasta, joten on tärkeää pitää itsestään huolta. Nauti siis rauhassa lasillinen viileää valkoviiniä. Jatka tämän jälkeen annosten kokoamista.

Kokoa annos laittamalla reilu sipaisu kastiketta jokaiselle annoslautaselle. Lisää jäljelle jääneen kastikkeen joukkoon hieman kylmää vettä ja sekoita tasaiseksi. Leikkaa paistista parin sentin paksuisia siivuja. Asettele siivuja lautaselle osin kastiketilkan päälle. Laita uusi, reilu sipaisu ohennettua kastiketta paistisiivujen toiselle sivulle. Korista annokset karpiksella ja anjoviksella. Ripottele lihan päälle sormisuolaa. Tiputtele oliiviöljyä pisaroina annoksen ympärille. Vitello tonnato tarjoillaan kylmänä (tai huoneenlämpöisenä).

Nauti rauhassa toinen lasillinen viileää valkoviiniä ja ihaile hienoa aikaansaannostasi. Siivoa keittiö ja kiitä opettajaa.

Jälkikirjoitus
Ensimmäinen valokuva vitello tonnatosta ja samasta annoksesta otettu reseptikuva ovat täällä kotona uudella kännykälläni otettuja. Loput valokuvat ovat ikivanhalla kännykällä aikaansaatuja tarkentamattomia ja heppoisia otoksia reissultamme.