tiistai 10. syyskuuta 2013

Kanttarelli-parmesaanipiirakka


"Etkö teekkään kanttarellikastiketta?" kysyi mieheni nähdessään minut touhuamassa piirakan valmistamisen parissa. "Kyllä nuo paistetut kanttarellit tuoksuvat ihanilta", totesi hän lähes samaan hengenvetoon. Reilun puolen tunnin kuluttua tästä, omaksi onnekseen, hän huokaisi piirakkaa syödessään ja mumisi: "onpa hyvää!" Niin onkin ;)

Suunnitellessani tätä reseptiä mietin, että kanttarellit ja ilmakuivattu kinkku ovat erinomainen makupari. Ja samalla sekunilla irvistin sanaa "makupari" – sehän on sangen ärsyttävä sana, jota käytetään kaiken sortin kilpailuissa, joissa keksitään sopivia kahden ainesosan makuyhdistelmiä. Huh! Anteeksi pinkeyteni. Olen ollut muutaman päivän ihan järjettömän takakireä, koska olen joutunut pitämään lapseni puolta leijonaäidin lailla ja kaiken lisäksi nukkunut huonosti. Noh, nyt hengittelen rauhallisesti ja mietin mukavia asioita, kuten herkullista kanttarelli-parmesaanipiirakkaa ja rakkaita lapsiani. Kanttarellit, ilmakuivattu kinkku ja parmesaani ovat piirakan keskeiset täytteet. Minulle ne ovat ihan parhautta. Muna-kerma on sopivan täyteläinen kumppani näille täytteille. Maustaessa täytettä suolalla ja pippurilla tulee muistaa, että parmesaani ja kinkku ovat hyvin suolaisia. Malttia tarvitaan, mutta ilman en kuitenkaan piirakkaa jättäisi.

Piirakan pohjana voi paistaa mitä hyvänsä suolaista piirastaikinaa. Tällä kertaa käyttämäni pohja on sama kuin juustopiirakassa, mutta esimerkiksi ruis-rahkavoitaikina sopii kanttarellipiirakkaan oivasti. Piirakkapohjan tosin paistoin nyt kokonaan folion sisällä, koska halusin säilyttää piirakan reunat sopivan vaaleina. Tosin taitteilin reunoista tuplapaksut – ihan turhaan. Tasapaksu pohja ja reunat ovat parempi yhdistelmä. Seesaminsiemenet näyttävät kivoilta piirakan reunoilla ja maistuvat mukavalle. Osa niistä jää vuoan pohjalle, mutta paljon tulee pohjan mukana. Tietenkin, jos seesaminsiemenistä ei tykkää, voi ne jättää kokonaan pois ja silti saa hirmuisan herkullista piirakkaa.


Kanttarelli-parmesaanipiirakka

pohja:
3 dl    mantelijauhoja
1 tl     psylliumia
0,5 tl  suolaa
125 g voita paloiteltuna
1        kananmuna

vuokaan:
voita
seesaminsiemeniä (mielellään kuorellisia)

täyte:
300 g kanttarelleja hienonnettuna (noin 1 litra)
50 g   parmesaania raasteena (noin 2 dl)
3        siivua ilmakuivattua kinkkua tai paistettua pekonia siivutettuina
1        sipuli silputtuna
1        valkosipulinkynsi silputtuna
0,5 dl timjamia, persiljaa tai lipstikkaa
suolaa ja mustapippuria

muna-kerma:
2 dl kermaa
2     kananmunaa

Mittaa mantelijauhot, psyllium ja suola monitoimikoneen ja surauta ne leikkuterällä sekaisin. Lisää voi joukkoon ja surauttele voi sekaisin jauhoihin. Voit myös nyppiä voin jauhojen joukkoon käsin. Lisää kananmuna ja surauta se taikinaan. Voitele vuoka ja leivitä se seesaminsiemenillä. Tee taikinasta pallo ja painele sitä voipaperin päällä linttaan. Ota toinen voipaperi, jonka laitat taikinan päälle. Kauli taikina muutaman sentin vuokaa isommaksi. Poista päällimmäinen voipaperi, kumoa taikinalevy vuokaan. Painele taikinalevy varovaisesti vuoan pohjalle ja reunoille, tasoittele reunat nätisti. Laita taikinavuoan päälle folio ja nosta se jääkaappiin puoleksi tunniksi kylmenemään. Pidä folio pohjan päällä ja paista sitä 225 asteessa 10 minuuttia. Pohja jää aivan vaaleaksi, mutta pääsee sopivasti kuumenemaan vuoan kanssa.

Kuumenna pannulla rasva ja lisää kanttarellit. Paista kanttarelleja noin viisi minuuttia, jonka jälkeen lisää sipuli ja valkosipuli niiden joukkoon. Paista vielä kaksi minuuttia, kunnes sipulit ovat kuullottuneet. Kumoa paistetut kanttarellit kulhoon. Anna niiden hieman jäähtyä.

Sekoita kananmunat ja kerma keskenään. Sekoita ilmakuivattu kinkku, muna-kerma, parmesaani ja timjami kanttarellien joukkoon. Mausta varovaisesti suolalla ja pippurilla. Kumoa esikypsennetyn pohjan päälle. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia. Laita folio piirakan päälle loppuvaiheessa paistamista, ettei sen pinta tai reunat tummu liikaa. Anna piirakan asetettua paistamisen jälkeen 10 minuutin ajan ja tarjoa se lämpimänä. Piirakan voi tarjota myös kylmänä.

8 kommenttia:

  1. Onpas kätevän kuuloinen gluteeniton piiraspohja. Psylliumia ei taida olla kaapissa, eikä kyllä kantarellejakaan... Ehkä tänään metsaretkeltä löytyisi muutama. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Psyllium on oiva tuote, jota pyrin pitämään aina kuiva-ainekaapissa. Kanttarellit ovat sen sijaan haaste tänä syksynä. Piirakkaan jouduin turvautumaan kaupan sieniin, mutta annoskuvan koristeeksi laittamani pienet, pirpanaiset kanttarellit ovat itse poimimiani :)

      Poista
  2. Oi nam. :) Se mitä sanoit tämän piirakan makuyhdistelmistä on kyllä aivan totta. Leivoin itsekin elokuun alkupuolella kanttarelli-kinkku-pekonipiirakkaa vieraille, ja se maistui todella hyvin. Parmesaani kuullostaa myös erinomaiselta lisältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, parmesaani sopi täytteeseen hirmuisan hyvin :)

      Poista
  3. Omnomnom, kuten meidän teini sanoisi! Aikuisten kielellä: herkullisen näköistä.

    VastaaPoista
  4. Kokeilin tätä piirakkaa lauantaina pienillä muutoksilla ja oli ihan järjettömän hyvää! Jauhoina käytin 2 dl mantelijauhoja ja 1 dl ruisjauhoja, jätin kinkun/pekonin pois (ukko kun on kasvissyöjä). Kiitos reseptistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krista :) Ruisjauhot sopivat varmasti pohjataikinaan, nam. Tosi hyvä muutos! Mukava kuulla, että resepti taipuu helposti kasvissyöjälle sopivaksi :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...