Perinteinen saaristolaisleipä (ei-karppi)

leivät lahjapaketeissaan

Mallaslimppu tai saaristolaisleipä kuten sitä enimmäkseen kutsutaan on meidän perheen jouluklassikko ja muiden juhlien perusleipä. Sain reseptin lähes kaksikymmentä vuotta sitten anopiltani Nauvosta ja tämä resepti on niin vanha, ettei alkuperästä ole tietoa - vain se, että sieltä saaristosta se on. Saaristolaisleipä on siitä erinomainen leipä, että se on erittäin säilyväistä ja sitä voi huoletta pakastaa leivän kärsimättä. Annan aina leivän kuitenkin pakastamatta, jotta leipälahjansaaja voi syödä sen pikimiten taikka pakastaa myöhemmin syötäväksi. Vähähiilihydraattisen saaristolaisleivän olen tuunannut tätä reseptiä kunnioittaen.

Leivon saaristolaisleipää lähes koko joulukuun ajan. Aikaa taikinan kohoamiseen ja paistamiseen menee Kiirettä pitää. Annamme lahjaksi leipiä sukulaisille, ystäville, lasten opettajille ja valmentajille. Tyttäreni kertoi eilen, että piano-ope Paavo oli ilahtuneena sanonut, että onko tuo samaa herkullista leipää kuin viime vuonna. Tähän päivään mennessä jouluvalmisteluiltani olen paistanut viisitoista leipää ja lisää paistelen päivittäin. Mieheni sanoi pari päivää takaperin, että meillä tuoksuu joululta - saaristolaisleivän ihana tuoksu on vallannut kotimme :)

Teen saaristolaisleivän aina 5-litran kattilassa, koska tulee vähemmmän tiskattavaa eikä piimää joudu siirtämään kattilasta kulhoon. Lisäksi 5-litran kattila on tarpeeksi iso, ettei tule turhaa sotkua keittiöön. Käytän puuhaarukkaa sekoittaessani aineksia taikinaan. Nostelen puuhaarukalla taikinan leipävuokiin ja auttelen vähän nuolijalla. Käytän nykyään silikonivuokia ja taikinan voi sivaltaa suoraan vuokiin. Aikaisemmin käytin emalisia/teräsvuokia, jolloin suosittelen ehdottomasti käyttämään taiteltuja leivinpapereita vuoassa. Tämä siksi, että leipä jää muutoin kiinni vuokaan ja repeilee kurjasti otettaessa sitä vuoasta. Ts. joko silikonivuoat tai leivinpaperilla vuoratut muut leipävuoat. Suosittelen myös rahallista sijoitusta kolmeen (silikoni)vuokaan. Niistä on iloa pitkään.

Aikaisemmin askartelin sellofaanipaperin kanssa leivistä näyttäviä paketteja, mutta nykyään käytän kalalle tarkoitettuja paistopusseja  25 x 55 cm (ylhäällä kuvassa). Nämä pussit on helppo sulkea ja laittaa niihin jouluisia tarroja tai liimata kiiltokuvia koristeeksi. Naruilla ja nauhoilla saa paketin huoliteltua.

Saaristolaisleipä
3 kpl

1 l piimää
1,5 hiivaa (75 g)
1,5 rkl suolaa
3 dl siirappia
3 dl vehnäleseitä
3 dl kaljamaltaita
3 dl ruisjauhoja
10 dl vehnäjauhoja

Lämmitä piimä 5-litran kattilassa kädenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon hiiva, suola, siirappi ja vehnäleseet. Sekoita loput jauhot joukkoon. Nostele taikina kolmeen 1,5-litran leipävuokaan ja tasoittele taikinapinnat lastalla. Anna leipien kohota liinan alla, lämpöisessä ja vedottomassa paikassa puolitoista (1,5) tuntia.

Paista leivät 175 asteessa puolitoista (1,5) tuntia. Voit sivellä leipien pintaa vesi-siirappiseoksella (kaada siirapin mittaamiseen käytettyyn kippoon 1-2 dl vettä ja sekoittele pullasudilla) tunnin paistamisen jälkeen ja uunista oton yhteydessä, mutta se ei ole välttämätöntä.

Anna leipien jäähtyä liinan alla ennen leikkaamista. Jäähtynyttä leipää on helpompi leikata.

Usein sanotaan, että saaristolaisleipä on parhaimmillaan leipomista seuraavana tai sitä seuraavana päivänä, mutta olen myös kuullut, että leivästä tykätään myös lämpimänä, vähän hajoavana suoraan uunista. Leipä säilyy ainakin viikon jos vähän toista, jollei herkkusuut syö sitä pois aikaisemmin.

liina päälle ja kohoamaan