maanantai 30. syyskuuta 2013

Naudan ulkofilepihvit sinihomejuustolla ja pekonilla


Syntisen hyvät ulkofilepihvit saadaan peittelemällä ne sinihome-pekonisilpulla ja  makeaksi ruskistetuilla punasipulirenkailla. Kerrassaan ihanan yksinkertaista ja mielettömän hyvää. Samankaltaisia ihanuuksia voit valmistaa vaihtamalla sinihomejuuston lempijuustoosi kuten murennettuun fetaan, vuohenjuustoon tai Mustapekka-juustoon. Myös herkkuihin peiteltävän pihvin voi vaihtaa lehtipihviksi, possun pihveiksi tai kanafileiksi.

Meillä paistetaan ja grillataan naudan ulkofilepihvejä melko usein. Yleensä ne maustetaan suolalla ja mustapippurilla. Tällä kertaa halusin hieman vaihtelua ja selailin oivaa foodgawkeria hetken. Sieltä löysin tieni "valmiiseen pöytään", sillä BS in the Kitchen -blogissa oli niin hyvältä kuulostava ohje (ja mahtavat valokuvat), ettei sitä kannattanut lähteä säveltään uudelleen.

Kokeilin lisätä homejuustomurua pihvin päälle käännettyäni ensimmäisen paistopinnan esille. Juusto ei sulanut juurikaan. Jos haluat juuston sulavan, käytä pannulla pieni hetki kantta. Varo, ettei pihvi ylikypsy. Oikeastaan pidän siitä, että sinihomejuusto on raikasta, eikä sittenkään sulanutta. Jos lisäksi sattuu pitämään juustoista kuten minä, voisi juustomurua olla ruokapöydässä tarjolla pienessä kulhossa, jotta sitä saa lisättyä sitä halutessaan. 


Naudan ulkofilepihvit sinihomejuustolla ja pekonilla
1:lle

150–200 g naudan ulkofilepihvi
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

paistamiseen:
voita

päälle:
2 rkl sinihomejuustoa muruna
1      pekonisiivu pilkottuna
1      siivu punasipulirenkaita 

Kuivaa pihvin pinta talouspaperilla. Voitele pihvi oliiviöljyllä ja mausta se suolalla ja pippurilla. Jätä pihvi huoneenlämpöön 30–60 minuutiksi ennen paistamista.

Paista pekonisilppu ja kumoa se sen jälkeen talouspaperin päälle. Mittaa pieneen kulhoon sinihomejuusto ja sekoita pekoni sen joukkoon. Paista sipulirenkaat ruskeiksi. 

Kuumenna pannu ja sulata siinä voi. Kun voi on hieman ruskistunut, laita pihvi paistumaan. Alenna lieden lämpötila kolmannekseen täydestä tehosta. Kun haluat medium kypsän pihvin vajaa kolme senttiä paksusta pihvistä, paista sitä noin kolmesta neljään minuuttia kummaltakin puolelta. Kun ensimmäiseltä puolelta paistaessa pihvin pintaan alkaa nousta pisaroita, on aika kääntää pihvi. Käännä pihviä paistamisen aikana vain kerran. Pihvin  kypsyessä  mediumiksi, lastalla painaessa pihvin pinnalle pitäisi tihkua punaisia nestepilkkuja ja rakenteen olla hieman joustava. Napakan oloinen pihvi on jo täysin kypsä. Nosta pihvi pannulta, laita sen folion sisään ja anna sen asettua viisi minuuttia.

Siirrä pihvi lautaselle. Ripottele juusto-pekonimurua pihvin päälle. Nostele sipulirenkaat päällimmäiseksi. Tarjoa pihvi!


Jälkikirjoitus:

Huh, huh! Valokuvauksessa automaatiikan pois jättäminen –haasteprojekti etenee, osa 3/4. Välillä tekee mieli jo luovuttaa ja kääntää automaatti päälle. Varsinkin silloin, kun kuvatessa tarkennus ei ihan onnistu ja elämässä törmää ihan muihin pettymyksiin. Aurinko paistakoon – potkaisen itseni liikkeelle ja päätän selättää harmistukset ja tsempata kuvien kanssa. Onhan se tosi mukavaa, kun joskus joku kuva onnistuukin ajattelemallani tavalla! 

10 kommenttia:

  1. Oi, oi, miten mehukas biffi.
    Kyllä se kuvaus ilman automaattia alkaa sujua kun vaan painaa nappia riittävän monta kertaa ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos luimupupu kannustuksesta :)

      Kuvaamisen lisäksi harjoittelen valokuvien tallentamista järkevästi. Minulla kun on ollut tapana painaa sitä nappia melko vimmatusti, jolloin niitä kuvia on tullut iso liuta (joskus joku niistä saattaa onnistua, kuten mainitsit!). En ole tähän asti oikein hallinnut tallentamista, vaan lähes kaikki, ne surkeat turhatkin, olen tallentanut koneelle. Haasteita riittää ;)

      Poista
  2. Juuri ajattelin ennen tekstin lukua kuvia katsellessa, että kyllä sinä olet kehittynyt valokuvauksessa! Tyo eka kuvakin on tosi ruokahalua herättävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanna :)

      Tuskailen parhaillaan illalla ottamanieni kuvien kanssa. Taidan tehdä eräänkin pöperön uudelleen, jotta saan kuvia, joiden värit sun muut asetukset ovat paremmin kohdallaan. Huh, huh – aikaisemmin laitoin tyynesti kauheat iltakuvat tänne blogiin. Nyt haluaisi edes vähän nätimpiä kuvia. Kuvaamisen opetteleminen tuo näköjään jonkin sortin vastuuta siitä, kummoisia kuvia oikein postauksiinsa laittaa. Huoh!

      Poista
    2. Sano muuta, tieto lisää tuskaa.... kyllä mä vieläkin joudun ottamaan ja laittamaan huonojakin kuvia, sellaiset sessiot kun saan keskittyä kuvaukseen on niin harvassa ja ne hyvät potretit ei oo mulla ainakaan vielä ihan nuan vaan napsaastuja...

      Poista
    3. Joo, niin minäkin joudun. Iltakuvat ovat tylsiä, mutta niitäkin on pakko välillä käyttää, koska kaikkea ei ehdi kokkaamaan moneen kertaan pelkästään kuvien takia. Ei sillä, onnistun munaamaan myös päiväkuviakin. Kyllä riittää opeteltavaa, kun ryhtyy pitämään ruokablogia ;)

      Poista
  3. No ei tällaisia herkkukuvia saa laittaa kun toinen haastettiin juuri lihattomaan lokakuuhun ! Voi eiii :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! Olin aikeissa osallistua lihattoaan lokakuuhun, mutta olin jo jonkin aikaa suunnitellut näitä liharuokia. Tänään laitan gulassin porisemaan ;)

      Poista
  4. Tuossa on sen verran hyvät ainekset, että ei voi olla muuta kuin hyvää! Nam.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...