maanantai 10. joulukuuta 2012

Kananmunakastike ja lipeäkala

kaksi paketillista lipeäkalaa menossa uuniin
Lipeäkalaa voi syödä mihin aikaan vuodesta tahansa, mutta ainakin joulun aikaan haluan nauttia siitä. Aattoillan päivälliselle se ei herkkujen runsauden takia sovi, mutta meillä nautitaan sitä usein jouluviikolla kuten jouluaattolounaalla tai joulupäivän lounaalla. Joka vuosi sitä pitää olla. Tänä vuonna aloitin joulun fiilistelyn kalan osalta jo nyt. Saatan silti tehdä sen vielä toistamiseen aaton jälkeen.

Jaaha, mikä täällä haisee? kysyi mieheni eilen kotiin tullessaan. Hetken päästä poikaseni tuli sisälle ja kysyi - Äiti, mikä täällä haisee? Vastasin kumpaisellekin, että ruoka. Naapurin tyttönenkin oli meillä eilen ruoka-aikaan ja hieman varautuneesti kysyi, mitä meillä syödään. Näinhän se on, ettei lipeäkalan kypsennyshaju ole kaikkien houkuttelevin, mutta minusta lipeäkala kuuluu jouluun.

Mieheni syö lipeäkalaa, mutta jaksaa aina ihmetellä miksi ihmeessä syömme ruokaa, joka maistuu pahville. Olen eri mieltä mausta. Minun mielestäni lipeäkala on erittäin miedon makuinen mehevä kala, jota jokainen ruokailija maustaa makunsa mukaan maustepippurilla ja suolalla.  Äitini on aina tehnyt lipeäkalalle valkokastikkeen kananmunalla. Minä puolestani jatkan perinnettä omalla kananmunaisella kastikkeella, joka on mahdottoman herkullista ja sopii muidenkin kalojen kaveriksi.

Olen aikaisemmin keitellyt lipeäkalan ja toisinaan ylikypsyessään se on muuttunut mössöksi. Tänä vuonna kokeilin uunissa kypsennystä Hätälän ohjeen mukaan (sieltä löytyy myös muita reseptejä lipeäkalasta). Jatkossa kypsennän lipeäkalan aina uunissa, koska se oli vaivatonta ja kalan herkkä rakenne pysyi suhteellisen kokonaisena. Lipeäkalan käsittelyssä tulee olla hyvin lempeä jo alusta pitäen, koska kala murenee tai murtuu hyvin helposti.

Lieneekö liepeäkalassa hurjasti vettä vai mitä, mutta Hätälä suosittelee 300-500 g lipeäkalaa ruokailijaa kohden. Kalasta lähtee runsaasti nestettä kypsennettäessä ja silti se pysyy mehevänä. Itse tykkään tehdä runsaan annoksen ruokaa, sillä ylijäävästä ruoasta saa seuraavalle päivälle taas uuden nopean ruoan. Tänään tuunaan eilisestä lipeäkalasta jotain herkkua ;)

Lipeäkalan perinteinen lisuke on keitetyt perunat, joita tarjosin lapsille. Meille aikuisille keitin rapsakkaat ruusukaalit antamaan väriä muutoin niin haalean väriselle annokselle. Niin ja kyllä lapsetkin ruusukaalia söivät.


Lipeäkala

300-500 g lipeäkalaa / ruokailija
2 tl suolaa / 1kg kalaa

lisäksi:
paistolämpömittari

maustamiseen:
suolaa ja maustepippuria

Huuhtele kalapalat kylmällä vedellä. Jos sinulla on aikaa, liota niitä kylmässä vedessä 2-3 tuntia (kalan väristä tulee valkoisempi ja se pysyy hieman kiinteämpänä kypsennettäessä). Valuta kaloista ylimääräinen vesi.

Nostele kalat uunivuokaan tai korkealaitaiselle uunipellille nahka alaspäin. Laita lämpömittari paksuimpaan kohtaan kalaa. Kypsennä kalaa 175 asteessa, kunnes kalan sisälämpötila on 70 astetta. Ota kalat uunista. Nosta kalat varovaisesti tarjoiluastiaan tai kaada kalojen joukosta vesi pois ja anna kalojen kiinteytyä 10 minuuttia ennen tarjoilua.

huisin hyvä "ägg på ägg" -kastike
Kananmunakastike

3      kananmunan keltuaista
4 dl  kuohukermaa
50 g voita
suolaa ja maustepippuria

lisäksi:
3-4 kovaksi keitettyä kananmunaa
(0,5 dl ruohosipulia)

Vatkaa keltuaiset ja kerma sekaisin. Sulata voi kattilassa. Kaada keltuaiskerma voin joukkoon ja vispaa reippaasti. Kuumenna kastike ja jatka koko ajan vispaamista. Kun kastike on saostunut, mausta se suolalla ja maustepippurilla. Lohko ja leikkaa kananmunat karkeaksi silpuksi. Lisää kananmunasilppu kastikeeseen. (Lisää ruohosipulisilppu kastikkeeseen). Tarkista maku.



Keitetty ruusukaali

400 g ruusukaalia

Poista kaaleista mahdolliset nuhjut uloimmat lehdet. Leikkaa pala kannasta. Huuhtaise kaalit lävikössä. Keitä ruusukaalia noin 6 minuuttia, kunnes ne ovat lähes kypsiä. Ruusukaalin voi keittää pehmeäksi, mutta pieni purutuntuma sopii sille erinomaisesti. Valuta kypsät kaalit lävikössä. 



10 kommenttia:

  1. En ole aika moneen vuoteen maistanut lipeäkalaa,enkä ole koskaan sitä itse tehnyt,mutta pidän siitä.Tosin ilman kastiketta,ihan sellaisenaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että meitä hassuja lipeäkalan ystäviä löytyy :)

      Poista
  2. Mikähän siinä on että vuosi toisensa jälkeen menee, enkä koskaan pääse maistamaan lipeäkalaa. Meillä on äiti aika tehokkaasti iskostanut ettei se oli hyvää niin siksi ei ole koskaan tehnyt. Myöskään anoppilassa ei syödä sitä vaikka muutama muu asia jouluruuissa oliskin erilaista kuin meillä kotona.. Ehkä joku vuosi sitten taas suomen joulussa jos pääsis koittamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lipeäkala on sellainen mielipiteiden jakaja. Yksi tykkää ja monet eivät ;)

      Kannattaa kokeilla sitten joskus, kun palajatte Suomeen. Makunautinto ei ole huikaiseva kulinaristinen, mutta perinteinen kyllä. Itse kyllä tykkään ja lapseni syövät kiltisti.

      Poista
  3. Minäkään en ole koskaan maistanut lipeäkalaa. Ymmärtääkseni se ei juurikaan kuulu lappilaiseen joulupöytään, mutta voin olla kyllä väärässäkin. Paljonpa sitä lapsena tiesi, mitä naapureissa syödään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että - minä taasen tiedä mitään lappilaisesta jouluruokaperinteestä. Kuvittelen naivisti sen olevan ihanaa poron ja puikulaperunoiden yhteiseloa lakkajälkiruolla höystettynä. Niin, en edelleenkään tiedä lappilaisista perinteistä juuri mitään.

      Kuten vähän erikoisempien perinneruokien kohdalla muutoinkin, lipeäkala voi ensi kerralla vaikuttaa oudolta, vetiseltä ja mauttomalta ;)

      Minun lapsuudessani on aina syöty lipeäkalaa joulun aikaan. Pitipä oikein tarkistaa faktaa lipeäkalasta Hilkka Uusivirran Suomalaisen ruokaperinteen keittokirjasta (WSOY 1993):
      "Lipeäkalan eli likokalan tyyppinen maitokastikkeen kanssa tarjoiltu kala on kauan kuulunut vanhoihin joulu- ja juhlaruokiin. Vanhinta perua on sen käyttö rannikolla 1500-luvun alusta nimenomaan jouluaaton ruokana.Hämeen vauraimpiin taloihin lipeäkala ehti vaeltaa 1800-luvun loppuun mennessä."

      Joten tuo yllä esittämäni lainaus tukee sinun lappilaista käsitystä, ettei etelän herkku ole rantautunut Lappiin saakka ;)

      Poista
  4. Pitääkin varmaan tänä vuonna tehdä lipeäkala uunissa. Olen muutaman kerran onnistunut keittämään sen muusiksi, mutta tosiaan voisi paistaa lämpömittarin kanssa uunissa. Meillä oli aina lipeäkalaa jouluna ja loppiaisena, se oli äitini ja isäni suurta herkkua. Tällä hetkellä meidän perheessä sitä ei syö kukaan muu kuin minä, mutta tarkoitus taas tehdä pieni annos kalapöytään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin todella iloinen löytäessäni tämän kypsennystavan. Kala todellakin pysyy paremmin kuosissa.

      Hauska on myöskin huomata, kuinka monelle lipeäkala on ollut tärkeä juttu lapsuudesta asti. Mielestäni on aika jännä juttu, että me naiset ollaan niitä, joille lipeäkala herkemmin maistuu. Vai eikö miehet ilkeä mainostaa pitävänsä lipeäkalasta?

      Minusta on mukava opettaa lapsille perinteiset ruoat nykyisten monikultturisten herkkujen lisäksi. Antaa samalla identiteetin ripauksia siitä, mikä on meidän omaa ruokakulttuurin historiaa.

      Poista
  5. Voi kun saisikin...tai saisihan tätä herkkua kun vaan laittaisi....vaan kun kukaan muu perheessä ei suostu syömään ja jo kuulemma pelkkä tuoksu inhottaa.... tämä olisi minulle ehdottomasti niitä yksin-kotona-ruokia. Minulle lipeäkala on herkkua ja olen sitä tottunut omassa synnyinkodissani syömään ja laittamaan. Uunissa laitetuna koen homman pelittävän paljon lhelpommin mitä kattilassa keittäen. Meillä perinteisesti syödään sen kanssa vaan voihin tehtyä maitokastiketta/valkokastiketta, perunoita ja päälle pitää rouhia paljon maustepippuria.

    Jo edesmennyt oma isäni ei aikuisiällään suostunut lipeäkalaa syömään. Hän oli poikasena joutunut niin paljon lipeäkalaa tekemään, että ruokahalut olivat tähän herkkuun menneet.

    Oikein makoisaa ja Mukavaa Joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mimmi!

      Jouluna juuri naureskeltiin sitä lipeäkalan haisua - ihan vain kokemuksia siitä ;)

      Pitäisi varmaan järjestää ensi vuonna joulunodotuslipeäkalapippalot, johon kutsuisin vain lipeäkalan ystäviä läheltä ja kaukaa - olisinkohan yksin valtavan kalamäärän kanssa? Hmm... mietintämyssyyn ja toivottavasti myös muistaisin tämän idean ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...