Kaloja ei kannata asetella limittäin, koska tällöin ne eivät pääse kunnolla hiillostumaan – ei niitä tietenkään polteta, mutta tavoitteena on kaunis paahdettu pinta ja herkullinen maku. Anoppini hiillostaa usein saunan tulipesä hiilloksella ja häneltä olen tämän tavan oppinut. Hiillostaminen tosin tapahtuu ihan samalla periaatteella oli kyseessä minkä sortin hiillos tahansa.
Kaloilta voi perata päät pois tai jättää ne paikoilleen. Kokeilin kumpaisellakin tavalla. Pään kanssa kalat olivät nätimpiä, mutta ilman päätä ne oli helpompi syödä. Tarjoilin halstrattujen silakoiden kera sitruuna-tillimajoneesia, joka maistui ihanalta kalan kanssa. Myös kermaviili- ja ranskankermapohjaiset kastikkeet kuten kananmuna-kermaviilikastike tai lime-yrttiranskankerma, sopivat erinomaisesti hiilostetun kalan kera.
Halstratut silakat
silakoita
hienoa merisuolaa
halsteri
rypsiöljyä
haarukka
vuoka
leivinpaperia
sanomalehteä
saunan tulipesän kekäleet tai muu hiillos
Polta reilusti puita saadaksesi kunnon hiillos.
Perkaa, huuhtele ja valuta kalat. Voitele halsteri kevyesti öljyllä. Asettele kalat halsteriin pyrstön osoittaessa vuorotellen vasemmalle vuoroin oikealle, mutta selkäevät samaan suuntaan koko ajan. Ripottele kaloille molemmin puolin suolaa.
Halstraa eli paahda kaloja saunan tulipesässä, välillä halsteria käänneellen. Jos halstraat saunassa, pidä tulipesän luukkua sen verran kiinni, kuin halsterilta pystyt - tulipesä pysyy lämpimämpänä, eikä sinun tule tukalan kuuma. Kun kalat ovat kypsyneet, käytä halsteri nopeasti hiilloksessa molemmin puolin, jotta kaloihin tulee kauniita, kevyesti hiiltyneitä kohtia.
Poista kalat halsterista riittävän ison vuoan päällä, avaamalla halsteri ja samalla haarukalla varovaisesti kaloja irrotellen. Käännä halsteri toisin päin ja irrota haarukalla kalat vuokaan. Ensimmäinen satsi kaloja saattaa irrota halsterista hieman hankalammin kuin sitä seuraavat. Peitä halstratut kalat leivinpaperilla ja laita vielä sanomalehti päälle – näin kalat pysyvät lämpiminä.
Jatka halstrausta asettamalla seuraavat kalat halsteriin edellä mainitulla tavalla. Suolaa kalat molemmin puolin ja ryhdy halstraamaan. Toista niin kauan kuin kaloja riittää.
Silakoille tuo halstraus (onpas vaikia sana;) tekee varmasti hyvää! Muikkualueen kasvattina tykkään muikkujen koostumuksesta, mutta jostain syystä silakan samantyyppinen koostumus ei uppoa. Onkohan tämä näitä vasta/vihta -asioita?
VastaaPoistaHalstrattu kala on ihanaa. Halstrata voi kaiketi muikkujakin, en tosin ole kokeillut.
PoistaVarmaankin vasta/vihta ja lettu/lätty -juttuja :D Minulle maistuu silakat ja muikut – muikkuja ei taas täällä ole tarjolla, joten sillä mennään mitä kalastamalla saadaan ;)
Oi, saatteko te silakoita omista verkoista? Mahtavaa!! Näsijärvestä saisi muikkua, jos jaksaisi ajaa Näsinselälle + perehtyä välivesissä verkkojen pitämiseen. Kaverit saavat muikkua verkoista, kovin isoa se on mun makuun, mutta pysyisi varmaan halsterissa hyvin. Lapsena Savossa syötiin neulamuikkuja. En kyllä yhtään ihmettele, että tarvittiin Pohjois-Karjala -projektia silloisen kansanterveyden edistämiseen, äitini uppopaistoi muikut voissa siten ettei tarvinnut kääntää muikkuja paistinpannulla... tuosta makumaailmasta olen onneksi vieraantunut.
PoistaVerkkoja ei olla tänä kesänä laskettu, koska mieheni selkä ei ole ollut kunnossa. Verkoilla yleensä saadaan ahventa, lahnaa ja haukia. Joskus yksittäisiä silakoita ja joskus kamalia simppuja. Silakoita ollaan kalastettu silakkalitkalla eli pilkitty uistimella, jossa on viiden koukun setti tasaisin välein siimassa. Aika metkaa puuhaa, koska syöttejä ei tarvita ja samalla kertaa saattaa nousta monta kalaa.
PoistaLisäksi me ollaan ongittu ongella ja pilkitty. Poikanen on heittänyt uistinta. Kalastelu on mukavaa puuhaa :)
Hymyilyttää tuo muikkujen uppopaistaminen :D